On tää elämä taas niin jännää ja erikoista ja kaikkee huikeeta ollu viime päivinä! Viime viikon keskiviikkona oli hyvin jännä tapaaminen, jonka toivon johtavan hyvin jänniin ja hienoihin asioihin. Enempää en pysty tällä hetkellä kertomaan, mikä ärsyttää minuu tosi paljon, mutta syy on sille ihan hyvä, mutta myöskään sitä en voi tässä vaiheessa sanoa tietenkään (miksi ees kirjoitan tämmöstä juttuu sitte blogiin?!). Paljastan kaiken tän jännittävän sitten kun asiat ovat sen verran varmempia, että niistä uskaltaa jopa huudella. Jos asiat eivät mene suunnitelmien mukaan, saatatte jäädä tietämättömyyteen ikuisiksi ajoiksi hahahaa!
Mutta seuraavana päivänä, eli siis tietenkin torstaina oli jotain sellaista, mistä ehkä uskallankin jopa puhua. Ainakin toivon niin. Ei kai mua haasteta nyt oikeuteen ku kerron tän?! No mutta siis torstaina hyppäsin television ihmeelliseen maailmaan mukaan. Ja tällä kertaa olin kameran edessä, eli esiintymässä! Kyseessä oli Ylellä näytettävä Toistaiseksi tuntemattomasta syystä-niminen tv-sarja. Joka jaksossa käydään läpi erilaisia liikenneonnettomuuksia, joita Suomessa on tapahtunut. Ohjelmassa onnettomuuden uhrit, läheiset ja yms. kertovat omaa tarinaansa näistä tapahtumahetkistä. En tiedä kuinka paljon uskaltaa mainita hommasta näin etukäteen, joten sanonpa vain sen, että katsokaa toki telkusta sitten syksyllä kyseinen jakso. Yritän muistaa mainostaa sitä jaksoa täällä blogissakin sitten kun se on ajankohtaista.
Oli kyllä tosi kivaa olla mukana kuvauksissa! Nyt vain odotetaan sinne syksyyn ja sitten sen jälkeen niitä jatkuvasti tulevia soittoja erilaisiin televisio- ja elokuva-projekteihin;)
HAH. Löysinpä äsken ihan randomisti kuvia Summerin facebook-sivuilta, joissa myös näköjään meikäläinen komeilee mukana:
Tää on vissiin niiku mun oma promokuva.. kröhöm..
Viime talvena oli siis koekuvaukset Joensuussa, jossa myös meikäläinen pyrki mukaan tuohon juontajistoon. Hassua, että törmäsin näihin kuviin vasta nytte, vaikka nää kuvat on ollu julkisina jo joulukuusta lähtien.
Perjantaina aloitin sitten minun oman kesälomani, palkattoman sellaisen. Lähdin heti aamusta matkaamaan himasta Imatralle päin. HSL piti kyllä huolen siitä, että voin lähteä oikeasti rentoutumaan Imatralle. Lähdin hyvissä ajoin ratikkapysäkille, josta oli määrä ottaa ratikka juna-asemalle. Ratikkaa tuli odoteltua sellaiset 10 minuuttia, mikä oli erikoisen pitkä aika ratikan odottelulle siihen aikaan päivästä. Vihdoin ja viimein ratikka saapui pysäkille, mutta ajoikin ihan pokkana pysäkin ohitse. Kaikilla pysäkillä olleilla, minulla mukaan lukien, oli sellainen WTF?!-ilme. Aloin siinä sitten jutella muiden pysäkillä odottavien kanssa ja selvisikin, että jotkut ihmisistä oli odottanut jo reilun vartin ratikkaa ilman mitään merkkiä sen tulemisesta. Pysäkillä ja nettisivuilla ei ollut kuitenkaan mitään ilmoitusta siitä, että ratikat ei kulkisi kyseisellä reitillä. Lopulta päätin parin muun jonottaneen kanssa siirtyä viereiselle kadulle, josta lähtee bussit juna-asemalle. Noh, tällä bussipysäkillä (JOSTA EI SIIS RATIKAT KULJE) välkkyikin sitten taulussa ilmoitus siitä, että odottamani ratikka ei kulje reittiään juuri tänä aikana, jolloin olisin sitä tarvinnut. Saanko vain kysyä, että mitä ideaa on laittaa ilmoitus tällaisesta ratikan kulkemattomuudesta pysäkille, jossa kyseinen ratikka ei edes kulje ja että ratikan omalla pysäkillä ei ole mitään ilmoitusta ja ihmiset odottavat jonoksi asti ratikkaa?! Ah maalaisrauhaa.. ihanaa mennä kotiin!
Imatralle tultuani järkytyin.. Kaupunki, jota olin vielä muutama kuukausi sitten katsonut suht isonakin mestana Outokummun jälkeen, oli madaltunut miltei pelto-tasolle! Kun vielä asuin Outokummussa ja kävin Imatralla vierailemassa, näytti Imatra isoltakin mestalta. Olihan liikenteessä useampi auto, oli vaatekauppoja ja jopa liikennevaloja! Nyt kun tulin Helsingin suunnasta hoodeille, näytti kaikki niin paljon pienemmältä. Eikös se Imatra ollutkaan niin iso paikka? Mutta oli oikein kivaa vietellä useampi päivä kotimaisemissa. Tuli käytyä häissä, nähtyä ystäviä ja tietenkin sitä ihkuraksupoksu Annikaa! Yksi mun odotettu hetki oli lähteä maalaisajelulle! En tiedä, mulla on joteki ollu hirveä hinku maalaisajelulle heti kesän alusta lähtien ja nyt pääsin toteuttamaan sitä ajamalla Kyläniemeen Annikan, Mikan ja Irinan kanssa. Tytöt poimi mustikoita ja mie ja Mika syötii niitä. Miu tää maalaisihanne-kuva kyllä särkyi aika nopeesti kun kohtasin jälleen hyttyset. Koko kesän oon pystynyt niitä välttämään ja hyttyset vissiinkin aistoivat sen myös koska tuntui, että kaikki hyttyset hyökkäs nimenomaan miun käsien, jalkojen ja naaman kimppuun.
Minun ja Mikan toteuttama isänmaalinen auringonlasku-kuva Kyläniemessä. Ja vino horisontti on sitä taiteellisuutta u know.
Maanantaina tuli nähtyä Elmeriä, joka on juuri tällä hetkellä upottautumassa siihen suohon, mihin minä upottauduin kolme vuotta sitten: muuttamassa Outokumpuun opiskelemaan. Ketä mie oikee huijaan.. IKÄVÄ MULLA ON SINNE PERKULE! Tai no ei siihen kaupunkiin, mutta ikävä niitä ihmisiä ja etenkin koulua! Oli kyllä ahdistavaa olla viimeisenä vuotena koulussa koska samaa aikaa oli helpottavaa, että valmistuu ammattiin, mutta kuitenkaan ei tehnyt mieli lähteä pois koulusta. Elämä on vaikeaa. Mutta mitä mun täytyikään alunperin kirjoittaa.. niin joo! Maanantaina menin katsomaan uusinta Batmania Elmerin kanssa ja ennen leffaa käytiin heittämässä frisbeegolfia, jossa olen siis todella huono! On melkein todennäköisempää, että heitän vastakkaiseen suuntaan frisbeetä, kuin siihen suuntaan, missä se itse "kori" on. Mutaan astumisten ja frisbeen suohon heittämisten jälkeen taisin hieman edetä hommassa, mutta tais sitä silti tulla aika surkea tulos tuolta kierrokselta?
Heittelyn jälkeen mentiin siihen hommaan, minkä minä osaan hyvin: istumaan kolmeksi tunniksi elokuvateatteriin. Yön ritarin paluu-elokuva oli kyllä hieno elokuva kaikkine kliseisine juonnen käänteinensä. Pakko myöntää, että pari viikkoa aikaisemmin sattuneet Ameriikan ammuskelut kaivertuivat hetkeksi mieleen ja välillä sitä kesken elokuvan tulikin spekuloitua, että onkohan tuo minun takanani istuva yksinäinen mies oikeasti katsomassa vain elokuvaa? Onneksi uusin Batman-elokuva oli sen verran mukaansa tempaiseva, että tällaiset ajatukset jäivätkin vain hetkellisiksi.
Gangster Squad-niminen elokuva on tulossa syyskuussa elokuvateattereihin. Tähän Batman-elokuvaanhan se liittyy sillä tavalla, että kyseisestä elokuvasta jouduttiin poistamaan kohtaus tämän elokuvateatterissa sattuneen ammuskelun takia. Gangster Squad-elokuvassa oli nimittäin juuri sellainen kohtaus, jossa ihmisiä ammutaan elokuvateatterissa. Kohtaus päätettiin kuitenkin poistaa tämän surullisen tapahtuman jälkeen. Tämä päätös vaan laittoi miettimään sitä, että kenen päätöksellä elokuvaa lähdetäänkään muokkaamaan? Onhan se kunnioittavaa uhreja kohtaan, että tämä kohtaus poistetaan, mutta eikös jokainen elokuva ole jollain tavalla oma yksilöllinen teoksensa, jossa on se käsikirjoittajan ja ohjaajan yhteinen toteutus näkökulmineen ja ajatuksineen? Onko tämä siis käsikirjoittajalle esimerkiksi ihan ok, että hänen teostaan lähdetään muokkaamaan tekemällä aivan uudet kohtaukset entisten päälle? Eihän tällaista kohtaustyyppiä voi välttää tulevaisuuden elokuvista kuitenkaan millään? Sinänsä tällainen kohtausten uusiminen tuo ehkä sen oman leimansa tälle elokuvalle ja luo sitä tunnettavuutta. Vaikeeta se kuitenkin on kun viihdealakin joutuu ottamaan vastuuta maailmalla tapahtuvista hirveyksistä, vaikka nämä tapahtuneet asiat eivät millään kytkeytyisi itse elokuvaan. Tällaista vain minun päässäni pyöri Batman-elokuvan jälkeen. Älkää yhtään ihmetelkö tekstin sekavuutta, koska kirjoitan tätä klo 1 yöllä silmät puoliksi kiinni. Minäkin varmaan ihmettelen huomenna yhtä paljon kirjoittamaani kuin te lukijatkin.
Huomenna sitten juuri Turkuun muuttanut rakas tyttöystäväni (ex-avovaimo) tulee Helsinkiin ja viettää minun kanssani ruhtinaallisen viikon täällä. Se onkin pisin yhteinen aikamme sitten kevään jälkeen! Hyvin menee eikös?!
Ja loppuun vielä pienet tuulettamiset: Sain tänään tietää, että ne mun IB:n suoritukset ei menneetkään niin mönkään kuin pelkäsin. Yhdessä tehtäväalueessa minulla oli ryhmämme yksi parhaimmista pisteistä ja toisessa tehtäväalueessa nappasinkin ne kaikista parhaimmat pisteet. Mua tullaan käyttämään jopa opetusmateriaalina. Kyllä nyt voi olla taas ylpeä hetken!
Tämän uutisen pohjalta oikein hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti