Yksi tunti kattaa koko päivän

Viime blogitekstissä vuodatin tätä ihmissuhteiden ongelmallisuutta uudessa isossa kaupungissa. Tästä ruikutuksesta motivoituneena suuntasin eilen illalla Etelä-Haagaan viettämään tupareita Emmin uuden asunnon vuoksi! Aihetta juhlaan oli muutenkin koska eilen oli viimeinen työpäiväni aktiivisena työntekijänä kaupassa! Sana "aktiivinen" on lisättävä tuohon titteliin, koska virallisesti en ole irtisanoutunut, mutta työharjoittelun takia olen luonnollisesti estynyt tekemään kahta työtä päällekkäin. Kyllähän tuo kaupan työ menee, mutta oli se kuitenkin suuri helpotus lopettaa eilen työvuoro, kun oli tiedossa, että seuraava viikko alkaisi oman alan hommissa. 

Mutta kuitenkin takaisin siihen juhla-aikaan ja siihen valmistautumiseen. Lähteminen viihteelle oli hyvin ristiriitaista koska samaa aikaa halusin lähteä ja nähdä ihmisiä ja pitää hauskaa, mutta samalla sängyssä makoilu ja television katsominenkin kuulosti mukavalta. Loppujen lopuksi päätin, että jos nyt jään sänkyyn makaamaan ja katsomaan televisiota, tuun tekemään sitä aina! Vielä täytyy mennä ja elää! 

Jos ei muu, niin luonto oli ainakin elossa tuona iltana. Vettä satoi kaatamalla Helsingissä. Miulla ja HSL:llä ei ole tunnetusti hirveän hyvin synkannut ja niin kävi tälläkin kertaa. Mun matkan täytyi kestää himasta Etelä-Haagaan 20 minuuttia, mutta mun kohdalla se kesti yli tunnin. Tähän tuntiin sisältyi pysäkkien vaihtelu, olemattoman ratikan odottamasti ja sen jälkeistä lisää odottamista.. Ja tietenkin sitä kävelemistä sateessa. Olin ihan sopivasti märkä kaiken kävelemisen jälkeen, mutta en kuitenkaan näemmä tarpeeksi märkä, koska loppumatkasta erehdyin astumaan pimeässä vesilammikkoon, mikä ylsi mun nilkkoihin saakka. Joo, sillo mä oli märkä. 

Vaikka ilta nyt ei matkaamisen suhteen alkanutkaan hyvin niin ilta kyllä parani mitä pidemmälle iltaa mentiin. Tapasin monia mielenkiintosii tyyppejä ja kaikkee kivaa. Hyvä näin:)

Tänään päivä on ollut aika paljon pelkkää koomaamista ja miettimistä, että pitäisi tehdä vaikka mitään, mutta ei jaksa kuitenkaan. Ehdin kerätä monen tunnin ajan voimia nostaa itseni sohvalta ja lopulta sitten teinkin sen ja raahauduin lenkille. Vaikka lenkille lähtö oli hyvin työlästä, oli se kyllä sen arvoista! 

 

Vaikka sisältä verhojen takaa sitä en uskonutkaan niin ulos mentyäni huomasin, että ulkona on aivan mahtava ilma. Oikeastaan mitä parhain ulkoiluilma! Se on jotenkin hassua, että kuinka työlästä se ulos lähteminen on, mutta kuinka sitä kuitenkin piristyy merkittävästi kun laittaa itsensä liikkeelle. Ja vaikka sitä tietää, että kuinka hyvä olo siitä ulkoilusta tulee, ei sen eteen jaksa nähdä aina vaivaa kun on sulanut täydellisesti sohvan uumeniin. Tuntui kuin koko kaupunki olisi ollut ulkoilemassa tänään. Itsekkin villiinnyin jopa juoksemaan hiukan! Ja tuli taas löydettyä uusii mestoi lenkkeillessä.

  

On se jännää miten sellainen tunnin ulkona käyminen voi tehdä koko päivälle uuden merkityksen!

Mutta joo, nyt on velvollisuus hoidettu täällä bloggerissa. Nyt alan toteuttamaan työvelvollisuuksiani valmistellen minun ensimmäistä haastatteluani Radio Cityllä. Huomenna haastatellaanpi sitten Puhdistus-elokuvan poppoota!:)