Oon odottanut jo aivan liian pitkään, että pääsisin kirjoittamaan tänne ja kertomaan mun mullistavasta elämästä. On vaan ollu pakko olla kärsivällinen koska päivät ovat olleet taas niin täynnä kaikkea touhua, että en ole kerennyt koneen äärelle, saati sitten kirjoittelemaan tänne. Mutta siis aivan ydinasia, minkä takia tänne oli pakko päästä kirjoittamaan, oli tietenkin minut top secret salaisuuteni, jonka pystyn nyt vihdoin ja viimein paljastaa! Kävin nimittäin pari viikkoa sitten Kaapelitehtaalla. Rakennuksessa, joka suorastaan pursuaa mitä erilaisempaa kulttuuria ja mediaa. Itse suuntasin hissillä Kaapelitehtaan 7. kerrokseen, missä sijaitsi Radio Cityn toimitus. Toimituksessa minua odotti toimituksen päällikkö, jonka kanssa minulla oli luvassa hyvin jännittävä työhaastattelu! No siis ainahan työhaastattelut jännittävät, mutta pakko kyllä myöntää, että kyseinen työhaastattelu oli myöskin ehkä elämäni mukavin työhaastattelu. Rupattelu oli niin rennon oloista, että olisin voinut jatkaa haastattelua koko päivän ajan! Kyseessä siis oli haastattelu, jossa pyrin työharjoitteluun Radio Citylle. Vaikka mulla olikin jo harjoittelupaikka tiedossa Yleisradiolle, oli mun pakko tarttua tilaisuuteen kun kuulin, että Radio City haluaisi saada mut haastatteluun. Radio on kuitenkin aina ollut se number one.
Ja niin.. siis pääsinkö työharjoitteluun Citylle? NO PERKULE PÄÄSIN!! VOI JEHNA!!! Sain puhelun viikon kuluttua haastattelusta. Perjantainen aamu ei olisi voinut alkaa millään tavalla tätä paremmin! Tämän iloisen puhelun jälkeen en vaan pystynyt uskomaan, mitä kaikkea upeaa mun elämässä on tapahtunut lyhyessä ajassa. Valmistuin ammattiin erinomaisin paperein ja stipendien kera, sain upean asunnon Helsingistä, josta on muutenkin vaikea saada edes asuntoa, sain omaa alaani ja intohimoani vastaavan työharjoittelupaikan.. ELÄMÄ ON VAAN IHANAA!
Musta on vaan niin hassua, että miten asiat aina näyttää hoituvan aikanaan vaikka välillä elämä näyttäisikin hyvin epätoivoiselta. Ja loppujen lopuksi ei se elämä niin epätoivoista ole edes ollut. Olen vaan niin perkuleen kärsimätön ihminen. Laittaa suorastaan naurattamaan, että vielä kesän aluessa (huom: heti pari päivää valmistumiseni jälkeen) olin ihan down koska vaikutti siltä, että en saa mistään oman alani hommia edes harjoittelun merkeissä ja kaikki uurastukseni on ollut aivan turhaa. Nyt kuitenkin tämän kesän aikana minä itse olen joutunut karsimaan oman alani työharjoittelupaikkoja jo kahdesti! Se on siis ollutkin minusta kiinni, että haluanko mennä kyseiseen lafkaan, vai enkö. Hullua. Liian hullua!
YLE:n työharjoittelupaikkakin olisi varmasti ollut upea, etenkin kun kyseessä oli tuotantotiimi, joka on parhaillaan kuvaamassa Olympialaisia! Mua ois vaan liikaa jäänyt harmittamaan jos olisin skipannut radion kun kerran siihen avautui mahdollisuus. Musta on jännittävää lähteä Radio Citylle työharjoitteluun. Kanava on ensimmäinen valtakunnallinen radio, missä olen työskennellyt, radion kohdeyleisö on rock-henkiset aikuiset, mikä on sekin aivan uusi kohdeyleisö minulle! Radio itse on vasta kesällä muuttunut paikallisradiosta puolivaltakunnalliseksi radioksi, joten myös radiolla on paljon kaikkea uutta tuotannossaan. Kaikki on niin uutta ja jännää! Tulen työssäni ainakin tekemään haastatteluja, kirjoittamaan/lisäämään juttuja nettiin, ja tekemään kaikkea muuta äänituotannollista häslinkiä eetteriin. Toivon vaan niin, siis niiiin kovasti, että mun työn jäljestä tykätään ja tämä poikisi johonkin suurempaan myös myöhemmin. Monilla varmasti loksahti suu auki siinä vaiheessa kun kuulivat, että lähden rock-radiolle töihin, mutta itse olen hyvin innoissani asiasta (taisinkin sen kyllä jo aika selvästi ilmaista?), koska kaikki tosiaan on niin uutta ja saan oikeasti laittaa oman ammattitaitoni toimittajana koetukselle koska mun täytyy ottaa asioista selvää ja tehdä sitä journalistista tutkivaa työtä ja se jos mikä on upeeta! Rakastan tätä duunia vaan niiiin paljon! HUHHUH!
Mutta sellaista kivaa uutista siis.. Onkos mun elämässä enään muuta merkittävää ollutkaan? No on tietenkin! Rakas kultasein Annika muutti Turkuun tuossa viime viikon loppuvaiheessa ja muuttonsa jälkeen vaihtoi maisemiaan tänne Helsinkiin melkein viikoksi. Pari ekaa päivää meni siinä kun itse vietin päivät duunissa ja Annika näki kavereitaan ja kiersi muuten vaan ympyrää. Kun mulla vihdoin ja viimein koitti vapaat, lähdettiin perus turistikohteisiin Helsingissä. Ekana päivänä Suomenlinnaan, toisena päivänä Korkeasaareen ja viimeisenä päivänä Linnanmäelle.
Joku Suomenlinnan niin cool sisäänkäynti. Ja Annika.
Iltakahvit ja iltasidukat kaupungin sykkeessä!
Olin pitkän aikaa suunnitellut Tuomiokirkon sisällä käyntiä ja nyt kun tehtiin perus turstireissua, niin tietenkin tässä kyseisessä pytingissä käynti liittyi siihen! Olihan se kyllä hieno!
Tiistaina tosiaan lähdettiin Korkeasaareen. Voiko olla mitään niin ärsyttävää kuin se, että kun olet tulossa satamaan, josta lautta Korkeasaareen lähtee, lähtee lautta juuri ennen saapumistasi kohteeseen päin?! Kuvassa siis lautta, johon meidän kuului hypätä kyytiin.
Kun lopulta päästiin Korkeasaareen, mentiin yllätys yllätys katsomaan niitä eläimiä (mitäköhä tässäkin lauseessa oli taas järkeä?!). En paljoa ottanut kuvia tarhasta, mutta tässä hieman todistusaineistoa käynnistä.
VAROITUS
SEURAAVA KUVA SAATTAA AIHEUTTAA ODOTTAMATTOMAN "AWWWWS!!!"-KOHTAUKSEN ANNIKAN TAPAISILLE HENKILÖILLE.
Tänä kesänä syntynyt pöllön poikanen!
Koko kesän odotettu innokkuus näyttää tältä!
Keskiviikkona käytiin vielä lintsillä Annikan ja Miljan kanssa. Itse olen aika nynny noissa laitteissa, koska en uskalla mennä mihinkään laitteeseen, missä pää menee alaspäin. Lintsillähän näitä laitteita riittää, joten meidän täytyi kutsua Milja mukaan, jotta Annikalle olisi jotain seuraa laitteissa. Viikinki-laiva oli kyllä aivan kamala! Laitehan on periaatteessa keinu, mikä menee vain hyvin korkealle. Itselläni meni vatsa niin sekaisin, että en pystynyt menemään moneen tuntiin mihinkään laitteeseen. Muuten päivä oli kuitenkin aivan mahtava kuten myös koko viikko muutenkin Annikan kanssa! Parin viikon päästä pitäisi sitten suunnata Turkuun.
Tämmöistä kuulumista mulle. Eiks se elämä vaa oo aika siistii?!:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti