Viikonloppu kera Maire, pekoni ja CIA

Se olis viikonlopusta selvitty ja oikein mukavasti siitä selvittiinkin! Maire ja pekoni, ns. tunnettavimmilla nimillä Piia ja Jenna, tulivat mun luokse Helsinkiin viikonlopuksi juhlistamaan Piian syntymäpäiviä. Perjantaina kyseisten pippaloiden vuoro oli ja päivä oli aivan mahtava kaikin puolin! Sääennusteet menivät näyttämään, että olisi sadetta luvassa kyseiselle päivälle joten luonnollisesti ekana masennuttiin ja panikoitiin, että mitä ihmettä me tullaan tekemään synttäripäivänä jos ulkona sataa ja kaikki on niin harmaata ja kaikkea plääh. Tilanne onneksi kääntyi paremmin päin itse perjantaina, jolloin aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta!(lukuun ottamatta yhtä pientä sadepilveä, mikä ahdisteli meitä hetken aikaa)

Aluksi seikkailtiin ilman mitään erikoisempaa määränpäätä keskustassa ja lopulta päädyimme kauppatorille. Älyttiin, että kauppatorilta lähtee lauttoja vähä väliä Suomenlinnaan (ja älyttiin siis myös samalla, että koko Suomenlinna on vielä olemassa!). Sponttaanisti sitten päätettiin ottaa kesäpäivästä ilo irti piknikin merkeissä Suomenlinnassa! En oo vissiin koskaan käynyt Suomenlinnassa ja vierailu kyseisissä hoodeissa oli aivan kokemuksen arvoista. 

 

Jos ei muuta niin olen ainakin sen oppinut täällä Helsingissä, että täällä on hyvin määrätietoisia ja pelottomia lokkeja. Kyseisessä kuvassa komeileva lokki käveli ahdistavan lähelle meitä yrittäen napata oman osuutensa meidän eväistämme. Onneksi Maire osaa puolustaa ruokaansa

On kyllä oikein oikein nätti paikka! Suomenlinnassa on paljon erilaista kesäaktiviteettia ja on hienoo kuinka ihmiset vaan viettävät kiireettöminä kesäpäiväänsä makoillen puistoissa ja kiertäen saarta. Tietenkin myös pienet lapset olivat perheitten mukana ja se ei ollut sitten enään kivaa. Oon saamassa hiljalleen jonkinlaista lapsifobiaa, koska melkein jokainen lapsi (puhutaan siis n.5-8-vuotiaista), joka tulee miun lähelle, alkaa jossain vaiheessa itkemään hirveällä parkumaäänellä. Ja tämä itkuhan johtuu siis siitä kun veli tai sisko pikkaisen tuuppasi tms. ja sitten sattuu ja paljon ja kaikki on niin yhyy byääh antakaa säälii ARRGGH!! Kai jollain toisellaki on tällaiset samanlaiset fiilikset vai oonko mie ainut ihminen, kenen tekis mieli laittaa ilman syytä parkuva lapsi jonnekkin siivouskomeroon ennen kuin se huuto loppuu? Tai sit mun vaa pitää päästä töistä jonnekkin lapsivapaalle lomalle!?

Oli pakko rajata Jennasta vielä oma yksityiskuva, koska sytyin tolle ilmeelle niin paljon<3

Taustalla lautta, josta myöhästyimme noin puolella minuutilla.

Kun vihdoin ja viimein päästiin pois Suomenlinnasta, oli aika jo valmistautua illan kohokohtaa varten, eli tietenkin itse bileitä! Käytiin kaupungilla perus perjantaihin kuuluvat ostokset (kröhöm) tekemässä. Esplanadin kohdalla nähtiin kiinasta kotoisin olevia ihmisiä isossa rivissä pitämässä jonkinlaista rauhoittumis/ rukoilu/ jotakin hetkeä. Jokaisen ihmisen edessä oli jonkin kuoleen henkilön kuva ja kynttilät kuvan ympärillä. Julisteissa oli jonkinlaisia kuvia Kiinan poliiseista ja heidän käyttämästään väkivallasta ihmisiä kohtaan. Jos nyt siis ymmärsin oikein asian. Hetki oli hyvin pysäyttävä kaiken muun kaupungin hälinän keskellä.

Aleksanterinkadulla tehtiin suuria saippuakuplia!

Tarpeellisten ostosten jälkeen mentiin mun kämpälle ja alettiin asennoitumaan Helsingin yöelämää varten! Hassua, että joka ikinen kerta kun oon lähdössä viihteelle, katson kavereiden kanssa hyvin adistuneena netistä mestoja minne mennä ja lopulta tulee todettua, että minnekään ei pääse sisälle! No okei, pääseehän sitä sisälle vaikka minne mutta tuntuu, että kaikki siistit paikat tulee missattua. 

Aloittelujen, lämmittelyjen, panikoimisen ja kaiken muunlaisen sekoilun jälkeen oli aika suunnata stadiin!

No minnes sitä sitten päädyttiin. NO ONNELAANHAN MYÖ! Kadulla joku tyyppi kysäs että missä on meininki ja sanottiin, että ei tiedetä, mutta ollaan itse suuntaamassa Onnelaan. Tyyppi pidätteli naurua ja sanoi "onnea sitten vain illalle". Ja kyllä sitä oltaisiinkin tarvittu! Olihan sitä nimittäin jonkinlaiset ennakkoluulot olemassa Onnelasta kaikkien niiden kommenttien jälkeen, mitä ihmisiltä on kuulut kyseisestä paikasta. Ihminen on kuitenkin tyhmä olento joten pakkohan se oli itse tarkistaa, että voi se paikka oikeasti olla niin "teini" koska itsekin ollaan vielä ns. alaikäisten baari-iässä. No teinihelvetti. Paremmin kyseistä paikkaa ei pysty kuvittelemaan. Ja tässä tapauksessa kun viittaan tuohon myös joskus rumaa sanaa tarkoittavaan sanaan, myös tarkoitan sitä! Ihmiset, puheet, sekoilu, ilmapiiri, kaikki oli niin sitä mitä me emme löytäneet itsestämme. Aloin vain miettimään tuossa baarissa, että oonko mie vanhentunu jo nyt niin paljon vai oonko muuten vaan skipannut kokonaan tuon vaiheen ohitse, jossa ollaan niin IHQ DAA!!?!?!<123#++

Parasta juttu kuitenkin kyseisessä mestassa oli se, että tilasin Piialle synttäridrinkin ja kun baarimikko alkoi tekemään drinkkiä päätti hää lisätä siihen myös jonkinlaista kermaa. Ekana hää haisteli kermaa, sen jälkeen katsoi sitä, sanoi jotain työkaverilleen, työkaveri kohautti olkapäitä ja lopulta pikaisen lasiin kaatamisen jälkeen baarimikko päätti kaataa sitä tässä vaiheessa hyvin epäilyttävää kermaa Piian juomaan. Sehän siitä olisi puuttunut, että raukka saisi synttäreinä ruokamyrkytyksen mestasta, joka ei muutenkaan ole hänen mieleensä. Mitään ei vissiin sitten kuitenkaan tapahtunut. Tai sitten Piia osaa salata hyvin oireilunsa. Tylsää.

Onnelassa tosiaan jaksettiin olla ehkä se 20 min. kunnes päätettiin vaihtaa maisemaa. Uutena kohteena oli mikäs muukaan kuin dtm! Oltiin kuultu, että dtm:ssä on vaahtobileet ja päätettiin pienen epäröinnin jälkeen käydä katsomassa, että mitä vaahtobileet oikeasti tarkoittaa, koska kukaan meistä ei ollut käyny niissä aiemmin. No olihan ne aikamoiset bileet:

Siis... SIELLÄ OLI VAAHTOA! Oon kuullut, että monissa vaahtobileissä vaahdon osuus on se about 20 cm jalkojen tuntumassa, mutta tämä oli aivan omaa luokkaansa. Katossa oli vaahtosuihku, mistä valui jatkuvasti lisää vaahtoa ihmisten päälle. Ja ihmiset oikeasti uivat siellä. Kuten ehkä miunki kuvasta voi nähdä, vaahtoa ollut runsaasti. Ainoana ihmeteltävänä asiana on se, että eikö tollainen vaahtosuihku ole yhtään vaarallista? Ainakin meille tuli hieman tiukkaa kun innostuttiin ensimmäisellä kerralla hypätä vaahtosuihkun sisälle. Yht' äkkiä sitä huomaa että oot peittynyt vaahtoon, et löydä ulospääsyä vaahdon keskeltä, huomaat että et saa henkeä ja hengen haukominenkin on turhaa koska vaahtoa tulee vaan suusta sisälle. Not nice. Muuten oli kuitenkin aivan mahtavat bailut! Sanokoot kuka mitä tahansa dtm:n profiloinnista tai mistä tahansa muusta, siellä sentään on meininkiä! 

