Nukkumatin jonossa numerolla 92371202.

Talon emäntä on taas lähtenyt muailmalle. Tällä kertaa viikoksi Turkuun. Mutta eipä sillä ole väliä, että onko hää missä päin ja kuinka kauan, koska jo heti ensimmäisenä yönä miun raukan unirytmi menee aivan sekaisin. Tai noh, en tiedä meneekö se niin hirveän sekaisin, koska herään kuitenkin normaaliin tapaan 10 aikaan, mutta yksin ollessani se nukkumaan meno vaa on sitä 3 pintaan. En tiedä, että etsinkö jotain miu lapsuudessa kadotettua "en mene nukkumaan" uhmaa, koska pienenä olin hyvin ahkera nukkumaan kun siihen oli mahdollisuus. Oikeastaan iha pienenä olin varmaan yksi helppohoitoisimmista lapsista koska söin ja nukuin vuoroperään.

Mutta koska minuu ei taaskaan oikeen nukuta niin kirjoitan miun maailmaa mullistavasta elämästä taas pienet lorut tänne blogiin. Pakko tähän väliin sanoa sitä, että oon todella positiivisesti ilahtunut, että kuinka moni on löytäny miun blogin ja lukee sitä tän pitkän hiljaiselon jälkeenkin. Toivottavasti löydätte ees hitusen mielenkiintoista tekstiä tän kaiken sanaviidakon keskeltä!

Ensinnäkin pitää avautua.. oon tehnyt nyt juuri sitä, mitä pelkäsinkin tekeväni aloittaessani terveellisen elämän. Tuli siis käytyä salilla Annikan kanssa lauantaina ja paikat ovat olleet nyt niin juntturassa, että liikuntaa ei ole kummoisemmin tullut harrastettua sen jälkeen. Ja tämä ärsyttää, koska kuten lupasin, tarkoitus olisi joka päivä harrastaa jotain hikeä aiheuttavaa liikuntaa. Mutta tämä peli ei ole vielä menetetty! Huomenna kun herään, aloitan päivän heti aamiaisen jälkeen energisesti zumbaamalla ja ehkä muutamat lihasliikkeet sen lisäksi vielä vetäisen! Sillä tavalla aloitetaan energinen päivä! Huominen päivä tuleekin sisältämään paljon kaikkea hubaa. Mukaan lukien kaupassakäynnin ja IB- ja lukio-opintojen tekemisiä. Hah, jotekin tää kuullostaa niin tutulta, että sanon tällaiset lupaukset huomisesta, mutta ehkä nyt kun se on luvattu julkisesti niin mie jopa teen asialle jotain.

Miul kuitenkin on ihan oikeana ongelmana se, että millä ihmeen konstilla pystyisi ylläpitämään sitä kuntoiluinnostusta sellaisella ihmisellä, joka ei harrasta liikuntaa muuten aktiivisesti? Ja tuloksia olisi kuitenkin saatava? Kyllähän mie tiedän, että miten se palkitsee jos jaksaa treenata päivän toisensa jälkeen, mutta niin helposti ajatukset menevät siihen, että "huomenna sitten treenataan tämänkin päivän edestä". Pitäisi keksiä jokin veruke, että tää lässyttäminen loppuisi ja tulis oikeesti tehtyä asioita. Tää lihaskipu miu selässä, mikä miul nyt on lauantain jäljiltä on oikeastaan tuskailun kanssa samaan aikaan nautittavaa, koska ainakin tietää jotain tehneen ja että jokin lihasalue on kehittymässä. Auttaisikohan treenimotivaatioon se, että hankkisi jotain kuvia tms., josta on sen innostuksen aikaisemminkin hankkinut? Se saattaisi kyllä muuttua helposti aika oudoksi ulkopuolisen silmissä kun kämppää koristaisi puolialastomat miehet, jotka eivät siis olisi Annikan lisäämiä..

Myös tää miun mässääminen kerran viikossa ei ole oikeen pitänyt tänä viikonloppuna, koska joka päivä on tullut otettua jotain namia. Siitähän ei voi ketään muuta syyttää kuin vain itseään, mutta ainakin osasyylisenä ovat kaverit, joilla on samanlainen tyytymätön mässäyshimo, kuten miullaki. Pitäisi vissii hakeutua erakoksi niin ei olisi sekään houkutteena. Hyvä esimerkki on se, että eilen katsottiin presidentin vaaleja kotona. Mie ja Annika oltiin ostettu 2 karkkipussia ja 2 popparipussia, koska porukkaa oli kuitenkin 4 hengen edestä, joten mässyt loppuisivat nopeasti. Noh, eihän siinä mitää. Kuitenkin yksi miu kavereista toi mukanaan suklaakonvehtirasian ja vaikka en ookkaa mikään suurin suklaasyömäri, niin silloin kun suklaata on tarjolla niin kyllähän se menee! Kaiken lisäksi tää miu kaveri kehtasi jättää konvehtirasian tänne meille, joten loppu rasia oli täysin miun armoilla. Nythän siis rasia on jo tyhjänä roskiksessa.
Tänään tapahtui sitten revanssi kun kaksi kaveria tuli käymään kylässä ihan vain viettämässä aikaa. Mutta pitihän se arvata, että kun kyseessä on ajan viettäminen Outokummussa niin siihen sisältyy mässyy ja juominkii. Sieltähän tultiin viinipullon kanssa vierailemaan, joten pullo tyhjeni nopsaa kolmeen pekkaan. Myös kaapin syövereistä löytyi yksi popparipussi, joten pitihän sekin vetää naamaan. Kiitos Jennalle, joka poltti puolet poppareista, niitä ei tullu syötyä niitä niin paljon kuin mitä ehkä yleensä tulisi syötyä. Mutta nyt täytyy taas ryhdistyä! MÄSSÄÄMISTÄ EI LOPPUVIIKKOON!

Rumat radioon!

Tänään lähdin käymään koululla nauhoittamassa radiostudiossa ääninäytteen itsestäni, koska alkaa olla taas se aika vuodesta kun töitten ruinaaminen alkaa. Tällä hetkellähän olen tyytyväisesti Iskelmä Rexillä töissä freelancerina, mutta ensi kesä kuitenkin on vielä melko epävarmaa ja muutenkaan pysyminen Pohjois-Karjalassa ei ole ikuista, joten yrittää kannattaa aina! Vuosi sitten hain myös useisiin useisiin media-alan paikkoihin, mutta mistään ei tärpännyt. Pitää muistaa, että tänäkin vuonna vastassa on korkeakoulun opiskelijoita, joten tän kevään mittelöt ei tuu myöskään olemaan helppoja. Turhauttaa vaan se, että ei saa töitä, koska tietää olevansa kykeväinen ammattiin ja tietää, että osaisi hoitaa homman aivan kympillä. Paperit kuitenkin painaa ikävän paljon tällä alalla, mikä on kyllä ymmärrettävää. Mutta tällä kertaa miulla on jopa cv mukana (jonka tekemiseen kesti melkein 7 tuntia aikaa)! Ei ketään varmaankaan yllätä se, että miun ääninäytteen aiheena oli tämä kuntoiluinnostus ja sen nopea lässähtäminen. Mutta ajankohtaista se on joka vuosi!

Tässä vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa on se hyvä puoli, että luovuus pääsee paremmin valloilleen! Tänä iltana teki aivan sairaasti mieli kaikkea hyvää ja suolaista. Alkoi melkein itkettää kun mietti jotain sourcream & onion -sipsejä, mutta pysyin lujana ja turvauduin jääkaapin omiin antimiin! rullasin kalkkunafileen ja juuston sisälle tonnikalaa täytteeksi, joka oli maustettu perunamausteella ja/tai valkosipulijauheella. Lisäksi nappasin jääkaapista tomaatit, tyhjensin sisälmykset ja laitoin täytteeksi salsadippiä, tonnikalaa ja juustoraastetta. Tonnikalapurrkkiin laitoinkin sitten samat raaka-aineet. Namskista!

Mutta jos sitä kohta sais nukuttua... ehkä...

Pettymisiä ja innostumisia

Se on moro. Kirjoittelin tossa noin tunnin tätä päivitystä ja kun olin julkaisemassa koko tekstilitanjaa, jotain virheitä alko Bloggeri hälyttämään ja koko teksti hävisi. Joten nyt kun kirjoitan koko shaissen uudestaan, voitte aistia rivienvälistä suurta turhautumista.

Viime päivityksessä intoilin, että pääsen etsimään kadonnutta lapsuuttani pitkästä aikaa, kun mennään kaveriporukalla laskemaan pulkkaa. Mutta en sit tiiä mikä tuli.. Yht' äkkiä iski perjantai-iltana hirvee "ei-kiinnosta-en-haluu-tai-no-haluun-mutten-kuitenkaan" -olo. Eli linnottauduinkin loppupäiväksi kotiin TV:n eteen. Huomasin kuitenkin, että kyseisenä iltana tulee Emma-gaala, joten aattelin viihdyttää itseäni gaalan katsomisella, MUTTA EI! Mitä ihan oikeasti gaaloille on tapahtunut?

Oscar-gaala 2011 juontajat

 Emma-gaala 2012 juontajat

Ennen gaalat oli ees jollakin tavalla juhlallisia. Gaalissa oltiin ja palkittiin palkittavat ihmiset. Juontajat olivat juhlallisia, mutta sopivan rentoja, jotka saattoivat heittää jonkun sketsin johonkin väliin ja se nauratti yleisöä. Nykyään gaalojen juontajat tekevät juhlista täyttä sirkusta ja palkittavat taiteilijat ovat niitä, jotka yrittää ees jollain tavalla pitää juhlallisuutta yllä. Ainakaan miun kohdalla gaalat ei enään naurata saati viihdytä, vaan ne itkettää.

Hyvänä esimerkkinä toissapäiväiset Emma-gaalat. Juontajien joka liike ja sana oli niin käsikirjoitettua shaissea, että se näytti aivan eskarilaisten kevätjuhlan esiintymiseltä. JOKA IKISESSÄ juonnossa yritettiin olla niin hauskoja ja "villejä". Ehkä se toimisi jossain tilanteessa, mutta ennen kaikkea juontajien pitäisi osata eläytyä hommaan. Nyt juontajien ja tekniikan yhteinen työskentely näytti aivan gaalaillan ensimmäisiltä harjoituksilta. Oli suorastaan kiusallista katsoa taustalla olevaa juhlaväkeä, jotka yrittävät pitää tekohymyä yllä ja yleisö muutenkin pysyy suht hiljaisena, kun juontajat yrittävät kutsua yleisöä mukaan pelleilyynsä. Eikä Atlantin toisella puolella pidettävät suuret kekkerit ole yhtään erilaisia nykyään, kuten varmaan jo kuva viime vuoden Oscar-gaalan juontajista kertoo sen. Missä on se juhlallisuus ja osoitus siitä, että tämä on artistien vuoden koihokohta, kun heidät palkitaan työstä? Epäilen, että meininki on sivistyneempää jopa jatkoilla, kuin itse tv-lähetyksen aikaisessa gaalassa. Ootan vaa sitä hetkeä, että milloin gaalojen tuottajat älyävät, että "Hei, ei nää jutut taida oikee viihdyttää mei katsojia. Katotaanpas entisii kässäreitä, että minkälaisii ne gaalat on aikoinaan ollut". Kalkkis-Teemu ois ainakin hyvin kiitollinen siitä!

Mutta tästä ruikutuksesta on hyvä siirtyä eiliseen päivään, joka alkoi suht kylmissä olosuhteissa.

Halusin söpöillä

Aivastin

Noin kuukausi sitten kuvattiin ulkona tämä kyseinen kohtaus, jossa minä demonina tulin kiusaamaan kuollutta päähenkilöä ja enkeli tulee estämään aikeeni. Meidän filmin tekijä, joka on linjan ykkösellä, hävitti kuitenkin puolet näistä kuvista ja niinpä palasimme eilen kuvauspaikalle kuvaamaan kyseinen kohtaus. Tällä kertaa pakkasta olikin vain 5 astetta enemmän, -7 astetta.

Vaikka miulla olikin ainoastaan puku päällä niin miun jalkojen tunnon menettäminen oli pientä vastanäyttelijöihin verrattuna. Jenna, joka oli siis enkeli, joutui seisomaan pakkasessa pelkkä ohut mekko päällä. Mutta vielä enemmän kävi sääliksi päähenkilö Timoa, joka joutui istumaan lumipenkassa paikoillaan koko kuvausten ajan. Mie ja Jenna sentään saatiin käydä autossa lämmittelemässä. Että tällainen meininki meidän alalla. Näin harjoituksen vuoksi saadaan itse uhrautua näyttelijöiksi välillä. 

