Eilen kuitenkin älysin, että ellen kohta kirjoita tänne blogiin niin se jää kirjoittamatta kokonaan koska etääntyy liikaa tästä jutusta. Eli nyt on luvassa jopa kolmen päivityksen edestä Teemun mullistavaa elämää! Olen tälleen kijoitellut tekstejä valmiiksi, mutta en ole missään vaiheessa kerennyt viimeistelemään niitä. Eli nyt hieman pidempää matskua luvassa. Rispektit (joo tiedän ettei sitä kirjoiteta noin) sille, joka jaksaa lukea;)
Köyhällä on varaa törsätä
Joskus kolme viikkoa sitten sunnuntaina oli Emmin kanssa tarkoitus lähteä käymään Ikeassa. Mikä olisikaan parempi paikka olemattoman rahan törsäämiselle! Sunnuntaihin herättiin sateisissa merkeissä, jota jatkuikin kokon päivän. Olin jo huolissani, että älyääkö HSL vaihtaa ratikkansa ja bussinsa soutuveneisiin julkisessa liikenteessä, koska Helsinki oli hukkumassa pahaa vauhtia kyseisenä päivänä. Noh, asiasta poiketen takaisin siihen Ikea-asiaan. Aamupäivä meni soitellessa Emmille, että missäköhän mahdetaan nähdä ja milloin, mutta kas kummaa: ERÄÄN NEIDIN KÄNNYKKÄ OLI POIS PÄÄLTÄ! Siis voi luoja! Voiko olla turhauttavampaa asiaa kun se, että olet sopinut jo tapaamisesta, mutta et ole sopinut sen tarkemmin aikaa ja paikkaa ja sitten et saa koko tyyppiä kiinni. Onko tämä kyseinen henkilö siis mahdollisesti odottamassa minua ja missä? Lopulta en voinut päätyä muuhun ratkaisuun kuin unohtaa koko Ikea-reissu ja suunnata keskustaan päin yksinäni. Shoppailufiiliksiin oltiin kuitenkin jo asennoiduttu, joten tämä tarve oli pakko tyrehdyttää pienellä kauppareissulla.
Kaikenlaiset kiertelemiset johtivat lopulta tuttuun ja turvalliseen H&M:ään. Ja siellähän ne minun lompakkoani kiduttaneet asiat odottivatkin.
Koko shoppailuhärdelli lähti näistä kengistä, jotka hyppäsivät silmilleni melkein heti kauppaan astuttuani. Niiden hankintaa ei tarvinnut kauan miettiä kun katsoin omia jaloissa olevia sinisiä kenkiäni, jotka olivat jo hieman irtaantuneet pohjasta. Näiden kenkien jälkeen homma sitten riistäytyikin kädestä.
Alimmassa paidassa on sellaiset värit, joihin olen aivan täysin addiktoitunut vaatevalinnoissani. Vaatekasahan oli paljon paljon suurempi kun menin sovittamaan vaatteita. Päätin kuitenkin hieman rajoittaa, jotta minulla olisi jopa varaa maksaa eläminen jollain tavalla. Laskeskelin minun mahtavalla matikkapäälläni, että kyseiset vaatteet tekisivät yhteensä jotain about 30 euroa, mutta kassalla tulikin ihan muun näköiset hinnat vastaan: lähemmäs 60 euroa. Siinä sitten lähdin kaupasta vaatteiden kera ja kotiin tultuani laitoin vaatteet vaatekaappiin hintalappuineen. En vaan uskaltanut irroittaa hintalappuja vaatteista. Viikonloppuna sain vasta rohkeuden kyseiseen hommaan. En tiedä vaikuttiko siihenkin radikaaliin tekoon lasillinen viiniä ja nopeatempoinen lähtö kotoa vaatekriisin kera.
Ihmeen hyvin sitä saa shoppailtua vaikka periaatteessa rahaa ei ole. Ja sitähän mie tässä hommassa en ymmärräkkään koska olen kuitenkin töissä melkein koko ajan ja silti tuntuu, että rahat ei riitä minnekään. Tällä hetkellä mulla on tähtäimessä ostaa sohvapöytä, taulutelevisio, verhot, pelikonsoli, tietokone ja mitäs kaikkee?! Jos vaan olisi rahaa.... oon varmasti ainut joka sitä toivoo.
