Helsinki, olen sinun!

Niinhän tässä on taas käynyt, että tekstiä ei ole tullut pitkään aikaan. Asia vain on rehellisesti se, että minulla ei ole ollut intoa kirjoittaa. Elämä on ollut lopputyön ja töiden tekemistä Outokummussa päivästä toiseen ja suoraan sanottuna kyseisistä asioista ei ole ollut kiinnostusta kirjoittaa. Enkä jaksa uskoa, että hirveän monta edes kiinnostaa kyseiset asiat kummosemmin. Nyt asialle kuitenkin tulee muutos koska miu elämässä on tapahtunut suuri muutos ja sen myötä miulla on syytä kertoa miu kuulumisia ja mie saan myös koko blogille jonkinlaisen suuntauksen.

OLEN MUUTTANUT HELSINKIIN

Siinä se. Aivan mahtavaa! Hermot kyseisessä hommassa meinasi mennä. Ensiksi sen takia, että en meinannut saada millään asuntoa. Sen jälkeen meinasi mennä hermot muuttokuorman kanssa.
Mie olin huhtikuun puolessavälissä käymässä Helsingissä, jolloin miulla oli käynnissä hyvin armoton asuntojen etsintä. Etsiminen ja hakemusten lähettäminen ei tuottanut tuolloin tulosta koska yksikään vuokranantaja ei ottanut minuun yhteyttä hakemisen jälkeen. Sitten kesti pari viikkoa ja tapahtui jotain aivan uskomatonta. Minuu ihan naurattaa vieläkin ajatella, että miten tää voi olla ees mahdollista!
Nimittäin minun rakas (välillä liian ylihuolehtiva) mummini jutteli ystävänsä kanssa puhelimessa ja sattumoisin tuli puheeksi tuolloin heillä, että mie oon etsimässä asuntoa Helsingistä. Noh, tällä meidän mummin ystävällähän toki oli sitten sukulainen, joka oli juuri muuttamassa pois Helsingistä ja oli aikeissa vuokrata omistamansa asuntonsa eteenpäin. Kuinka sitten kävikään: Minä sain tämän kyseisen asunnon ennen kuin asunnosta ehdittiin tehdä vuokrailmoitusta! Ja mikä vielä mahtavinta on se, että tää on ylivoimaisesti paras asunto kaikista niistä asunnoista mitä kävin katsomassa.

Seuraavaksi kuvia rakkaasta asunnostani, johon muutin lauantaina. Kaikkia tavaroita en ole vielä saanut järjesteltyä paikalleen ja muutenkin täytyy vielä ostaa vähän kaikenlaista, joten anteeksi mahdollinen sekava maisema.

Näkymä olohuoneeseen/makuuhuoneeseen (tai miksi tällaista yksiöhuonetta nyt voikaan kutsua) ulko-ovelta.

Keittiön suunnasta näkymä samaan huoneeseen (yllätys yllätys) kuvassa myös vielä purkamaton muuttokuorma.

Näkymä ikkunasta: Minnes muuallekaan kun toiseen taloon!

Minun rakas keittiönurkkaus (tykkään todella paljon!)

Ja hyvin epätoivoinen kuva vessasta. Oikealla puolella suihku ja pönttö ja vasemmalla lavuaari ja pesukone. En oikeen saanut parempaa kuvaa koska tunnetusti yksiön vessat eivät ole mitään suuria :D

Mie vaa oon niin onnellinen. Tavoite, johon oon tähdännyt monia vuosia, on vihdoinkin toteutunut. Viime yö oli ensimmäinen yö uudessa kodissa. Kun menin makaamaan sängylle, en voinu tehdä muuta ku vaa tuijottaa kattoon ja ainut ajatus oli: "Mitä vittua?!".
On jotenkin outoo, että miusta tuntuu kuin mie oisin vaa käymässä täällä Helsingissä. Jollain kaverilla tyyliin. Saa nähdä miten menee aikaa ennen kuin saa kotiuduttua. Voi olla, että tää kotiutuminen tapahtuu paremmin sen jälkeen kun oon valmistunut lopullisesti. Vielä täytyisi käydä Outokummussa valmistujaisjuhlissa ja sitä edellisenä päivänä täytyy luopua Outokummun asunnosta. Sekin voi tietenkin vaikuttaa, että miulla on yhä asunto Outokummussa. Mutta virallisesti miusta tuli helsinkiläinen eilen, kun maistraattiin meni ilmoitus. "Stadilainen" miusta luultavasti tulee sen jälkeen, kun opin kulkemaan julkisilla, tajuan mitä ihmiset tarkoittaa omilla slangisanoillaan ja lopetan muutenkin murteen puhumisen, jolle oon saanut jo nyt naurut täällä :D

Onneksi kuitenkin olen saanut naurut kavereilta. Tai en tiedä voiko niitä niksi vielä kutsua, koska periaatteessa olin tekemisissä kyseisten henkilöiden kanssa vasta tänään ensimmäistä kertaa. Ollaan Emmin kanssa nähty kerran aiemmin ihan randomisti ja miusta on aivan upeeta, että oon saanut jonkinlaisen sosiaalisen kontaktin täältä jo nyt, vaikka ei tunnetakaan kummoisemmin! Helppoa kun ei tämä verkostoituminen Helsingissä ole. Toivottavasti vaan saisi kerättyä omat porukat mahdollisimman pian täällä ettei tarvitse yksin tuijottaa ikkunasta kadulle, jossa ihmiset onnellisesti kulkevat tiehensä (kuulostipa erakkomaiselta, mutta sitähän se olisi!). Suht helpostihan ympyrät sai kehitettyä Outokummussakin, mutta Helsingissä luonnollisesti kyseinen homma on astetta haasteellisempaa.

Ratikka päätti sitten töräyttää punaisissa seisoviin autoihin. Sanoisinko, että aika "hyvä" tuuri heti ensimmäisellä reissulla. Matka sitten jatkuikin jalan keskukstaan Siltasaaresta.

Näin Emmiä ja hänen kavereitaan tänään ensimmäistä kertaa. Suuntana oli tietenkin mikäs muukaan kuin keskusta ja Kamppi. Otin ratikan tuosta asunnon vierestä ja lähdin tekemään helsinkiläisenä ensimmäistä matkaa julkisella. Matka sujui hyvin jonkin verran ennen kuin sattui vähemmän hyvää.

Monet ovat kysyneet, että miksi muutin Helsinkiin. Vastaus on yksinkertaisesti se, että haluan elää. Miulle ei oo luvassa koulupaikka ammattikorkeasta ja töitäkään ei ole vielä tiedossa. Töitä oon kuitenkin tietty hakenut, koska en kestäisi tätä joutilaana oloa hirmuisen pitkään! Ja ihmettelenkin jos en töitä saa. Kaupan alalta kuitenkin kuulema suht helppoa saada kenen tahansa töitä plus, että meikäläisellä kokemusta kyseisestä puuhasta jonkinmoisesti! Keskiviikkona luvassa ensimmäinen työhaastattelu. Kyseessä työ, joka on vain pätkätyötä, mutta alku on sekin!

Huomenna on kuitenkin aloitettava jonkinlaisen pohjan tekeminen täällä Helsingissä. Mikä olisikaan parempi pohjan luominen kuin mennä työkkäriin hakemaan työttömyystukea ja sen jälkeen suunnata Kelaan kerjäämään asumistukea! Ainiin, onhan miulla myös huomenna synttäritkin, eli pidän bileet sitten virastojonossa. Tervetuloa mukaan, ALL IN.