Jos vielä kerran joudutaan ottamaan uusiksi kyseinen kohtaus, niin vaaditaan ohjaajaa muuttamaan käsikirjoitusta sen verran, että kuvaukset voidaan järjestää Hawaijilla!

Mutta näistä kylmistä tunnelmista voikin siirtyä vähän mielekkäämpään aiheeseen! Matkamessut 2012 on ollut tänä viikonloppuna Helsingissä ja ois ollu kyllä tosi siistii päästä paikan päälle, mutta minkäs teet, täältä landelta ei päästä noin vaan muualle lähtemään.

Ollaan kuitenkin haaveiltu matkasta Annikan kaa piiiitkän aikaa ja nyt viime yönä päätin tehdä asialle jotain. Herätin Annikan keskellä yötä tietsikan eteen, jossa olin täyttänyt varaustiedot jo valmiiksi. JOTEN:

Se ois lähtö Teneriffan paratiisiin, Puerto de la Cruziin huhtikuussa! Jahkailut sai loppua vaan nyt tehtiin jotain konkreettista ja varattiin matka perkule! Oon niin innoissani, että pääsen lähtemää Annikan kaa jossain ihan kahdestaan vihdoin ja viimein. Kyl myö ollaa tätä odotettuki!

Itse oon käynyt Puertossa 2 kertaa, mutta olin silloin ala-asteella, joten aikaa siitä on paljon! Ja ei yhtään haittaa, että meen taas sinne, koska kyllä Annikanki kuuluu nähdä kyseinen paikka. Aiotaa ottaa aurinkoa rannalla, kiertää kaupunkia ja käydä maailman yhdessä parhaimmista eläintarhoissa. En malta odottaa huhtikuuhun!

Minuu vaa vaivaa, että noin kuukausi sitten lähetin postia vanhalle tutulle, joka asui ainakin ennen Puerto de la Cruzissa. Toissapäivänä miu lähettämä kortti tuli kuitenkin takas tänne, joten joko osoite on muuttunut tai jotain muuta outoa. En tiedä, että millä tavoin saisin häneen yhteyttä... harmi..

Nyt kun olen aloittanut tämän terveellisen elämän niin suuntasinkin jo eilen salille Annikan kanssa. Annikahan on käynyt saleilla aktiivisesti jo pidemmän aikaa, mutta nyt ehkä ois vihdoin miuki aika vähä lisätä siellä käymistä. Ja nyt sentään on tavoite: 3 kuukauden päästä on luvassa Puerto de la Cruz ja rantaleijona Teemu;)

Miun aamiainen tänään. Leivät pysyneet hyvin vähässä käytössä.

Nyt kun vihdoin ja viimein sain tön blogin tehtyä niin taidankin seuraavaksi alkaa kyhätä CV:tä itselleni. Hassua, että vaikka oon melkein koko ajan muutaman vuoden sisällä ollut jossain töissä, niin kyseistä paprua en oo kummosemmin tarvinnut. Ehkä se ois hyvä aika vihdoinkin tehdä. 

Oikein hubaa sunnuntaita kaikille!

Hellou terve minä

Eilen se sitten iski ku kirkkaalta taivaalta miun päähän. Olin edellisenä päivänä ollut töissä, syönyt valmisaterian (sipulipihvi ja muusia), syönyt kotimatkalla yhden maissilastupussin(sourcream & onion namnamnam), kotiin tultua syönyt raffeleita dipin kera ja juonut lonkeron. Päivän lopussa oli aika fädäri olo, mutta annoin asian olla. Seuraavana aamuna (eli siis eilen) herääminen oli täyttä tuskaa. Heräämiseen meni aikaa 3 tuntia ja vihdoin herättyäni olo oli silti hyvin nuutunut ja elämään kyllästynyt. Silloin tein päätöksen, että muutan tätä meininkiä taas kerran: alan syömään terveellisesti ja harrastan liikuntaa paljon.

The plan on siis tällainen:
- hiilareiden syönti vähenee päivässä. Joko syön leipää aamulla ja illalla, enkä syö sitten ruoassa hiilareita, tai sitten syön hiilarittomasti aamulla ja illalla ja syön hiilarilisukkeiden kanssa ruokaa.
- aloitan liikunnan harrastamisen aktiivisemmin. Joka päivä harrastan hikeä aiheuttavaa liikuntaa.
-alan katsomaan ruokatuotteista, että kuinka ravitsevia ne ovat miulle. Eli onko vitamiineja kuinka paljon yms.