Juhannus
Siisti otsikko eikös? En vaan nyt keksinyt mitään upeeta tässä vaiheessa ja in fact juhannus on hyvin keskeisessä roolissa tässä päivityksessä. Juhannus oli nimittäin päivä, jolloin sain houkuteltua oman murmelin anna-leenani (eli Annikan) Helsinkiin! Ollaan edellisinä juhannuksina vietelty sitä meikäläisten luona, koska hyö asuu vähän enemmän maalaisseudulla, joten kaikki järvet, luonnon raikkaus, lehmän lanta ja mitä nyt kaikkee juhannukseen kuuluukin, on mahdollista kokea siellä! Nyt kuitenkin viteltiin jussit suurkaupungissa. Juhannusaaton aamuna jo näki, että kaupunki oli autioitunut merkittävästi.
Olin kahdeksan aikaan aamulla liikenteessä, kun olin menossa töihin. Mentyäni metrotunneliin aattelin oikeesti, että liikkuuko koko juna tänään koska mun lisäksi tunnelissa oli ehkä jotain about kymmenen ihmistä. Yleensä siihen aikaan tunnelin on aivan täynnä. Oli jollain tavalla ihan pelottavaa nähdä, että kaupunki oli kaduiltaankin niin hiljainen. Aivan kuin olisi aamuyöllä liikkunut kaupungilla paitsi, että nyt ei ollut juopot riehumassa Kallion kaduilla.
Jotkut ovatkin ehkä jo huomannut, että mä oon aikamoinen ruokakulinaristi. Tykkään syödä, tehdä ruokaa ja syödä. Juhannuksen osalta oli tietenkin odotukset ruoankin suhteen suuret. Annikalta kun kysyin, että mitä syötäisiin juhannuksena, tuli hänen puolelta ehdostukseksi salaattia ja varhaisperunoita. Eli todellinen miettiminen ruoasta jäi mun vastuulle. Ongelmana oli vielä se, että parvekettomassa yksiössä ei voi oikein grilliä käyttää ja uunikin puuttuu mun asunnosta (kyllä, mulla ei oo uunia!). Täytyi siis ihan hetken pohtia, että mikä ruoka on mahdollista tehdä jussiksi. Lopulta päätin lihan osalta turvautua tuttuun ja turvalliseen porsaan ulkofileeseen grillimarinaadilla. Paitsinpannulla tuli oikein buenot biffeet.
Lisäksi ostin lohta, josta tein lohimedaljongit, päälle laitoin vielä ruohosipulia. Medaljongit paistoin reilussa rasvaliemessä, eli maku ei voinut olla paha. Paistinpannulle eksyi lisäksi halloumijuustot ja erilaisia vihanneksia (paprikaa, kesäkurpitsaa, herkkusieniä), jotka myös paistoin rasvan kera. Tavoitteena oli saada kasviksista hyvin ruskistuneet ja kiiltävät ja sitähän ne olikin vajaan kymmenen minuutin paiston jälkeen (ja sitä rasvaa tietenkin reilusti!)
Annikalle annoin hoidettavaksi hänen oman osastonsa, eli salaatin ja varhaisperunoita. Perunoista tehtiin perunasalaatti, johon sisältyi ihan perussalaatti, pekonia, tomaattia, sipulia.. ja mitäköhän kaikkee se eukko laittoikaan sinne.. En tiedä, mutta maistui kuitenkin!
Tältä näytti sitten lopputulos. Tämän kahden tunnin urakan jälkeen oli aikaa pelkästään rentoutua ja oleskella. VIHDOIN!
Juhannusaaton ilta kului siinä kun käveltiin kaupungilla, tissuteltiin juomia ja muutenkin vain chillailtiin. Ei ollut mitään suurempia tavoitteita tehdä mitään. Olla vaan. Jollain tavalla se tuntui hyvin oudolta koska kesäkuu on ollut mulle tosi hektistä aikaa sen takia kun on muuttanut uuteen kaupunkiin ja niin monet asiat vilissyt itsensä ympärillä.
Kävelymatkalla päädyttiin tuomiokirkon portaille turistien sekaan. Turistit oli paljon helpompi erottaa nyt kun kaikki normaalit suomalaiset oli karannut mökeillensä ryyppäämään. Annika bongasi portailla istuessa HYTTYSIÄ! Siis niitä ärsyttäviä pörriäisiä, jotka aiheuttaa hirmuista kutiamista iholle.. En ole nähnyt yhtäkään hyttystä Helsingissä asuessani ja heti kun Annika tulee tänne, hyökkää varmaan kaupungin ainoat hyttyset hänen jalkojensa kimppuun.
