Taivaan portit auki

WOW, mie oon ollu vähän koneella. Ihan oikeesti, koko elokuun oon ollut ilman tietokonetta. Ei niinkään, että mulla ois ollu työtä kummoisempaa elämää, mutta jonkin ihmeen takia ei ole ollut aikaa/tarvetta olla tietokoneella. Sen takia siis taas tällainen hetkellinen kuolema täällä blogin puolella. Mutta eihän se mitään haittaa. Jos ei minua niin ei saa muitakaan. En ees jaksa aloittaa löpisemään kaikkia mahdollisia asioita, mitä elokuu on pitänyt sisällää, joten kiteytän ne asiat tiiviisti: töitä on tullut tehtyä ja olen nyt saanut taas oman kiintiöni täyteen kaupassa olemista vaihteeksi, olen elänyt aikamoista erakkoelämää kuukauden päiviin suhteutettuna, mutta nekin päivät, jotka on ystävien kanssa tullut vietettyä, on ollut aivan mahtavia! Turun reissua unohtamatta, jossa kävin moikkaamassa Annikaa.

Yritinpä jopa hieman verkostoitua viime perjantaina täällä Helsingissä. Menin Leelan ja hänen kavereittensa seurassa Looseen (baariin), jossa oli bändi-ilta, minkä yleisö koostui paljolti pelkästään bändin tutuista ja niiden tutuista. Tällaisten hyvin tiiviitten tapaamisten olettaisikin olevan paras tapa verkostoitumiseen ja uusiin ihmisiin tutustumiseen. Kuitenkin ilta oli mun kohdalta hyvin randomi, koska en ole ollut koskaan niin hiljainen baarissa, kuin mitä silloin olin! Suorastaan ihan pelotti. Vika ei toki ollut ihmisissä vaan ehkäpä enemmän siinä, että suurin osa ajasta kuunneltiin keikkoja, mikä johtaa luonollisesti puhumattomuuteen. Hiljaisempina hetkinä ihmisillä on kova tarve päästä vaihtamaan ytäviensä kanssa ne omat inside-kuulumiset, jonka takia helposti tällainen landespede joutuu seinäruusuksi. Mutta en sanoisi suoraan, että ilta olisi ollut pettymys tai mitään. Parempi tollainenkin kuin ei mitään! Ja eihän ihmisten tapaamiseen ole mitään omaa ohjekirjaa olemassa. Ei missään ole listaa, jossa olisi joki protokola siitä, että miten aloittaa keskustelu ja alkaa tutustumaan ihmiseen. Ehkä nykyajan maailmassa tällainen sosiaalinen kanssakäyminen otetaankin hieman liian vaikeasti välillä. Ollaanko myö siis juututtu liikaa siihen Facebookin small talkiin, jossa voi keskustella ujostelematta ihmisten kanssa, mutta livenä voi pelkkä tervehtiminen olla vaikeaa? Eihän sitä keskustelua kuitenkaan olla käyty muualla kuin Facebookissa, eli ihminen saattaisi jopa olla ihan erilainen livenä. Tällaiseen ainakin tuntuu ajatusmaailma menevän. Enkä tarkoita siis suoranaisesti omaa ajatusmaailmaani. Pelottaa vaan, että itse rupeaa liian hankalaksi tällaisissa asioissa.

Tässä voi olla merkittävä syy sille, miksi en ole ollut koneella. Ostin pari viikkoa sitten itselleni tollaisen 40 tuuman Smart TV:n. Televisio on siisti, mutta en tiedä, että onko jopa vähän liikaa kaikkea pilinpalinpolia, mitä ehkä en kuitenkaan tarvitsisi. Riittää, että on hyvänlaatuinen telkkari ja tietsikan saa liitettyä siihen. Ehkä riittää..

Mulla kävi turisteja Weekend Festivaalien aikana. Pientä nukkumisjärjestelyä oli edessä minun 26 neliön asunnossa, kun neljä ihmistä pitäisi saada nukkumaan ja nukkumatilana on yksi 120cm sänky ja yksi yhden henkilön ilmapatja.

Viime viikolla tuli kävästyä vihdoin ja viimein siellä rakkaassa naapurimaassa, Tallinnassa. Matkaa oli koko kesä suunniteltu ja nyt saatiin se Leelan kanssa toteutettua. Hassua sinänsä, koska kyseessä oli kuitenkin ainoastaan päiväreissu, mikä maksoi matkoinensa reilun kympin.

NAM mitä sushia Tallinnassa!

En tiedä, mitä toi mun ilme kertoo, mutta hyvää se kuitenkin oli.

Nämä ilmeet taasen kertovat pitkästä päivästä painavine "matkamuisto"lavoinensa.

MUTTA NYT... hehkutusta, mikä viittaa myös tämänkertaiseen otsikkoon... Vielä pari päivää sitten olin ihan kauheassa flunssassa ja kuumettakin taisi pikkasen olla. Olo oli sellainen, että pelkkä sängyssä makaaminen kuulosti mukavalta. Päivälle (tiistaille) oli kuitenkin paljon tähdellisempi merkitys kuin sängyssä makaaminen. Tämän takia minä ja Mika, joka myös oli kipeänä, vedettiin kaikki mahdolliset pillerit naamaan, mitä löydettiin ja suunnattiin Hartwall Areenalle. Kaikenlainen huono olo katosi heti kun tämä pärähti käyntiin:

LADY GAGA BORN THIS WAY BALL !!!!

Tätä oli odotettu! Kuvat ovat melko huonolaatuisia ja jotkut vielä kamalampia laadultaan. Mutta mitäpä se haittaa ottaen huomioon, että lähes kaikki mun blogin kuvat on kännykällä otettuja.

Idiootit perseennuolijat, jotka pääsivät backstagelle keikan jälkeen... ja vielä idiootimpi..ööö...joku, joka pääs Gagan kanssa lavalle keikan lopussa.

Kuva hyvin turha laadultaan, mutta ku lippu!

Kuvat by Mika Kailes

Siis aivan mahtavaa.. Enpä voi muuta sanoa.. Oli kyllä niin randomia muutenkin tonne keikalle meneminen. Oltiin sen verran huonossa kunnossa Mikan kanssa, että ei viititty lähteä jonottamaan kauhean paljon aikaisemmin Hartwall Areenalle, joten tultiin about tunti ennen ovien avautumista paikalle. Kuitenkin yht' äkkiä myö löydetään itsemme Monster Pitistä, eli aivan lavan etuosasta!! Siis mitä ihmettä?! Viime Gagan keikalla istuin katsomossa näkörajoitteisella paikalla ja nyt olinkin kaiken keskellä ja Gaga käveli meidän ympärillä?! KELPAA!

Maanantaina sitten alkaa työharjoittelu Radio Cityllä. Tuottaja soitti eilen mulle ja kertoikin, että pääsen jo heti maanantaina tosihommiin. Hyvä vaan näin:) Mutta palailkaamme niissä merkeissä sittemmin! Nyt meikäläinen lähtee pohtimaan, että pitäisikö katsoa leffa vai nukkua hyvät yöunet. Samalla panikoin sitä, että huomenna pitää mennä duuniin ja että en ole tänään kuntoillut vaikka lupasi itselleni sitä syödessäni aivan liikaa. Ehkä huomenna aamulla sitten kuntoilua.. yeah right..