Laihuttaahan miun ei kummoisemmin tarvitse (paino 64kg, pituus 173), mutta tämä elämäntavan muuttaminen tapahtuu ihan miun oman hyvinvoinnin takia! Haluun nähdä, että tuleeko miu virkeyteen ja jaksamiseen kuinka suuria muutoksia, kun syön enemmän proteiinipitoista ruokaa ja kulutan päivät aktiivisemmin, kuin vaan kotona dataten.

Miehä tein suuren elämänmuutoksen jo vuosi sitten, kun painosta lähti pois lähes 20kg puolessa vuodessa. Oon ollut aina pikkasen pulleroinen ja kerran vaa Annikan kanssa päätettiin kokeilla hiilaritonta dieettiä (ei ollut niin iso trendi vielä silloin) ja kun aloin näkemään tuloksia itsessäni innostuin tehostamaan laihuttamista liikunnan lisäämisellä. Ja kuinka naurettavalta saattaakin jonkun korvaan kuulostaa niin miun pömppis hävisi zumbaamalla! Olkoot jonkun urpon mielestä sitten kuinka noloo tahansa, että poika on zumbaamassa niin mie en siitä välitä, koska se on tanssia siinä ku mikä muukin ja ennen kaikkea tehokasta liikuntaa!! Eilen tehtyäni tämän elämänmuutos -päätökseni aloitinkin zumbaamaan pitkästä aikaa ja sen kyllä huomasi, että kyseistä liikuntaa ei ole vähää aikaa tullut harrastettua!  Tuntui, että vatsa ois ollu repeämässä.

Vaikka miun tavoite on ennen kaikkea saada parempi olo itselleen, niin yritän kuitenkin myös hyötyä asiasta ulkoisesti. Zumbaaminen kehittää joo vatsalihaksia ennen kaikkea, mutta nyt aion kohdata paikan, joka on ollut aina miulle puolituttavuus, nimittäin kuntosali! Kuntosalilla on kyllä tullut käytyä, mutta se on ollut liian satunnaista miun kohdalla. On jotenkin niin turhauttavaa lähteä salille pumppaamaan rautaa kun vieressä on muita miun ikäisiä tyyppejä, jotka saattaa bodata 3 kertaa painavemmilla painoilla. Annikan on tapana sanoa, että pitää vaa keskittyy omaan suoritukseen yms., mutta helppohan hänen on sanoa, koska tytöt muutenkin bodaavat niin pienillä painoilla, että kyllähän se miultakin onnistuisi niillä painoilla. Mutta ei oteta liian isoja paineita kyseisestä paikasta! Yritetään Oscarin kanssa lähteä tässä joku päivä salille, koska kumpikin haluaa parantaa lihaskuntoaan. Toivottavasti vaa salista tulisi vähän tuttavallisempi paikka, kuin mitä se nyt on. Ja sinänsä jos salille ei aina lämpeä niin onhan miulla kotonakin käsipainot jolla voin wnb bodata.

Toivon vaan, että kesäksi ois jonkinalaista tulosta tullut! Pitää sitä ees jonkinlainen lihas pullottaa rannalla perkule.

Mässäämisestä mie en voi miteenkään luopua. Sen mie myönnän jo valmiiksi. Suunnitteilla onkin siis se, että koska oon niin perso suolaisille snackseille, otan perunalastujen sijaan maissilastuja. Ja kyllä, mie tiedän, että nekään ei ole terveellisiä, mutta tää nyt on sitä hiilareitaomgenvoisyödä -sarjaan kuuluvaa syömistä. Ja alkoholiin en koske kuin vain viikonloppuisin ja silloinkin vain yhtenä päivänä, koska kuten tiedämme, liikuntaa ei saa harrastaa krapulassa. Ja mie oon niin vanhaksi tullut, että darra on liiankin helposti miulla seuraavana aamuna. Ja älkää ymmärtäkö väärin. Mie en aio siis joka viikonloppu juoda. Siinäkin pitää olla joku syy miksi juodaan. Aloinpas mie kuullostamaan alkkikselta... krhm.. seuraavaan asiaan..

