Pettymisiä ja innostumisia

Se on moro. Kirjoittelin tossa noin tunnin tätä päivitystä ja kun olin julkaisemassa koko tekstilitanjaa, jotain virheitä alko Bloggeri hälyttämään ja koko teksti hävisi. Joten nyt kun kirjoitan koko shaissen uudestaan, voitte aistia rivienvälistä suurta turhautumista.

Viime päivityksessä intoilin, että pääsen etsimään kadonnutta lapsuuttani pitkästä aikaa, kun mennään kaveriporukalla laskemaan pulkkaa. Mutta en sit tiiä mikä tuli.. Yht' äkkiä iski perjantai-iltana hirvee "ei-kiinnosta-en-haluu-tai-no-haluun-mutten-kuitenkaan" -olo. Eli linnottauduinkin loppupäiväksi kotiin TV:n eteen. Huomasin kuitenkin, että kyseisenä iltana tulee Emma-gaala, joten aattelin viihdyttää itseäni gaalan katsomisella, MUTTA EI! Mitä ihan oikeasti gaaloille on tapahtunut?

Oscar-gaala 2011 juontajat

 Emma-gaala 2012 juontajat

Ennen gaalat oli ees jollakin tavalla juhlallisia. Gaalissa oltiin ja palkittiin palkittavat ihmiset. Juontajat olivat juhlallisia, mutta sopivan rentoja, jotka saattoivat heittää jonkun sketsin johonkin väliin ja se nauratti yleisöä. Nykyään gaalojen juontajat tekevät juhlista täyttä sirkusta ja palkittavat taiteilijat ovat niitä, jotka yrittää ees jollain tavalla pitää juhlallisuutta yllä. Ainakaan miun kohdalla gaalat ei enään naurata saati viihdytä, vaan ne itkettää.

Hyvänä esimerkkinä toissapäiväiset Emma-gaalat. Juontajien joka liike ja sana oli niin käsikirjoitettua shaissea, että se näytti aivan eskarilaisten kevätjuhlan esiintymiseltä. JOKA IKISESSÄ juonnossa yritettiin olla niin hauskoja ja "villejä". Ehkä se toimisi jossain tilanteessa, mutta ennen kaikkea juontajien pitäisi osata eläytyä hommaan. Nyt juontajien ja tekniikan yhteinen työskentely näytti aivan gaalaillan ensimmäisiltä harjoituksilta. Oli suorastaan kiusallista katsoa taustalla olevaa juhlaväkeä, jotka yrittävät pitää tekohymyä yllä ja yleisö muutenkin pysyy suht hiljaisena, kun juontajat yrittävät kutsua yleisöä mukaan pelleilyynsä. Eikä Atlantin toisella puolella pidettävät suuret kekkerit ole yhtään erilaisia nykyään, kuten varmaan jo kuva viime vuoden Oscar-gaalan juontajista kertoo sen. Missä on se juhlallisuus ja osoitus siitä, että tämä on artistien vuoden koihokohta, kun heidät palkitaan työstä? Epäilen, että meininki on sivistyneempää jopa jatkoilla, kuin itse tv-lähetyksen aikaisessa gaalassa. Ootan vaa sitä hetkeä, että milloin gaalojen tuottajat älyävät, että "Hei, ei nää jutut taida oikee viihdyttää mei katsojia. Katotaanpas entisii kässäreitä, että minkälaisii ne gaalat on aikoinaan ollut". Kalkkis-Teemu ois ainakin hyvin kiitollinen siitä!

Mutta tästä ruikutuksesta on hyvä siirtyä eiliseen päivään, joka alkoi suht kylmissä olosuhteissa.

Halusin söpöillä

Aivastin

Noin kuukausi sitten kuvattiin ulkona tämä kyseinen kohtaus, jossa minä demonina tulin kiusaamaan kuollutta päähenkilöä ja enkeli tulee estämään aikeeni. Meidän filmin tekijä, joka on linjan ykkösellä, hävitti kuitenkin puolet näistä kuvista ja niinpä palasimme eilen kuvauspaikalle kuvaamaan kyseinen kohtaus. Tällä kertaa pakkasta olikin vain 5 astetta enemmän, -7 astetta.

Vaikka miulla olikin ainoastaan puku päällä niin miun jalkojen tunnon menettäminen oli pientä vastanäyttelijöihin verrattuna. Jenna, joka oli siis enkeli, joutui seisomaan pakkasessa pelkkä ohut mekko päällä. Mutta vielä enemmän kävi sääliksi päähenkilö Timoa, joka joutui istumaan lumipenkassa paikoillaan koko kuvausten ajan. Mie ja Jenna sentään saatiin käydä autossa lämmittelemässä. Että tällainen meininki meidän alalla. Näin harjoituksen vuoksi saadaan itse uhrautua näyttelijöiksi välillä. 

Jos vielä kerran joudutaan ottamaan uusiksi kyseinen kohtaus, niin vaaditaan ohjaajaa muuttamaan käsikirjoitusta sen verran, että kuvaukset voidaan järjestää Hawaijilla!

Mutta näistä kylmistä tunnelmista voikin siirtyä vähän mielekkäämpään aiheeseen! Matkamessut 2012 on ollut tänä viikonloppuna Helsingissä ja ois ollu kyllä tosi siistii päästä paikan päälle, mutta minkäs teet, täältä landelta ei päästä noin vaan muualle lähtemään.

Ollaan kuitenkin haaveiltu matkasta Annikan kaa piiiitkän aikaa ja nyt viime yönä päätin tehdä asialle jotain. Herätin Annikan keskellä yötä tietsikan eteen, jossa olin täyttänyt varaustiedot jo valmiiksi. JOTEN:

Se ois lähtö Teneriffan paratiisiin, Puerto de la Cruziin huhtikuussa! Jahkailut sai loppua vaan nyt tehtiin jotain konkreettista ja varattiin matka perkule! Oon niin innoissani, että pääsen lähtemää Annikan kaa jossain ihan kahdestaan vihdoin ja viimein. Kyl myö ollaa tätä odotettuki!

Itse oon käynyt Puertossa 2 kertaa, mutta olin silloin ala-asteella, joten aikaa siitä on paljon! Ja ei yhtään haittaa, että meen taas sinne, koska kyllä Annikanki kuuluu nähdä kyseinen paikka. Aiotaa ottaa aurinkoa rannalla, kiertää kaupunkia ja käydä maailman yhdessä parhaimmista eläintarhoissa. En malta odottaa huhtikuuhun!

Minuu vaa vaivaa, että noin kuukausi sitten lähetin postia vanhalle tutulle, joka asui ainakin ennen Puerto de la Cruzissa. Toissapäivänä miu lähettämä kortti tuli kuitenkin takas tänne, joten joko osoite on muuttunut tai jotain muuta outoa. En tiedä, että millä tavoin saisin häneen yhteyttä... harmi..

Nyt kun olen aloittanut tämän terveellisen elämän niin suuntasinkin jo eilen salille Annikan kanssa. Annikahan on käynyt saleilla aktiivisesti jo pidemmän aikaa, mutta nyt ehkä ois vihdoin miuki aika vähä lisätä siellä käymistä. Ja nyt sentään on tavoite: 3 kuukauden päästä on luvassa Puerto de la Cruz ja rantaleijona Teemu;)

Miun aamiainen tänään. Leivät pysyneet hyvin vähässä käytössä.

Nyt kun vihdoin ja viimein sain tön blogin tehtyä niin taidankin seuraavaksi alkaa kyhätä CV:tä itselleni. Hassua, että vaikka oon melkein koko ajan muutaman vuoden sisällä ollut jossain töissä, niin kyseistä paprua en oo kummosemmin tarvinnut. Ehkä se ois hyvä aika vihdoinkin tehdä. 

Oikein hubaa sunnuntaita kaikille!