Kuulumisia

Kevät on mennyt ja se niin kauan odotettu kesä on tullut. Oi kesä, älä jätä enää ikinä! No kyllä se jättää kuitenkin.

Mutta tarkoitus olisi vähän antaa päivitystä kuulumisistani viimeisiltä kuukausilta. Kevät oli hyvin joutilasta, mutta samaan aikaan hyvin stressaavaa aikaa minulle. Menin irtisanoutumaan kaupan töistä helmikuussa, koska sain kohdata karun totuuden suurten kauppaketjujen toiminnasta. Johtoporras rikkoo häikäilemättömästi Suomen lakia ja perustelevat tekonsa ainoastaan sillä, että ovat niin iso yritys, että heidän täytyy tehdä omat sääntönsä. Vaikka nämä säännöt olisi vastoin yleisiä sääntöjä. Työntekijät taasen ovat aivan tietämättömiä oikeuksistaan ja mumisematta hyväksyvät epäreilun toiminnan. Olen kirjoittanut tästä kyseisestä aiheesta uutisenkin aiemmin. Tarkemmin aiheesta voi lukea täältä.

Käväisin leikkuuttamassa hiukset Kampaamon yö-tapahtumassa, jossa mulle taiottiin retro-look. Elvistelin kaupungilla varmaan 5 minuuttia kunnes laitoin lippiksen päähän.

Irtisanouduttuani kaupan hommista asennoiduin siihen, että saan uutta työtä varmasti hyvinkin nopeasti. Tämä ajatus perustui ihan siihen, että minulla on sen verran laaja työkokemus palvelualalta, että varmasti jotain hommaa löytyisi. Pakka meni kuitenkin sekaisin siinä vaiheessa, kun sain kutsun erään radioaseman työhaastatteluun. Haastattelun jälkeen jäin vielä hyvin odottavin fiiliksin odottamaan päätöksiä. Odotin ja odotin vielä vähän enemmän ja lopulta hyvin lupaavasti alkanut rekrytointiprosessi tössäsi ja töitä ei tarjoutunut. Tietenkin sitä myös muita töitä etsi ton odottelun aikana, mutta kyseessä oli kuitenkin oman alan hommia, joten kiinnostukseni paino keskittyi hyvin paljon kyseisen radion päätösten odotteluun. Shit happens, mutta oli kuitenkin aivan huikeaa, että pääsin jopa työhaastatteluun asti! Nyt kuitenkin kyseessä oli aivan oikea palkallinen toimittajan työ. Ehkä ensi kerralla sitten pääsee töihin saakka.

Käytiin katsomassa kiekkopuistossa (vai mikä sen paikan nimi nyt olikaan) kauan odotettua Suomi-Ruotsi peliä. Suurista odotuksista huolimatta persiilleenhän se peli meni. Kuten meni samana iltana Euroviisutkin, johon myös oli paljon odotuksia. Mukava päivä, mutta samalla kuitenkin hyvin paska päivä.

Työttömyyttäni kesti kokonaisuudessaan noin 4 kuukautta. Elämäni pisimmät 4 kuukautta.. En vaan voin ymmärtää miten jotkut pystyy elämään sellaista elämää, jossa saadaan rahaa elämiseen sossusta joka kuukausi ja eletään määränpäätöntä joutilaan elämää. Itse olin aivan hajoamispisteessä työttömyyteni aikana ja pidän sitä ihan terveenä merkkinä.
Kerran sitten selailin normaaliin tapaan mol.fi:n työpaikkailmoituksia. Yht' äkkiä minulle tuli mieleen hyvin kiehtova työympäristö: lentoasema. Haaveilin nimenomaan työstä, johon olisi mahdollista päästä tässä iässä, mutta se olisi kuitenkin kaupan kassaa eksoottisempi työympäristönä. Mol.fi:n hakukenttään siis hakusanaksi "lentoasema" ja katsomaan työpaikkoja. Hakutuloksista löytyi avoimia paikkoija Helsinki-Vantaan lentoasemalle turvatarkastajaksi. Ajatteluun meni muutama sekunti: "Turvatarkastaja... kuulostaa niin absurdilta, että pakko hakea!". Pian olinkin jo kirjoittamassa työhakemusta kyseiseen työtehtävään. Kaverit, sukulaiset ja hyvä ettei randomit ihmisetkin ihmetelleet suu ammollaan, kun kerroin hakeneeni turvatarkastajaksi. Eihän se ole millään tavalla sellainen työ, johon minun odottaisi päätyvän?! C'moon, vartiontiala.. Varmaan viimeinen ala, jota olen koskaan miettinyt itselleni. Käytän elämässäni kuitenkin mottoa "Sano ei:n sijaan kyllä" ja katson sen perusteella, että minne päädyn. Ja tännehän minä päädyin:

Mä en oikeesti ymmärrä näiden Starbucks-kuvien ideaa, mutta koska tällaista näin nannaa kahvia duunista saa niin pakkohan sillä on hiukan lesoilla.

Työ ollut ainakin toistaiseksi sellaista, että jaksaa joka aamu herätä töihin. Tai en sanoisi, että kyseessä on edes aamulla herääminen. Kuulun nimittäin turvatarkastajissa aamuvuorolaisiin ja lentoasemalla aamuvuoro tarkoittaa sitä, että vuoro alkaa 3-6:n aikaan yöllä/ aamuyöllä. Eli päivärytmini on nykyään hyvinkin paljon sellainen, että herään yhden aikaan yöllä ja menen nukkumaan 18 aikaan. Siellä minä sitten ahkerasti käpelöin portilla hälyttäviä ihmisiä ja takavarikoin liian suuria nesteitä ja linkkuveitsiä. Monet ovat sanoneet, että on suoranaista kiduttamista minun, joka kärsii jatkuvasti matkakuumeesta, mennä töihin lentokentälle. Olen kyllä samaa mieltä, mutta ehkä näin ollaan askel lähempänä myös niitä ulkomaita? Matkailuala muutenkin kiinnostaa minua suuresti media-alan lisäksi. Media-ala ehdoton ykkönen, mutta tämä matkailuala on oikein hyvä kakkonen tässä vaiheessa kun omia hommia ei irtoa. 

Kevät on ollut siis minun kohdallani hyvin paljon työnhakutäytteistä. Mukaan on kuitenkin mahtunut myös pääsykokeita! Pääsin kumpaankin hakemaani kouluun pääsykokeisiin, Turun AMK:iin Journalismin koulutuslinjalle ja Metropoliassa televisio- ja radiotuotantoon. Metropoliassa oli mukana myös 2. vaihe, johon pääsin myöskin. Se, että pääsenkö kouluun onkin sitten taas oma juttunsa! Hain Turkuun ensimmäisenä vaihtoehtona ja ton kyseisen kokeen osalta olisi voinut mennä paremminkin. Yleissivistävät kysymykset olivat sellaisia, joihin tiesin moniin oikeita vastauksia, mutta menin tietenkin paniikissa vastailemaan väärin. Kokeessa oli 100 kysymystä ja ärsyttää niiin paljon kun viimeisen viikon aikana olen joka päivä jossain vaiheessa saanut jonkin oivalluksen, että "Ei stna, siihen kysymykseen ois toki se ollu vastauksena!". Saa nähdä mitä tapahtuu, heinäkuussa selviää.

Mutta on mulla tässä muitakin suunnitelmia syksylle, liittyen maailman näkemiseen! Tästä ehkäpä enemmän sitten ensi kerralla...

Hyvää kesää kaikille!