Hello Finland!

Saavuin Suomeen maanantain ja tiistain välisenä yönä klo 2. Helsingistä ajettiin vielä Turkuun ja nukkumaan pääsin klo 5. Kerkesin nukkua ruhtinaalliset 1,5 tuntia kunnes täytyikin jo herätä kouluun. Yleensä oon yksi kävelevä zombi jos en saa sitä tarvittavaa 8 tunnin yöunta, mutta tällä kertaa homma oli aivan toistepäin. Eka päivä ammattikorkeakoulussa oli tietenkin hyvin jännittävä ja mielenkiintoinen, jonka takia miulla oli energiaa kuin pienellä kylällä koko päivän. Vielä illallakin täytyi lähteä lenkille, jotta sais itsensä väsyneeksi.

Oon niin iloinen kun olen taas Suomessa. Kun kaksi vuotta sitten lähdin pois Suomesta matkaoppaaksi en voinut edes kuvitella, että paluu tähän maahan joskus voisi olla näin ihanaa. Ei niin, että maailmalla vietetty aika olisi ollut kauheaa. Kun on poissa niin alkaa vaan kaipaamaan niitä asioita, joita pakeni silloin aikanaan.

Miun ensimmäinen viikko on ollut hyvin aktiivinen ja oon saanut tehtyä monia asioita:

- Ensimmäisellä ostosreissulla kävin ostamassa pitkään haaveilemani ajastetun kahvinkeittimen

- Päätin alkaa nauttimaan myös nukutuista tunneista, joten tuli ostettua vaatimaton parin tunnin sänky (eiks tällaisia asioita opiskelijat just hanki?)

- Kävin työhaastattelussa ja sain vielä samana päivänä työpaikan

- "Läpäisin" ensimmäisen viikon aikana AMK:n ykkösluokan ja ensi viikolla aloitankin opiskeluni kakkosten kanssa

Viikonlopun vietin kotisedulla Imatralla ja kävin tekemässä perinteisen sukulaiskierroksen. Juuri nyt olen junassa matkalla takaisin Turkuun.

Turusta puheenollen oon positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin oon viihtynyt Turussa (okei... tiedän, että oon vasta vajaan viikon kyseisessä kaupungissa asunut, mutta miulla on silti hyvä fiilis siitä!). Muistan kun kolme vuotta sitten asuin Helsingissä ja reissasin paljon Turkuun tapaamaan sen aikaista tyttöystävääni. Silloin miulla oli vahva asennevamma kyseistä kaupunkia kohtaan. "Siis mitä?! Kulkeeko täällä bussit vaan 20 minuutin välein?!".
Nykyään Turussa miuta kuitenkin viehättää paljon sen aktiivinen kaupunkielämä, monikulttuurisuus ja historia, mihin törmää missä tahansa sitten liikkuu. Ehkä mie ainakin nää opiskeluvuodet täällä hyvin vietän..

Zagoria

Viime vuonna kesäkauden lopulla löysin Epriuksen maakunnasta Zagorian vuoristoalueen. Ihastuin tuohon uskomattomaan alueeseen heti ensisilmäyksellä, ja tänä vuonna olenkin useampaan otteeseen käynyt siellä uudestaan.

Zagoriaan on hyvä mennä, kun haluaa oikeasti päästä luonnon rauhaan. Lisäksi tuolla alueella ihailee ja ihmettelee kuinka upea maailma ja sen luonto oikeasti on. Ehdoton päänähtävyys Zagoriassa on Vikos-rotko, mikä on listattu maailman syvimmäksi rotkoksi leveyteen suhteutettuna. Pudotusta on vaatimattomat 900m.

Kun veljeni oli tyttöystävänsä kanssa lomailemassa Pargassa, päätettiin me tehdä päiväreissu Zagoriaan. Vikos-rotkolle tultaessa ohitimme huoletta kaikki varoitusmerkit hengenvaarallisista pudotuksista. Patikoimme sellaisiin paikkoihin tuolla vuoren kielekkeillä, että vieläkin laittaa tärisemään kun ajattelee!

Viimeiset hetket oranssissa

Täällä Pargassa vedän retkeä Meteoran upeille luostarivuorille joka viikko. Noin kuukausi sitten matkan aikana yksi asiakkaista tokaisi ohimennen, että "et ole päivittänyt blogiasi muuten hetkeen..". Hauskaa tavata kasvotusten ihmisiä, jotka eksyvät tämän miun blogin (jokseenkin hyvin harvaan päivitetyn sellaisen) pariin! Tästä motivoituneena myös ajattelin nyt usean usean usean kuukauden hiljaiselon jälkeen vihdoin ja viimein kertoa kuulumisistani.

Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Lähdin Vietnamista pois maaliskuun puolivälissä. Vietin kolme viikkoa Suomessa, jonka aikana kävin mm. sisustamassa uutta asuntoani Turussa. Kyllä, kuulitte oikein, TURUSSA. Vietän tällä hetkellä ihanaa kesäkautta täällä rakkaassa kreikkalaisessa kylässä Pargassa ja parin viikon päästä lopetan ainakin toistaiseksi opasurani ja muutan takaisin Suomeen. Tuntuu hyvin oudolta ja ehkä jopa pelottavalta ajatella, että parin viikon päästä ei tule pukeuduttua enää oranssiin uniformuun ja toivoteltua hyvää lomaa ihmisille. Olen viihtynyt tässä työssä niin hyvin! Nyt kuitenkin aiemmin mainitsemani Journalismin opinnot Turun AMK:ssa odottavat ja sen takia on aika lähteä taas tunnustelemaan miltä pakkanen tuntuu eksoottisessa Turun rannikossa.

Vaikka Suomeen paluu alkaa jo kummittelemaan nurkan takana, olen nauttinut joka ikisestä hetkestä täällä Pargassa ja tässä työssä vielä kun voin! Saavuin oikeastaan Pargaan tänä vuona kuukauden etuajassa ennen kautemme alkamista, jotta miulla oli ihan kunnolla aikaa olla ystävien kanssa ja vaan nauttia ajasta ilman mitään työkiirettä. Eli tiivistettynä: innoissaan lähden kohti uusia seikkailuja Suomeen, mutta haikealla fiiliksellä lähden pois Pargasta.

Tällaisen tiimin kanssa olen saanut tämä kesän viettää! 

Matkaoppaan työn parhaimpia puolia on se, että tutustuu ja ystävystyy niin monien ihmisten kanssa.

Tämä lyhkäinen päivitys oli tällainen elonmerkki siitä, että olen vielä olemassa! Yritän ottaa niskasta kiinni ja tässä lähiaikoina avata vähän enemmän teille kaikkea mitä oon nähnyt ja kokenut tämän kesän aikana!

Destination nr. 4

Again it's that time of the year when we guides get info where our life is leading for next 6 months. As all previous years I applied again to three different destinations. For this summer I applied as third wish to Kalymnos and second Thassos. My first wish was the place where I knew already last summer I'm going to apply. And of course I got it!!

So.. Destination where I'm going for this summer is:

PARGA!

I'm coming home! I really can call Parga as my home because it really became like that in last summer. There is just something so magical in that place that I decided to go back there instead of discovering new places. I want to go to destination where I know I will be happiest guide ever. And I'm that already now! I can't wait for moving back there. 

What makes this even more awesome is that the team which I'm going to work with is going to be quite much the same as last year. Last year we did pretty awesome job and became very good friends so it's nice to continue that what we had last summer.

Today is 15th of February and it means that I have exactly one month left here in Vietnam. After this season I will spend few weeks in Finland and then in beginning of April flying to Parga to celebrate eastern, the biggest celebration day in Greece. Our work itself starts in May but it's nice to go already earlier over there to have quality time with all dear friends and just enjoying life. Really can't wait!

But now I'm still concentrating for being here in Vietnam. In fact I should go to work very soon.. so  for the next time!

Cu Chi tunnels

When you travel to southern Vietnam you must go to see Cu Chi tunnels. These historical tunnels literally blows your mind. I highly recommend to take guided tour to the tunnels because without given information you might not understand totally the meaning of these tunnels.

Cu Chi tunnels is my favorite excursion here in Vietnam. During the day I'm telling Vietnam's large history (takes already 1,5 hours to explain it shortly) and how life is now when it's been 40 years since war ended.
Cu Chi tunnels are located to Saigon City, about 1,5 hours driving away from the central town. Cu Chi has been one of the main happening places during the Vietnam war (or American war as Vietnamese people are saying). During the war Cu Chi villagers build huge tunnel network where they hided themselves when enemy was too close. And it really was close. Because without Americans knowing, they even built some of their bases just on top of the tunnels. And every time when Vietnamese army attacked on them, it seemed that they just showed up from nowhere and disappeared same way also.

It took a long time before Americans discovered these tunnels where even 10 000 people where living at. It's crazy how these people has been able to live in tunnels which are even in 10 meters depth from the ground. But life was not easy there. Not much air, very narrow living space and many different sicknesses killed people in tunnels. Americans tried long time to destroy the tunnels without success. But they managed to drop thousands of bombs and destroy large area of forest. Even nowadays you can see very much bomb craters in nature. And there is still many hundreds unexploded bombs in the nature.

Some of the tunnels are nowadays bigger than original ones. During the war adult Vietnamese was like 15 years old size. So not even all Vietnamese can fit to original tunnels anymore.

This is the channel where Cu Chi inhabitants got air to the tunnels

Americans were many times surprised with attack. And it was impossible to see where Vietnamese were shooting from.

Vietnamese built many traps to the nature also

Vietnamese troops had to me on move all the time. When it was time to sleep, your buddies were carrying you.

Next to tunnels there is a temple for honoring all communist Vietnamese soldiers who died in war. Temple's walls are full of these soldiers names.

 The prison where enemies were tortured.

Few weeks ago I had again excursion to the tunnels. This time there was big school group visiting at the same time. They got so super excited when they saw us, something so different for Vietnamese.

And for the random ending: picture of maybe the cutest puppy ever!