Hups, se oli vahinko

Eilen tuli vietettyä mukavan tylsä vapaapäivä. Auringonottoa rannalla, kaverin kanssa lounastamista, työhakemusten tekemistä ja unelma-asuntojen katselua (KYLLÄ, RAKENNAN TULEVAISUUTTA MYÖS SUOMEEN TÄSSÄ SAMALLA). Illasta vielä uudestaan kaverin näkemistä ja illallistamista Puerto de la Cruzin suurimpien pizzojen kera, joka tietenkin johti lopulta rasvaähkyyn. Miksi tämä vapaapäivä sitten oli olevinaan tylsä? Siksi, että samaan aikaan Etelä-Teneriffalla järjestettiin ns. tämän kauden suurimmat bileet, joihin kuitenkaan minua ei inspannut lähteä. Ei sitä vaan aina jaksa ja eipä tarttee lähtee nyt puolikuolleena iltapäivästä kentälle.

Muuten arki on ollut aikalailla työntäyteistä ja omien ajatuksien kanssa suurta tappelua. Mie niiiiiiin odotan, että saataisiin tietää ensi kesän kohteet, jotta saisin omaakin päätäni selvennettyä. Totuus kuitenkin on se, että ikävöin media-alan hommia tosi tosi tosi paljon, jonka takia olen miettinyt vakavissani kouluun menemistä ensi syksynä. Eli tekisin vielä kesän oppaan töitä ja sitten istahtaisin koulun penkille.
Tiedän, että tällainen ajatus tappelee hyvin paljon vastaan viimeisimmän blogikirjoitukseni kanssa. Omassa päässäni käyn myös samaa hullua ajatustappelua päivittäin, koska haluaa tehdä kumpaakin juttua. Nyt kuitenkin viimeisimmäksi olen miettinyt asiaa näin, että koska tunnen itseni erittäin hyvin, voin sanoa jo tässä vaiheessa, että kyllästyn Suomessa oloon niin nopeasti kuin sinne aloin kaipaamaankin. Ja jos aloittaisin opinnot nyt syksyllä, olisi minulla silti vielä yksi vuosi aikaa pitää välivuotta jos tulee aivan hullu tarve karata maailmalle vaikka oppaan hommiin vielä uudestaan. Saa nyt taas nähdä mitä tässä tulee päätettyä ja tehtyä. Sekin riski on että päätän toisin kuin mitä tulen tekemään. Tässä vaiheessa olen päättänyt elää nyt tässä hetkessä ja nauttia kaikesta ajasta tässä elämäntilanteessani ja antaa ajan näyttää mitä tapahuu.

Puoli vuotta ilman elokuvia on liikaa mulle, joten pakko päästä elokuviin täällä Espanjassa. Vaikka kaikki elokuvat onkin dubattu espanjaksi. Kävinkin sitten katsomassa Tiinan kanssa Hobitin, eli El Hobbitin. Elokuvaelämys meni aika hyvin, kun Tiina kuiski mulle koko ajan, että mitä elokuvassa puhutaan. Nyt suunnitteilla jo seuraava leffakerta!

Elokuvista puheenollen miun elämä sai aivan uuden upean ulottuvuuden täällä pari viikkoa sitten. Löysin meidän televisiosta sellaisen taikanapin, jolla pystyy ottamaan dubbauksen pois elokuvista/ tv-sarjoista. Arvatkaa vaan oonko nyt ollut kiinni televisioruudussa! Niin moni hyvä elokuva ja sarja jäi aiemmin välistä....

 

Ei niin lämmin Teneriffa

 

Sitten tämän tekstin otsikkoon viittaavaan asiaan:

Ajoin viime viikolla elämäni ensimmäisen, ja toivottavasti myös viimeisen kolarin. Pakko myöntää, että pikkasen jännitti tilanne kun kolaroin vanhemman malliseen BMW:hen, jota ajoi vanhempi espanjalainen rouva (joka luonnollisesti ei puhunut englantia). Ainut asia mitä ymmärsin hänen puheistaan oli "Guardia" ja "Policia". Ja eihän se poliisikaan puhunut englantia. Ja kaiken tämän hyvän tuurin lisäksi olin unohtanut ajokortin kotiin. Siinä kun odoteltiin, että mun kollega Tiia hakee mun ajokortin himasta, vaihtoi nainen ja poliisi kuulumisia. Yht' äkkiä nainen alkoi itkemään. Poliisi tulkkasi, että rouvan mies kuoli 4 vuotta sitten ja tämä auto on yksi ainut asioista, mikä hänelle jäi mieheltä. Hmmm... ei yhtään kiusallista.....

 

Mutta jotenkin ihmeen kaupalla tästä kaikesta kuitenkin selvittiin lopulta!

Nyt kolarin jälkeen poliisista on soiteltu muutaman kerran mun puhelimeen ja jotain ne on sepittänyt espanjaksi. Aina kun sanon "can you speak english?", tulee 15 sekunnin hiljaisuus ja sen jälkeen kuuluu vain "tuut, tuut, tuut". Toivottavasti pääsen pois täältä saarelta sitten kun sen aika tulee...

 

Moni henkilöhän kolaroi vähintään kerran elämässä ja toivon todella, että minullakin se jäi tähän yhteen kertaan. Mutta jottei elämä olisi liian tylsää niin onhan se kivempi tehdä täällä Espanjassa! Kun ilmoitin äidille, että kolaroin BMW:n, hän vastasi: "Olet ihan äidin poika, omalla kohdallani kolaroin Porschen." Pitäähän sitä laatua olla, eikä mitään ihan randomia Toyotaa!

Rakastan/ vihaan shoppailla Espanjassa! Miksi rakastan? Täällä vaatteet ovat niin paljon halvempia! Olen aktivoitunut täällä hyvin aktiiviseksi Zara-shoppailijaksi, koska hintataso on täällä paljon halvempi kuin Suomen vastaavissa myymälöissä.

Mutta miksi sitten vihaan? Välillä on hyvin vaikeaa löytää sopivia vaatteita, koska olen kuitenkin suht lyhyt henkilö. Ostan paitojen osalta Suomessa monesti S-kokoa, mutta täällä ne ovat monesti liian pieniä minulle. M-koko on muuten sopiva mutta hihojen pituudet on aina suunniteltu jollekkin orangille, jonka takia monesti ihanat vaatelöydöt ovat jääneet kauppaan ja minä olen lähtenyt itku silmässä pois kaupasta.

Yllä mainittu puku oli kuitenkin mahtava löytö Zarasta. Puku ja kengät maksoivat yhteensä 63€!!!!

 

Nyt mää meen kentälle heittämään matkustajat koneeseen ja ottamaan uudet vastaan. Ensi viikosta tuleekin hyvin mielenkiintoinen, kun yksi meistä oppaista on lomalla ja matkailijoita tulee poikkeuksellisen paljon kohteeseen, whiii!