Minne suunta?

On taas tää päivittely vähän ollut harvaan puoleista. Ideana ei ole kuitenkaan ollut lopettaa päivittelyä tai muutenkaan kirjoittaa näin harvaseltaan, mutta nyt voin oikeasti ja rehellisesti sanoa, että aikaa tai inspiraatiota ei ole ollut tarpeeksi kirjoittamiselle. Ja minuu ärsyttää tää blogin ulkonäkö.. miks en voi olla taiteellinen tai ees jollain tavalla luova? Arrghh..
Luovuudesta puheen ollen mietin tossa hetki sitten, kun laitoin pyykkiä koneeseen, että mikä erityispiirre miulla oikeasti on? Mistä miut muistetaa tai tunnetaa? Mikä on miun persoonan oma leima? Usein ihmiset tunnetaan persoonallisuudestaan, luovuudestaan, johonkin tiettyyn genreen uskollisena asennoituneina tai jotain muuta. Mie oon vaa.... mie. Taas hyvin syvällisiä maailman mietteitä.

Yhteishaku on alkanut ammattikorkeakouluihin ja se jos mikä stressaa. Kaikista ikävintä on se, että kun on töissä päivittäin radiolla, tulee kuultua mainoksia siitä kuinka JUURI NYT täytyy täyttää hakemuslomake ja etsiä tulevaisuus. No onhan miulla tulevaisuus selvänä, mutta koulu minne haen, vaatii ennakkotehtäviä ja niiden teko pitäisi aloittaa. Tehtävät on ihan oman alan hommia eli jos koulussa kyseisiä hommia pitäisi tehdä, tulisi ne tehtyä muutamassa tunnissa. Nyt kuitenkin on kyseessä oma tulevaisuus ja tehtävät ratkaisevat itse pääsykokeisiin pääsykelpoisuuden. Ja sitten kun vielä tehtävänannoissa painotetaan luovuutta, tulee hirveät paineet siitä, että osaankohan mie sittenkään tehdä näitä tehtäviä? On niinn epävarma olo ja tuntuu, että jokainen idea on liian käytetty. Uskon kuitenkin, että olen nyt valinnut miun työn ennakkotehtäviä varten ja teen sen vaikka kuinka kuulostaisi jonkun korvaan tyhmältä idealta. Johan tässä sekoaa jos ei kohta ala päättämään!

Toinen asia mikä on askarruttanut tässä yhteishaun yhteydessä on ollut se, että onko koulu välttämättä paras päätös? Entä jos menisikin työharjoitteluun oman alan paikkoihin? Saisiko sitä kautta paremmin töitä? Ja sitten sinänsä myös ulkomaille lähteminen on tosi suurena haaveena miulla ja mie tuskailen joka ikinen päivä sitä, että minkälainen elämä saattaisi olla jossain keski-Euroopassa tällä hetkellä. Myös Tukholmaan muuttaminen houkuttelisi, koska sitä kautta opisi ruotsinkielen. LIIKAA VAIHTOEHTOJA! Kaikista järkyttävintä oli se, kun miun oma ystävä laukoi sen saman kysymyksen, mitä mie oon omassa päässä miettinyt useita kertoja: "Olisiko se välttämättä niin kamalaa jos et pääsis korkeakouluun? Entä jos ois jotain parempaa?". Se, kun joku toinen sanoo ton kysymyksen laittaa miettimään oikeasti, että mikä tässä on järkevintä. Kieltämättä elän elämäni hankalimpien päätöksien aikaa. Ja kaikki kuitenkin tuntuu tapahtuvan juuri nyt. Koulu amiksessa loppuu kolmen viikon päästä, eli nyt täytyisi jo vihdoin määrittää tulevaisuus. On vaan niin hassua, että miten miulla, MIULLA, jolla oli koko kolme vuotta niin selvänä mitä tulee tekemään seuraavaksi onkin yht' äkkiä epävarma kaikesta.

Haluan konkretisoida nää miun ajatukset eli tämä mm. on miun haaveena jatkuvasti: