Minne matka syksyllä?

Pakko heti tähän alkuun fiilistellä parilla kuvalla, jotka kertovat aivan mahtavista kesäpäivistä. Aurinkoa, lämpöä ja hyvää seuraa aijaijai! 

Turku ja salaatti

Kivenlahti Rock ja Cia

En tiedä, mitä oon tehnyt pahaa luontoäidille. Koska yleensä päiväni menee seuraavanlaisesti:

Klo 03.00 lentoasemalla, työt juuri alkanut. Aurinko nousemassa ja sää kirkastumassa. Hieno päivä tulossa.

Klo 15.00 bussissa. Töistä päästy ja matkaamassa kotiin. Vettä sataa älyttömästi. Ei siis todellakaan ulkoilla.

Klo 17.00 kotona. Nukkumaan menossa, jotta jaksaa herätä yöllä töihin. Pilvet repeilevät ja sää kirkastumassa.

SIIS MITÄH?!

Tiedän, että olen hieman työnarkomaani, mutta näköjään myös luonnonvoimat kannustaa minua siihen. Eilen paistoi onneksi hetken aurinko ja tietenkin oli pakko juosta heti pihalle ottamaan aurinkoa. Minun hienot ja harvinaiset rusketusrajat muutenkin häviämässä pahaa vauhtia. Ulkona kuitenkin tuuli niin pirusti että jaksoin pitää itseni palelemassa pihalla puolen tunnin verran.

Työstä puheen ollen.. Olen viime päivinä ollut hyvin malttamattoman levoton ja uskon että tämä levottomuus vain pahenee mitä lähemmäksi h-hetkeä mennään. Kuten viimeisessä päivityksessä kerroinkin, tulevaisuuteen saattaa liittyä matkailua. Jos hyvin käy, elokuussa katson tätä taulua aivan muun kuin turvatarkastajan työn takia.

Määränpäätä en vielä tiedä, mutta se tulee jotakuinkin näyttämään tältä:

Tai tältä:

Ai ja siis miksi mä tollasiin paikkoihin menisin? En suinkaan lomailemaan vaan töitä tekemään. Tämänkaltaisessa univormussa:

Kyllä.

Pari viikkoa sitten tuli kutsu Tjäreborgin työhaastatteluun ja työtehtävänä ulkomaan matkaopas! OI VITSIT!! