"Kehu itseäsi kerran tunnissa!"

Inhottavaa kun en ole kerennyt kirjoittamaan moneen päivään. Tuntuu, että on tuhat ja yksi asiaa, joista vois mainita, mutta noh dementikko mikä dementikko oon siinä vaiheessa kun ois aika kirjoittaa. Mutta tähän kuitenkin alkuun kaupalliset tekstit:

SERKKUNI ON YLIPARAS IHANA MAHTAVIN TÄYDELLINEN!!!


Tämän mainoksen tarjosi siis serkkuni lompakko yhteistyössä H&M:n bleiserin kanssa. Tämä kyseinen ihanaisuus meni antamaan lahjaksi tämän kyseisen bleiserin, josta itkin aiemmin täällä blogissa. Heti kun rahat oli tullut tilille oli aika lähteä metsästämään bleiseriä. Metsästin kolme päivää kyseistä kokoa, koska juuri minun tuurillanihan se oma koko oli loppuunmyyty. Tänään kuitenkin Itiksestä löytyi tämä täydellisyys ja nyt olen vaatekriisin partaalla koska en ole varma mitää laittaa päälle valmistujaisiin. Vähän rennompaa mutta siistiä vai perus juhlallista?

Nopeasti pyyhältäneen viikon jälkeen oli perjantaina aika asennoitua viikonloppuun. Tällä kertaan sellaiseen viikonloppuun, jolloin ei nyhvätä ainoastaan kotona tai mennä johonkin naapuriräkälään katsomaan räyhääviä karjalalippispäisiä kylän poikia. Oli aika kohdata Helsingin yöelämä! Asiassa tuli minua avustamaan Inka tuolta landelta, Joensuusta. Kamala kuinka mä siis kehtaan hengata porukan kaa, mikä on kotosi jostai kehä kolmosen ulkopuolelta landelta?!

Inka käski olemaan hehkeä

Siinä sitten plärättiin nettisivuja läpi ja mietittiin, että minkälainen paikka olisi sopiva menettämään Stadin yöelämäneitsyys. Lopulta päädyttiin siihen, että mikä olisi parempi paikka kyseiselle paikalle kuin se niin paljon puhuttu dtm! Olihan kuitenkin Euroviisu-ilta, jonka takia kyseisessä mestassa oli kovat bileet luvassa! Lähin kyseiseen paikkaan hieman sillä varauksella, että meikäläisellä loppuu ilta nopeasti karkumatkaan pois paikasta. Tuli kuitenkin todettua, että dtm on dtm, mutta kaikista eniten suosittu menomesta minne kaikenlaista porukkaa kokoontuu. Ilta olikin hyvin rento ja tanssahteleva! Pakko kyllä myöntää, että petyin hiemaan paikkaan ottaen huomioon, että kuinka paljon kyseisestä paikasta aina puhutaan, että on niin cool. Meininki oli se cool, mutta muuten kyseinen yökerho oli aivan normaali yökerho. Tai ei ainakaan mitenkään kamalasti poikkeava. Tietenkin tämä voitti Joensuun ja Imatran menomestat, mutta oletan, että kaupungissa on jotain vielä enemmän luxusta.

Kun mentiin baaritsiskille, oltiin Inkan kanssa sovittu, että juomaksi ei oteta mitään pullosta eikä mitään kallista. Voisiko sanoa, että baarimikko osasi työnsä koska sai meille kuitenkin myytyä skumppaa!

Loppuyöstä on tapana vetää vähän promokeikkaa

Vauhdikkaan viikonlopun jälkeen oli aika palata arkirytmiin oikein rytinällä koska maanantaina täytyi lähteä Espooseen töihin ja työt alkoivat klo 7. Koska kyseinen kauppa oli Espoon läntisessä päässä, ja minä itse asun Helsingin ns. itäisessä päässä, alkoi mun työmatka kohteeseen jo puoli 6. No eipä se mitään. Oli oikeastaan aika siistiä auringonnousun aikaan lähteä ja kävellä melkein tyhjillä ja hiljaisilla kaduilla. Outokummussa kyseinen liikenne olisi ollut ruuhka-aikaa, mutta täällä se oli ihan mitätöntä.

Aamulla auringon nousun näkeminen on merkki hyvästä päivästä! (Teemun filosofiaa)

Eilen kävin erään oman alani työpaikalla näkemässä työpaikan päällikköä. Tapaaminen oli oikein mukava ja tuli paljon juteltua niitä näitä. Lähdin sillä varauksella liikenteeseen, että työpaikkaa ei tule noin vain irtoamaan, koska on aivan ilmiselvää, että tällä alalla saa tapella monta vuotta työn saannin vuoksi. Joskus tappelu saattaa jäädä jopa tappioksi kokonaan joidenkin ihmisten osalta.
Mitään lupailuja tulevaisuudesta ei tapaamisessa herunut ja se olikin sitä, että mihin olin varautunut. En tiedä minkä takia kuitenkin olin jotenkin niin suuresti pettynyt kyseisestä asiasta tapaamisen jälkeen vaikka olin niin varma, että tapaaminen jää pelkäksi tapaamiseksi ainakin sillä kertaa. Mulle tuli vaan aivan älyttömän suuri turhautuminen ja tuntui, että mulla ei oo mitään tulevaisuutta ja että teen aivan vääriä päätöksiä oman elämäni suhteen.

Tapaamisen jälkeen lähdin töihin Helsingin Sokokselle ja siis en tajua, että miten voi käydä edes tällainen sattuma, mutta olin ehkä tunnin kerennyt olla töissä kun palveltavaksi tuli yksi naishenkilö. Palveltuani kyseistä naikkosta, sanoi hän minulle seuraavanlaisesti: "Mulla on sulle pyyntö. Muista kehua itseäsi kerran tunnissa!". En tajua, että mihin hän loppujen lopuksi viittasi vai oliko vain tarve olla joku hyvinkin elämäntapaneuvoja. Tämä lause kuitenkin rohkaisi miun mieltä sen verran, että jaksoin puurtaa työt läpi kyseiseltä päivältä. Ja tottahan se on! Mulla on ollut tapana pitää kyseinen elämäntyyli yllä, että itseään täytyy rakastaa ja kehua, jotta voi oikeasti pärjätä ja uskaltaa tässä elämässä. Tästä muistuttaminen tuli jotenkin niin oikeaan aikaan mulle. En tiedä mistä kyseinen angsti sitten johtui. Voi olla, että olin vaan niin väsynyt pienen unimäärän takia (jota muuten taas kertyy mulle, koska kirjoitan blogia puoli yksi yöllä ja herätys on kuudelta aamulla).

Tänään kävin hakemassa ihanaisen bleiserin itselleni ja kävin hoitamassa veroasioita. Verotoimistossa oli niin kauhea kaaos ja kaikki oli niin hektistä, että epäilen tehneeni verokortin aivan miten sattuu nytten. Kaipa sen voi sitten päivittää kun alkaa huomaamaan, että mitä tuli ilmoitettua verotoimistolle.

Illalla raahauduin lenkille ja suuntana oli Pasila!

Tapani mukaan eksyin taas lievästi Helsingissä. Tällä kertaa tiesin, että missä olen, mutta en meinannut löytää reittiä kotiin päin. Ihan hyvä kuitenkin, että tuli seikkailtua koska sen takia päädyin jonnekkin puistoon kävelemään ja AHH sitä luonnon tuoksua! Varmaan ainut asia, mitä jään kaipaamaan "maalaiselämästä" on se, että luonto tuoksuu niin taivaalliselle keväällä ja kesällä (voin vaan aavistaa kuinka moni siitepölyallergikko haistattelee miulle nyt tätä lukiessa). Tietenkin Helsingissäkin on puistoja ja vaikka mitä missä voi nauttia luonnosta ja sen tuoksuista, mutta ei se ole samalla tavalla läsnä koko ajan kun kuitenkin asuu ihan isojen kerrostalokorttelien välissä. Ja en mä kuitenkaan niin kova hippiäinen ole, että lähtisin välttis luontoon varta vasten haistelemaan kesäisiä tuoksuja. Se on vaan sellainen asia, josta nauttii aina kun vahingossa sen sattuu tiedostamaan. Ei kestä kauaa kun sitä ei enään edes ajattele, mutta sitten rankan talven jälkeen siitä taas niin kovasti nauttii. Yksi mahtavimmista asioista keväässä!

Oonko mie ainut vai pitääkö muutkin tällaista mainostusta jo aivan naurettavana?! Siis postissa tuli tämä kyseinen kirje. Harmi, että tämä "kaveri" ei kertonut nimeään, jotta olisin tiennyt, että kuka on lahjoittanut 

minulle 15 euroa uhkapelisivustoa varten :/

Mutta tällaista tällä kertaa. Kerron jo valmiiksi, että tulee taas muutaman päivän kuolema koska huomenna suuntaan Imatralle ja perjantaina on minun aikani valmistua ammattiin JEEE!! Valmistujaisten jälkeen suuntana on Nurmes, jossa kaverin mökillä bailataan luokan kanssa! Ja uu meen huomenna aamulla lääkäriin näyttämään mun palaneita jalkoja. Pelottaa vähän koska ei juuri tällä hetkellä olisi varaa alkaa ottamaan mitään ihonsiirtoa. Joten toivottavasti huomenna tulee jokin positiivinen tuomio jalkojen tulevaisuudesta!

Work baby work

Pakko kyllä myöntää, että meikäpoika ei kauaa jäänyt pölyyntymään omiin kotinurkkiinsa. Olen tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin melkeinpä joka päivä ja olen saanut kehiteltyä jo jonkinlaista tulevaisuutta itselleni! 

Eilen aamulla oli täyttä tuskaa herätä ja nostaa itsensä sängystä. Pakko kuitenkin oli koska työhaastattelu odotti klo 10 Lauttasaaressa! Menin hyvissä ajoin Lauttasaareen, mutta tyypillisesti hävitin itseni jälleen kerran. Kiersin ainakin kolme korttelia turhaan, jotta löysin haastattelupaikan (huom. työhaastattelupaikka oli melkein bussipysäkin vieressä). Seikkailu oli kuitenkin sen arvoista, koska tulin pois työhaastattelusta työpaikkaa rikkaampana! Teen siis nykyään myyjän töitä Vuokra-Apu Henkilöstöpalvely Oy:llä. Karusti voisi siis sanoa, että olen vuokrattava työntekijä. Mutta ihan kiva, että jotain duunia! Ensi viikolla on sitten luvassa hieman tiedustelua oman alan puolelta;)

Huomenna onkin luvassa ensimmäinen duunpäivä uudessa työpaikassa! Tällä kertaa kauppana Helsingin keskustassa sijaitseva Sokos ja siellä lihatiskille sitten nököttämään päiväksi! Nököttämiselle tuskin ei ole aikaa koska mitä nyt kävin ennakkoon tsekkaamassa paikkaa niin aika hektiseltä näyttää meininki omaan kyäkauppaan verrattuna, jossa olen aiemmin työskennellyt! Odotan innolla, että kuinka monta julkkista bongaan työpäivän aikana! :D 

Eilinen päivä sisälsi onnistuneen työhaastattelun lisäksi vanhoja, sekä uusia ystäviä. Nähtiin Liisan kanssa Lasipalatsissa ja tuli taas puhuttua paljon ja paljon! Siinä yksi henkilö, jonka kanssa ei tule koskaan oltua hiljaa. Jos nyt paremmin mietitään niin eipä tainnut niitä hiljaisia hetkiä olla kyllä uudenkaan tuttavuuden kanssa! Leelan kanssa päätettiin lähteä pikniköimään. Hassua, että vaikka Leela on asunut pääkaupunkiseudulla koko elämänsä, haahuiltiin me silti Helsingissä kuin mitkäkin päättömät kanat. Mutta ei se mitään! Tuleepa tutustuttua paikkoihin. Piknik venähtikin lopulta oikein somaan karaokebaariin, joka ulkoa päin saattaisi näyttää pelkästään isolta yleisvessalta. Hitsit, kun en älynnyt ottaa kyseisestä paikasta kuvaa. Paikka oli muuten jees ja kotoisa, mutta kotoisuus hävisi siinä vaiheessa kun sai huomata, että yksi bisse maksaa 5,70!

Siisti kirkko tuli bongattua piknik-puistoa etsiessä!

(Tässä katson samalla kun kirjoittelen Euroviisuja ja kyllähän tuo näyttää siltä, että Ruotsi vie voiton. Ei siinä mitään! Oon miettinyt, että pitäisiköhän mennä katsomaan Ruotsiin kyseisiä kisoja ensi vuonna?)

Tänään heräsin jotenkin ihmeellisesti vasta 12 jälkeen! En tajua. Menin nukkumaan klo 23 aikaan edellisenä yönä, mutta silti näköjään nukutti?! Ehkä minua sitten oikeasti väsytti kun oli niin hankalaa herääminenkin kyseisenä aamuna. Tänään en olekaan tehnyt oikeastaan mitään. Tai olen, mutta kaikki tekeminen on ollut tietokoneen äärellä. Klo 19 aikaan päätin, että minun on pakko ulkoistaa itseni hetkeksi. Otin ensimmäisen vastaan tulleen ratikan, joka lähti viemään minua Töölöön päin! H&M:ssä komeileva bleiseri houkutteli minua yhäkin, mutta yritin parhaani mukaan vältellä keskustaa etten joutuisi kiusauksen uhriksi. Randomisti valittu ratikka päätti silti viedä minut keskustaan ja sittenhän minä lankesin...

Tuo bleiseri on vaan niin kiva!! Tuohan ei ole aivan sama bleiseri, mistä otin kuvan edelliseen päivitykseen. Tämä komistus oli tullut eilisen aikana hyllyihin ja hänestä tuli minun uusi suosikkini. Pitkän aikaa keikkaroin ja mietin bleiserin ostamista. Katsoin hintalappua ja muistelin mielikuviini painautunutta tiliotettani. Ei mukava yhtälö! Lopulta melkein itkuun romahtamaisillani vein bleiserin takaisin hyllyyn ja lähdin kaupasta.. BYÄÄH!!

Alkaa jo itkettää kun muistelen tätä minun kamalaa kokemustani. Taidankin siis keskittyä nyt Euroviisuihin ja itkeä itseni sitten uneen, jotta huomenna jaksan mennä töihin. 

Hasta la vista beibet!

Missä mää oon?!

Sanoisinkohan, että voihan vittendaaleni sentään! Kulutin viimeisen tunnin siinä, että ramppasin ullakon ja kodin väliä ees taas. Aina jäi jokin asia ottamatta pahvilaatikoista. Päämääränä oli siis hakea kameran laturi ja tv-liitännät televisioon. En edes tajua miten aina onnistuin jotain unohtamaan varastoon, jonka takii kävin ainakin 1000 kertaa ramppaamassa tätä väliä. Naapuri jo varmaan hieman ihmettelee, että onko miul kaikki ok kun koko ajan ovi aukeaa ja sulkeutuu. Kameran sain lataukseen,  mutta tv-liitäntää en saanut, joka tarkoittaa siis toisin sanoin sitä, että EN NÄE EUROVIISUJA!!:(( Masentavaa.. Kirjoitanpa siis blogitekstini nyt tässä vaiheessa ja arvuuttelen, että miten kisoissa menee. Aika varmaahan se on, että Suomi ei pitkälle pötki.Sitäkään en tajua, että miksi ollaan niin tyhmiä, että tehdään sellainen edustaja kappaleella, jota ei itsekään tykätä äänestää kun muut maat esittää samantyylistä skeidaa. Noh se sitten niistä euroviisuista!

Mie oon kirjaimellisesti seikkailut Helsingissä. Tarkoituksella ja vähemmän tarkoituksella. Ensimmäinen kunnon seikkailu tapahtui eilen kun päätin kävellä työkkäriin. Eihän matkaa ollut kuin vain kaksi kilometriä. Tai niin ainakin oli tarkoituksena. Tarkoitus oli olla työkkärillä klo 9, mutta löysinkin itseni istumassa ankeilla virastotuoleilla vasta klo 10. Nooh tulipa nähtyä hieman Kalliota (tai sitä ainakin luulen sen olevan)!

Työkkärissä käynti onnistui yllättävän helposti ja kivuttomasti. Työkkärin jälkeen ei kestänytkään pitkään kun oli jo aika tehdä sitä, mitä työttömät yleensäkin tekevät keskellä päivää. Mennä terassille kaljoille! No eii! Syynähän oli vain ja ainoastaan se, että täytin maanantaina niinkin paljon kuin 19-vuotta! Outoa ettei yhtään tuntunut edes synttäreiltä. Päivä tunti niin normilta, että huhhuh. Onneksi ei tarvinnut kuitenkaan yksin olla vaan Emmi ja Noora ylläpiti oikein mukavaa päivää kanssani:) Käytiin terassin jälkeen ostamassa pizza, joka syötiin puistossa. Se jos mikä on  k e s ä ä < 3
Ja tulihan sitä käytyä ekaa kertaa erotiikkaliikkeessäkin! Kalliossa suorastaan mahdottomuus välttyä kyseisiltä liikkeiltä, eli nopeastihan asiakaskuntaan näkee itsensäkin ajaneensa. Aika hurrjaa.
Eilinen oli muutenkin niin mahtava päivä sään kannalta. En muista, että milloinka miulla ois ollut sellaset synttärit, että sää olisi ollut huono. Jotkut nauttivat kesästä astetta enemmän:

Anteeksi kultsit, että lisäsin nää, mutta ootte niin herttasia suomalaisia

EDIT: Sain tv:n toimimaan tietokoneelta jihuu!!

Ja joo.. Noh, en voi sanoa, että olisin tuossa auringonotossa yhtään parempi. Oltiin kuukausi sitten tosiaan Annikan kanssa Teneriffalla ja ihan ensimmäisinä päivinä kiiruhdettiin rannalle ottamaan aurinkoa ja auringossa tulikin makoiltua useamman tunnin verran. Aurinkosuoja tuli kyllä levitettyä iholle, mutta aurinko teki selvät merkit miulle siitä, että mitkä kohdat unohtui rasvata. Jalkavarret ja jalkapöydät nimittäin paloi TODELLA pahasti. Niin pahasti, että jalat vieläkin punoittaa kyseisistä kohdista. Eikös olekin sexyt?

Okei, pakko myöntää, että jouduin hieman lisäämään varjostusta, että nuo jäljet kunnolla näkee. Livenä ne kuitenkin näkyvät ikävän selvästi ainakin omasta mielestäni, jonka takia en kehtaa pitää edes shortseja. Ja se jos mikä on inhottavaa koska Helsingissä on jo useamman päivän putkeen ollut hellettä hipovia lukemia, joten pillifarkkujen kanssa liikkuminen alkaa käydä hieman nihkeäksi. En vaan tiedä enään, että mitä pitäisi tehdä näiden jalkojen kanssa. Mika tuli eilen Helsinkiin miun luokse ja hää oli samana päivänä polttanut kätensä. Annoin hänelle heti Bepanthenia ja tänään käsi oli rauhoittunut jo merkittävästi. Teneriffalla miulle ei annettu samanlaista rasvaa apteeksita, vaan jotain hyvin vesiliukoista. Epäilenkin, että se tuhos miu jalat sitten. Toivottavasti väri vaan tasaantuis ees jossain vaiheessa. Jos jollakulla on kokemusta näin pahasta palosta, otan mieluusti kokemuksia vastaan!

Tänään olikin sitten Mikan pääsykokeiden jälkeen luonnollisesti vuoro shoppailulle! Nuo kehä kolmosen ulkopuolelta tulevat kun ovat jonkun takia niin innoissaan tän Helsingin shoppailu antimista... krhm.. : D
(pakko tähän väliin mainita, että pääsykokeiden aikana onnistuin uudestaan hukkaamaan kotini, jonka takia kotimatka kesti keposet 3 tuntia. Alppila ei vissiin oo ihan Munkkivuoressa, minne lopulta päädyin?!)
Meikäläisellä on kuitenkin hieman säästökuuri menossa koska vuokra tosiaan ei täällä Helsingin keskusta-alueella ole mikään aivan pienin ja rahaa on muutenkin mennyt kaikenlaisten tarvikkeiden ja matkakorttien hankinnassa. Onnistuinkin yllättävän hyvin hillitsemään itseni kaupoilla. Ainut tavara, jonka ostin oli Weekdayn kangaskassi, joka maksoi 5 euroa!

Ja tyypillisesti täytyyhän helsinkiläisellä lukea laukussa "Helsinki"

Minuu kyllä pahasti huolettaa se, että mie lankean huomenna keskustaan ostamaan bleiserin H&M:stä, johon ihastuin tänään oikein palavasti! Eihän sitä hintaakaan ole kuin vain 49€. En tajua mistä Mika löytää 30€ bleisereitä kun niin kovasti väittää, että sellasia bleisereitä henkat ja maukat olis ihan täynnä. Miulla on muutenkin sellanen ikävä kohtalo, että mie en koskaan löydä mitään edullisesti vaa päädyn kaikki ostaamaan kalliimmalla kuin mitä muut ostaa.

 Saapi nähdä miten saan hillittyä itseni. Kaupungilla oli niin paljon muutenkin kaikkea upeeta tavaraa, jotka on mun lompakolle suorastaan syntisen houkuttelevia. Täytyy yrittää pysyä lujana! Yhhhh....

Mutta hei! Huomenna suuntaan aamusta Lauttasaareen, jossa on luvassa työhaastattelu. Siitä sitten seuraavalla kerralla lisää;)
Tsau!

Helsinki, olen sinun!

Niinhän tässä on taas käynyt, että tekstiä ei ole tullut pitkään aikaan. Asia vain on rehellisesti se, että minulla ei ole ollut intoa kirjoittaa. Elämä on ollut lopputyön ja töiden tekemistä Outokummussa päivästä toiseen ja suoraan sanottuna kyseisistä asioista ei ole ollut kiinnostusta kirjoittaa. Enkä jaksa uskoa, että hirveän monta edes kiinnostaa kyseiset asiat kummosemmin. Nyt asialle kuitenkin tulee muutos koska miu elämässä on tapahtunut suuri muutos ja sen myötä miulla on syytä kertoa miu kuulumisia ja mie saan myös koko blogille jonkinlaisen suuntauksen.

OLEN MUUTTANUT HELSINKIIN

Siinä se. Aivan mahtavaa! Hermot kyseisessä hommassa meinasi mennä. Ensiksi sen takia, että en meinannut saada millään asuntoa. Sen jälkeen meinasi mennä hermot muuttokuorman kanssa.
Mie olin huhtikuun puolessavälissä käymässä Helsingissä, jolloin miulla oli käynnissä hyvin armoton asuntojen etsintä. Etsiminen ja hakemusten lähettäminen ei tuottanut tuolloin tulosta koska yksikään vuokranantaja ei ottanut minuun yhteyttä hakemisen jälkeen. Sitten kesti pari viikkoa ja tapahtui jotain aivan uskomatonta. Minuu ihan naurattaa vieläkin ajatella, että miten tää voi olla ees mahdollista!
Nimittäin minun rakas (välillä liian ylihuolehtiva) mummini jutteli ystävänsä kanssa puhelimessa ja sattumoisin tuli puheeksi tuolloin heillä, että mie oon etsimässä asuntoa Helsingistä. Noh, tällä meidän mummin ystävällähän toki oli sitten sukulainen, joka oli juuri muuttamassa pois Helsingistä ja oli aikeissa vuokrata omistamansa asuntonsa eteenpäin. Kuinka sitten kävikään: Minä sain tämän kyseisen asunnon ennen kuin asunnosta ehdittiin tehdä vuokrailmoitusta! Ja mikä vielä mahtavinta on se, että tää on ylivoimaisesti paras asunto kaikista niistä asunnoista mitä kävin katsomassa.

Seuraavaksi kuvia rakkaasta asunnostani, johon muutin lauantaina. Kaikkia tavaroita en ole vielä saanut järjesteltyä paikalleen ja muutenkin täytyy vielä ostaa vähän kaikenlaista, joten anteeksi mahdollinen sekava maisema.

Näkymä olohuoneeseen/makuuhuoneeseen (tai miksi tällaista yksiöhuonetta nyt voikaan kutsua) ulko-ovelta.

Keittiön suunnasta näkymä samaan huoneeseen (yllätys yllätys) kuvassa myös vielä purkamaton muuttokuorma.

Näkymä ikkunasta: Minnes muuallekaan kun toiseen taloon!

Minun rakas keittiönurkkaus (tykkään todella paljon!)

Ja hyvin epätoivoinen kuva vessasta. Oikealla puolella suihku ja pönttö ja vasemmalla lavuaari ja pesukone. En oikeen saanut parempaa kuvaa koska tunnetusti yksiön vessat eivät ole mitään suuria :D

Mie vaa oon niin onnellinen. Tavoite, johon oon tähdännyt monia vuosia, on vihdoinkin toteutunut. Viime yö oli ensimmäinen yö uudessa kodissa. Kun menin makaamaan sängylle, en voinu tehdä muuta ku vaa tuijottaa kattoon ja ainut ajatus oli: "Mitä vittua?!".
On jotenkin outoo, että miusta tuntuu kuin mie oisin vaa käymässä täällä Helsingissä. Jollain kaverilla tyyliin. Saa nähdä miten menee aikaa ennen kuin saa kotiuduttua. Voi olla, että tää kotiutuminen tapahtuu paremmin sen jälkeen kun oon valmistunut lopullisesti. Vielä täytyisi käydä Outokummussa valmistujaisjuhlissa ja sitä edellisenä päivänä täytyy luopua Outokummun asunnosta. Sekin voi tietenkin vaikuttaa, että miulla on yhä asunto Outokummussa. Mutta virallisesti miusta tuli helsinkiläinen eilen, kun maistraattiin meni ilmoitus. "Stadilainen" miusta luultavasti tulee sen jälkeen, kun opin kulkemaan julkisilla, tajuan mitä ihmiset tarkoittaa omilla slangisanoillaan ja lopetan muutenkin murteen puhumisen, jolle oon saanut jo nyt naurut täällä :D

Onneksi kuitenkin olen saanut naurut kavereilta. Tai en tiedä voiko niitä niksi vielä kutsua, koska periaatteessa olin tekemisissä kyseisten henkilöiden kanssa vasta tänään ensimmäistä kertaa. Ollaan Emmin kanssa nähty kerran aiemmin ihan randomisti ja miusta on aivan upeeta, että oon saanut jonkinlaisen sosiaalisen kontaktin täältä jo nyt, vaikka ei tunnetakaan kummoisemmin! Helppoa kun ei tämä verkostoituminen Helsingissä ole. Toivottavasti vaan saisi kerättyä omat porukat mahdollisimman pian täällä ettei tarvitse yksin tuijottaa ikkunasta kadulle, jossa ihmiset onnellisesti kulkevat tiehensä (kuulostipa erakkomaiselta, mutta sitähän se olisi!). Suht helpostihan ympyrät sai kehitettyä Outokummussakin, mutta Helsingissä luonnollisesti kyseinen homma on astetta haasteellisempaa.

Ratikka päätti sitten töräyttää punaisissa seisoviin autoihin. Sanoisinko, että aika "hyvä" tuuri heti ensimmäisellä reissulla. Matka sitten jatkuikin jalan keskukstaan Siltasaaresta.

Näin Emmiä ja hänen kavereitaan tänään ensimmäistä kertaa. Suuntana oli tietenkin mikäs muukaan kuin keskusta ja Kamppi. Otin ratikan tuosta asunnon vierestä ja lähdin tekemään helsinkiläisenä ensimmäistä matkaa julkisella. Matka sujui hyvin jonkin verran ennen kuin sattui vähemmän hyvää.

Monet ovat kysyneet, että miksi muutin Helsinkiin. Vastaus on yksinkertaisesti se, että haluan elää. Miulle ei oo luvassa koulupaikka ammattikorkeasta ja töitäkään ei ole vielä tiedossa. Töitä oon kuitenkin tietty hakenut, koska en kestäisi tätä joutilaana oloa hirmuisen pitkään! Ja ihmettelenkin jos en töitä saa. Kaupan alalta kuitenkin kuulema suht helppoa saada kenen tahansa töitä plus, että meikäläisellä kokemusta kyseisestä puuhasta jonkinmoisesti! Keskiviikkona luvassa ensimmäinen työhaastattelu. Kyseessä työ, joka on vain pätkätyötä, mutta alku on sekin!

Huomenna on kuitenkin aloitettava jonkinlaisen pohjan tekeminen täällä Helsingissä. Mikä olisikaan parempi pohjan luominen kuin mennä työkkäriin hakemaan työttömyystukea ja sen jälkeen suunnata Kelaan kerjäämään asumistukea! Ainiin, onhan miulla myös huomenna synttäritkin, eli pidän bileet sitten virastojonossa. Tervetuloa mukaan, ALL IN.