Seuraavana päivänä lähdettiin Linnanmäelle seikkailemaan. Annikan oli ihan fiiliksissä kyseisestä mestasta ja elokuussa pitäis lähtee hänen kanssa ihan laitteisiin saakka. En vaan oo mikään hirmu hyvä huvipuistoihminen, koska en kestä yhtään sellaisia laitteita, joissa pää menee alaspäin. Ja noh.. Linnanmäki on tyyliin täynnä pelkästään sellaisia laitteita. Mulle se on jo tarpeeksi villiä meininkiä kun katson muiden ihmisten kärsimystä noissa laitteissa.
Kauan ei sitä riemua puistossa kestänytkään kun Suomen kesä päätti palauttaa ihmiset todellisuuteen mahtavan juhannussään jälkeen: oli vuorossa koko päivän mittainen vesisade.
Mua masensi vesisade ja lintsin kahvi, joka oli pahaa ja maksoi 2,60.
Seuraavana päivänä oli laskujeni mukaan sunnuntai? Kai? Noh silloin kuitenkin oli Annikalla vuoro palata takaisin landelle (kai?). Seikkailtiin taas kerran kaupungilla ja nähtiin myös noita Turun hyypiöitä Soilea ja Collinsia. Oli aika rajua hyvästellä tyttönen koska ei ollut yhtään tiedossa, että milloinka nähdään seuraavan kerran. Harvinaista herkkua tämä näkeminen on tällä hetkellä ja tällasta tilannetta pitäisi kestää vielä kolme vuotta kun toinen asuu Turussa ja toinen Helsingissä..
Elämää on myös töiden ulkopuolella?!
Tällaiseen karuun faktaan havahduin viime viikolla. Yleisurheilun EM-kisat olivat rantautuneet Helsinkiin ja kaupungissa oli vilinää! Vähän kerkesin meininkiä nähdä kun ravasin koko ajan töissä, mutta hyvältä tuo meininki vaikutti. Ratikkaan kun tyyliin meni, saatoin olla ainut suomalainen kun kaikki muut oli jotain turisteja karttoinensa kanssa pälyilemässä rakennuksia. Mut ei siin mitää!
Sanna (serkku) pummasi nukkumapaikan mun luonta kisojen ajaksi ja oli kyllä aivan mahtavaa nähdä häntäkin pitkästä aikaa. Vaikka pääasiassa tavattiin illalla, kun mie tulin töistä ja hää kisoista. Ja sitten se olikin jo nukkumaanmenon aika. Lauantaina miulla oli näytön paikka, koska oltiin sovittu siirtyä Helsingin yöelämään viihteelle Sannan kanssa. Sannalla on tamperelaisena on jonkinlainen asennevamma Helsinkiä kohtaan ja nyt oli mulla näytön paikka näyttää hänelle Helsingin upeat yöelämä. Meidän upea seikkailu villiin yöhön loppui kuitenkin siinä vaiheessa kun portsarit näyttivät toista suuntaa miulle jokaisen baarin kohdalla. Kyllähän sitä tietää, että näitä k-24 paikkojakin kaupungissa on, mutta se, että jokainen baari on lauantaisin niitä on aivan kohtuutonta! En jaksa uskoa, että olisin niin kamala pentu muihin baarissa oleviin verrattuna, että minuu ei vois päästää sisälle. Mutta kuitekin tilanne oli hyvin epätoivoinen. Ja Sanna tietenkin kirosi vieressä kun ei päästy mihinkään baariin sisälle. Tässä vaiheessa tunsin itseni vaippaikäiseksi jälleen.. Tilannetta pahensi vielä se, että mulla oli AIVAN KAUHEA KUSIHÄTÄ! Siis koskaan elämässä ei ole ollut yhtä kriittinen tarve päästä vessaan kuin silloin. Pelkäsin koko ajan, että milloinka rakko pettää ja kusen housuihin. Lopulta päätettiin mennä Sports Bar:iin, jossa täytyi maksaa narikkamaksu, mutta jopa minä pikkuinen pääsin sisälle. Ja ahhhh sitä helpotusta kun pääsi vessaan (josta pystyi katsomaan btw tennistä samaan aikaan kun teki tarpeensa).
Sportissa sitten otettiin yhet (tai kahdet), jonka jälkeen ajateltiin, että nyt täytyy taipua Kallion mestoihin, jossa pääsee minne tahansa sisälle ja juomat on halpoja. Pitkän kävelyn jälkeen päädyttiin Kallion ns. baarikadulle, mutta kas kummaa... kaikki paikat oli kiinni ja koko katu oli autiotakin autiompi. Olihan kello jopa huimat 3 yöllä. Helsinkin petti minut ja pahasti.. Tämän kaiken kärsimyksen jälkeen päätettiin lähteä kotiin päin Mäkkärin kautta. Mäkkärin drive in:issä odoteltiin se about puoli tuntia, että saatiin safkat, mutta tilanne ei ollut todellakaan huono, koska tuli kyseisellä reissulla tutustuttua ehkä maailman kamalimpaan duuniin. Siis Drive In:in myyjä ottaa samaan aikaan vastaan tilauksia, pakkaa aterioita, ja laskuttaa asiakkaita. Eli tyyliin kolme eri asiakasta samaan aikaan!! Voin niin kuvitella, että tällainen duunari majoittuu jonnekin pimeään nurkkaan duunin jälkeen eikä halua nähdä ihmisiä ollenkaan seuraavaan viikkoon. Hullua puuhaa sanon minä...
Sunnuntaina Sanna lähti takaisin sinne niin ihanaan ja täydelliseen Tampereeseen. Miulla ei ollu kuitenkaan aikaa tyhjentää ilmapatjaa, jossa vieraat nukkuu, koska seuraava kulkuri oli jo ovella koputtelemassa. Tein kriisimajoituksen Inkalle, joka oli joutunut huijatuksi matkailuautoon, joka oli romahtamassa kahtia hetkenä minä hyvänsä.
Sunnuntai piti sisällään myös Soilen ja Collinsin tapaamisen! Oltiin päätetty, että lähdetään SeaParkiin, joka oli loppujen lopuksi hieman pettymys miun mielestä. Tai sit lähdin väärällä fiiliksellä sinne tai jotain. Kuitenkin odotin enemmän kaiken habituksen jälkeen. Hauskaa oli kuitenkin. SeaParkin jälkeen haluttiin nähdä lisää elukoita, joten päätettiin tehdä puolentoistatunnin pituinen retki Korkeasaareen. Ja Collins oli aivan innoissaan koska näki ekaa kertaa karhun! Niin siis Collins on Afrikasta jos se jäi kummastuttamaan.. Tässä seuraavaksi hienoja kuvia minun hienolla älypuhelimen kameralla, joka ottaa todella hyvänlaatuisia kuvia pimeässä.
Eläintarhan jälkeen olin saanu tartutettua "Helsinki on ihana paikka!"-fiiliksen Soilelle ja Collinsille (Sanna oli vaikeampi tapaus selvästi). Hyö järkkäs nopeesti yöpaikat itsellensä ja sen jälkeen oli aika siirtyä yöelämään uudestaan. Ekana oli tarkoitus käydä Kallion pubeissa, mutta ilta huipentuikin The Tigeriin!
En ees tiiä, että miksi lisään näitä kuvia kun on niin kauheen laatuisia.. No jotain todistusaineistoa kai..
Ilta oli mukava kaikinpuolin aina valomerkkiin saakka. Sen jälkeen sainkin kohdata Inkan kanssa Tigerin huonomman puolen: Tukehtumisen hissijonossa. On tällaisella isolla yökerholla vielä hieman jotain parantamisen tarvetta koska yökerhosta vie yhteensä 4 hissiä alakertaan ja sitä kautta ulos. Voitte kuvitella minkälainen kaaos siitä syntyy kun sadat ihmiset änkevät samaan aikaan hissikäytävään odottamaan hissejä. Siinä oli kyllä elämäni yhdet hikisimmistä ja ahtaimmista puoli tuntisista ikinä.. Ihmiset oli aivan liimautuneita toisiinsa ja hiki vain virtasi jokaisen otsalla. Tilannetta paransi vielä se, että Inka sanoo keskellä jonotusryysistä, että hänellä on ahtaanpaikankammo. Päästiin kuitenkin lopulta hengissä ulos paikasta ja edessä oli kävelymatka kotia. Seuraavana päivänä töihin juu-u...
Mutta viikonloppu oli kaikin puolin oikein onnistunut! On ihanaa nähdä kavereita näinkin tiuhasti vaikka ei asutakkaan enään samalla paikkakunnalla. Täytyy vain toivoa, että meininki jatkuisi samanlaisena.
Tämä on turha otsikko
Joo en edes yrittänyt keksiä mitään järkevää. Tämän päivityksen tarkoitus on oikeastaan viedä vaan tää meikäläisen elämä nykyhetkeen myös tämän blogin kautta. Nyt on 12. heinäkuuta ja tuntuu, että koko kesä olisi jo kohta ohi.. Pelottavaa ajatella niin, mutta syksy tulee niin älyttömän nopeasti! Minuu inhottaa kun en oo voinut ottaa kunnolla iloa irti kesästä, mutta sinänsä mulla ei oo ollut aikaa eikä myöskään niin suurta tarvetta kuin yleensä. Tää koko Helsinkiin muuttaminen ja tänne asettautuminen on ollut niin suurta seikkailua, että kesä jää aivan toisenlaiseksi elämykseksi tässä sivussa.
Mulla on käynyt pienen ajan sisällä paljon vieraita täällä, enkä kyl oikeastaan ees muista, että milloinka olisin kunnolla ollut yksin tässä kämpässä viimeeksi. Mutta se ei haittaa koska kuten sanoin jo aiemmin, on mahtavaa että ihmisiin saa pidettyä vieläkin kontaktia. Myös sellaisiin, joiden kanssa ei olisikaan kauan ollut tekemisissä!
Taas kerran viihteellä! On tää elämä vain niin viihteellistä. Cia ja Päivi tuli käymään stadissa ja suunnattiin heidän kanssaan johonkin Loose-baariin, josta kuultiin joiltakin ohikulkijoilta kun Cia meni randomisti kyselemään hyviä baareja ihmisiltä. Loose oli ihan mielenkiintoinen paikka ja jopa minä pikkuinen sain hommattua itseni sisälle vaikka paikka olikin k-22 olevinaan. Pyh. Kallio antoi meille oman osuutensa yöstä, kun löydettiin kadulta levinnyt lava lonkeroita. Suurin osa tölkeistä oli vielä avaamattomia joten mikä ettei!
Veljeni Julius tuli viime sunnuntaina vierailemaan ja oli täällä torstaihin saakka. Oli kyllä aikamoinen homma kun täytyi käydä aamuvuorolaisena duunissa ja päivät kierrellä hänen kanssaan ympäri Helsinkiä ja kauppoja. Mut ei siin mitään! Nyt voi nukkua hiljalleen univelkoja pois (nii vissiin, nyttekin kirjoitan blogia keskiyöllä).
Juliuksen käynnin aikana käytiin kahdesti leffassa ja innostuin taas kerran tuosta elokuvissa käynnistä! Täällä Helsingissä on niin helppoa mennä leffaan kun voi tyyliin mennä teatteriin ja katsoa vain, että mikä leffa alkaa seuraavaksi. Tekis mieli enemmänkin käydä leffassa, mutta aika kallista lystiä tuokin kun leffaliput maksaa parhaimmillaan 14 euroa.. Ja tulihan sitä nyt tällä viikolla myös shoppailtua.. taas kerran... hups..
Odotan kauhulla sitä, että miten innostun käyttämään rahaa kun Mika tulee viikonlopuksi mun luokse. Tunnetusti ollaan aikamoisia rahan käyttäjiä Mikan kanssa, mutta toivon, että hän saa hieman tasoitettua shoppailuintoaan perjantaina päivällä, kun en oo ite mukana niin ehkä miunki lompakko säästyisi pahimmalta rääkkäykseltä.
No oli kyllä nyt aikamoista päivitysten pommitusta.. Jos vaikka tästä taas päästäisiin oikeaan päiväjärjestykseen ja mie pystyisin kirjoittamaan jopa jotain järkevää (tai niinhä mie aina lupailen).
Kiitos ja anteeksi.
Juhuuu, en kyllä jaksanu lukee ihan koko tekstii, mutta huomasin pärstäni tuossa kuvassa ja jeejee oli kyllä tosi muigee ilta. Miks en muista että otettiin kuvia?? haha.
VastaaPoistaJa pienet sille, että selvittiin Tigerista ulos. voohou.