Tässä toinen hyvä syy miksi ei tarvitse juoda. Miulla on jonkinalainen ongelma miu silmien kanssa aina ku ollaan jossain viihteellä vaikka en oiskaa yhtä juomaa enempää juonu. En tiedä, että onko syynä pimeä valaistus ja välkkyvät valot vai minkä takia näytän siltä, että oisin totaalisesti perseet aina ku miusta otetaan kuvia. Eli siis vieläkin sanon, että minuu ei pidä ymmärtää väärin tän juomisen suhteen! Mitäköhän mie menin justiinsa tekemää.. no yritän vaa olla cool!









Huomasin justiinsa kuvia selaillessa, että miusta ei kummoisemmin oo kuvia viime ajoilta. Paitsi viihteellä ollessa. Nyt kyllä alkoi masentamaan tää tilanne huh huh! Noh, ei se mitään! Tänään lähetään kuitenkin kaiken tämänkin jälkeen vähän pitämään hauskaa kavereiden kanssa ja mennään jopa laskemaan PULKKAA! Millokoha oisin sitäkää tehnyt viimeeksi? Voi tulla melko hurja reissu, mutta jos selvitään hengissä nii siinä tapauksessa ensi kertaan!

New beginning: Sanotaan asiat niin kuin ne on

Kyllä. Kyllä on sana ja se on suomenkieltä. Eli kyllä uudestaan, blogini kieli muuttuu aika paljon tuntemattomammaksi maailmanlaajuisella näkökulmalla.

Oon tässä usein miettinyt, että pitäisi kirjoittaa blogiin, koska vähintään tuhat kertaa olen sanonut, että "nyt alan pitämään tätä blogia aktiivisesti!", mutta joka kerta se on tyssääntynyt parin postauksen jälkeen. Mikä on sääli, koska miulla on paljon asioita, mitä tapahtuu miu elämässä ja mietteitä mitä haluan jakaa muillekkin. Vaikka ne sitten ei kiinnostaisikaan ketään ja kirjoittaisin tätä pelkästään itselleni niin voinpa edes kuvitella, että oisin tosi feimi wnb Carrie Bradshaw tai ihan mitä vaan. Ja lisäksi toivon, että miun kirjoitusaktiivisuus lisääntyisi muutenkin tämän blogin myötä. Jos joku kuitenkin jää ikävöimään miun hauskaa englanninkieltä omina kielioppeineen, niin minuu voi kuitenkin seurata Twitterissä. Mutta tämä blogi pysyy nyt suomenkielisenä, vaikka alkuperäisenä ideana oli pitää koulun takia tämä englanninkielisenä. Näin kuitenkin pystyn kirjoittamaan paljon avoimemmin asioista. Oon niin kielirajoitteinen.

Tässä "long time no see" -päivityksessä ei voi alkaa ainakaan selittämään sillä kliseisellä tavalla, kuin miten monet ihmiset aloittavat, että ei olisi tapahtunut mitään, KOSKA ON! Saatan silti tässä kirjoittamisen temmellyksessä unohtaa kirjoittaa kaikista merkittävistä asioista, mitä on tapahtunut, joten seuraavat päivitykset voivat hyvinkin sisältää lauseen: "unohdin viime päivityksessä kertoa, mutta siis..". Viimeisin päivitys kun on näemmä tullut elokuussa... krhm...

Kesäloman 2011 loputtua miun oleminen Imatralla venyi, koska sain työtarjouksen YLE Etelä-Karjalasta, jossa siis olin ollut aikaisempana talvena työssäopissa. Kyseinen työtarjous oli kyllä aika iso (hyvä sellainen) yllätys, koska en ois millään voinut uskoa, että miulle soitettaisiin sieltä vielä ja kysyttäisiin töihin. Ottaen huomioon, että kyseisessä toimituksessakin käy harjoittelijoita vähä väliä suorittamassa harjoittelujaksoaan. Mutta eipä siinä mitään. Siinä sitten vietin kuukauden tuuraten toista toimittajaa. Koulun kanssahan kyseisestä asiasta sai tapella 1000 ja 1 kertaa. Aluksi melkein näytti siltä, että miu valmistuminen ois lykkääntynyt ensi syksyyn, mutta lopulta sain tapeltua itteni suorittamaan menetetyt kurssista seuraavassa jaksossa. 

Ylen jälkeen suuntasin takaisin kouluun lusmuamaan, mutta eipä sielläkään kauaa kerennyt olla kun tuli jo ilmoitus, että Iskelmä Rex olisi ottamassa miut töihin heidän radiolle Joensuuhun. Ei varmaan edes tarvitse arvata, että kuinka iloinen asia tämä oli miulle. Sitten alkoikin piakkoin tutustuminen työnkuvaan ja nyt toissapäivänä olinkin ensimmäistä kertaa jo varsinaista työtä tekemässä. Työ on todella mukavaa, vaikka homma onkin paljon yksinäisempää, kuin mitä Ylellä tottui tekemään. Mutta ei mitään valittamista, koska nyt oon päässyt jopa studioon saakka juontamaan. Vaikka juontoa ei olekkaan kummoisesti koko päivän tarjonnasta, niin oon silti iloinen, että oon taas astetta lähempänä sitä miu asemapaikkaa! Ja onhan se aika siistii sanoa, että on opiskelijan homman lisäksi toimittaja tällä hetkellä. Vaikka työsopimus onkin freelance-pohjainen.

Koulun osalta miulla on täysrumba menossa. Itse koulussa ei oo fyysisesti tullu oltua kummoisemmin, mutta silti joka aamu kun herää, ensimmäisiä ajatuksia ovat, että "täytyy miettiä lopputyötä, pitää kirjoittaa IB-kokeita, pitää mennä kuvaamaan, pitää lukea lukion kokeisii."

                Rakkaiden IB-kuvausten parissa<3 olin paras ohjaaja. Muita mielipiteitä ei kuunnella

Eli paljon on mietittävää. Kunhan vielä saisi tehtyäkkin niin olisin iloinen. IB on tällä hetkellä suht hyvällä mallilla, mutta minuu niin hävettää tää miu lukiotilanne. Normaalit lukiolaiset lukevat hulluna koko ajan kirjoja ja tekevät tuhansien sivujen esseitä. Mie oon kurssiopiskelijana tehnyt tasan yhden yhteiskuntaopin kokeen ja senkin viime keväälllä. Nyt pitäisi mennä tekemään historian koe, mutta pelottaa mennä tekemään noita kokeita. Lukio kun ei ole ihan tuttu paikka niin ne kamalat esseekokeet pelottaa iha hulluna! Tuntuu etten ois koskaa valmis kokeisii. Ja tää on sentään historiaa, niin oottakaapas vaan ku pitää mennä tekemään jotai finanssipolitiikan ja lakitiedon kokeita! Jotekin ajatuskin vaikuttaa niin epätodelliselta.

Ainiin, ja onhan tässä radiomeiningeissä mukana lisäksi rakas opiskelijaradio Radio Kupari, jota tuotan myös tänä vuonna. Jollain tavalla harmittaa, että mukana on paljon upeita tyyppejä, jotka on innoissaan odottamassa, että aloitettaisiin lähetykset. Lähetyksiä siis ei ole vielä aloitettu. Tuntuu kuitenkin, että näiden lopputöiden ja töiden takia miu keskittyminen kyseiseen radioon ei ole ollu niin suurta, kuin mitä haluaisin. Vaikka sinänsä en tiiä, että mitä oisin voinukkaan tehdä enempää. Ja onhan tässä mukana toinenkin tuottaja tällä kertaa, Anni. Ja se on mahtavaa! Viime vuosi oli aika rankkaa, kun yksin joutui pitämään koko radiota pystyssä. Mutta en kyllä voi kieltää etteikö tässä nykyisessä elämäntilanteessa olisi aika paljon radiota..

                                           

Radio Kuparin logo 2011. Ulkonäkö tulee paljon muuttumaan, mutta uutta ulkonäköä ei ole vielä julkaistu

Ja ainiin onhan tässä jatko-opinnotkin edessä ja tällaista shaissee, mutta miusta tuntuu, että tää jatkuva jorinointi saa päättyy tältä kertaa. Jos sitä vaikka ensi kerralla pääsisi ihan nykyelämään käsiksi. Kiitos sinulle lukijalle, joka olet lukenut tämän vuodatuksen. Seuraavalla kerralla ei vuodateta niin paljon.. tai mistäs sen tietää..

- teemu