Vaatevalinta olisi kuitenkin voinut olla hieman parempi noihin bileisiin. Liivin onneksi älysin heittää pois ennen vaahtoon sukeltamista, mutta kotimatkasta ei kyllä tullut hirveän antoisa kun litimärissä vaatteissa sai kulkea sen abouttirallaa 3 kilometriä kotiin. Aamuyöllä kun ei muutenkaan ole ihan lämpimimmät asteet. Onneksi oli kuitenkin suht lämmin sää. Pahemminkin siis olisi voinut olla. Keskustassa oli hauska kulkea ton näköisenä kun kaikki ohi menevät ihmiset kuiskuttelivat toisilleen: "Mitä vittua, missä oli vaahtobileet?!"

Kotiin päästtyämme oli  i h a n a a  mennä lämpimään suihkuun. Riisuuntuessani huomasin, että siniset farkkuni oli värjännyt mun valkoiset bokserit aivan sinisiksi. Seuraavana päivänä sai huomata, että väriä oli lähteny myös farkuista irti. Ei kauttaaltaan, mutta haarojen kohdalta. Mun pitänee nyt mallailla noita farkkuja silleen, että kehtaako niitä pitää enää päällä. Onneksi kyseessä kuitenkin oli aina niin ihanat H&M:n farkut, niin mikään suurin omaisuus kyseisten bailujen jälkimaininkeihin ei mennyt. Sunnuntaina pesin koko kylppärin kloriitilla, koska kaiken maailman väriä, erityisesti Piian punaisten hiusten hiusväriä, oli tarrautunut kaikkialle. Nyt mun kylppäri haisee iha kylpylälle jee.

Lauantaina oli taas vuoro päättömälle kiertelylle kaupungilla. Ja päätöntä se tosiaan oli tällä kertaa. Meidän tavoitteenamme oli löytää Huvilakatu, joka paremmin tunnetaan Salatut Elämien Pihlajakatuna. Katu löytyi sellaisen reilun tunnin kiertelyn jälkeen vaikka kyseinen katu olisi oikeasti kuulunut löytyä tyyliin vartissa keskustasta. Hups. Cia suunnisti.

Päivä oli oikeastaan kaikin puolin pelkkää kiertelyä täynnä, mutta miusta tämä aktiviteetti oli oikein jeba. Lähes koko ajan tulee ravattua töissä niin on mukavaa tutustua omaan kotikaupunkiin tilaisuuden tullessa eteen. Lauantai-iltana oli taas vaihtoehtona vaahtobileisiin lähteminen. Tällä kertaa Vantaalle (mielenkiintoista eikös?). Ihmiset oli kuitenkin vissiin saanut tarpeekseen vaahdosta ja meininki oli myös muutenkin osittain uupunutta, joten lopulta päädyttiin Kallioon. Meininkihän ei voi olla millään tavalla tylsää ja uupunutta Kalliossa jos sinne menee ilta-aikaan (tai no eipä kyllä myöskään päivällä). Kapakassa sitten istuskeltiin tunti jos toinenkin katsoen kuinka ihmiset kaatuvat toistensa päälle kaatane koko pöydän bisset maahan. Love u Kallio<3

Sunnuntaina, tyttöjen lähtöpäivänä, kävin ekaa kertaa elämässäni brunssilla! Ja oi nam, että muuten on hyvää! Just kiva istahtaa kavereiden kanssa useammaksi tunniksi hyvän ruoan äärelle, syödä hiljalleen ja vain chillata. Meidän kohdalla brunssi oli kylläkin enemmän keskittynyttä syömistä ilman kummoisempaa kommenttia toiselle. Mutta voisin kuvitella, että sellainen sosiaalinenkin brunssi olisi oikein kiva! Pitää kyllä ehdottomasti käydä uudestaan etenkin kun tietää että tässä melkein naapurissa on tämä Pacifico, josta saa hyvää brunssia edullisesti.

Olen hyvin innoissani tästä viikosta. Miulle on luvassa paljon kivoja asioita, kuten erään tv-sarjan kuvauksiin osallistuminen. Tästä ja kaikesta muusta kivasta kuitenkin enemmän sitten kun asia on ajankohtaista;) Tiistaina taas tämän päivän tapaan aamuvuoroon duuniin, mutta sitten keskiviikkona alkaa tapahtumaan!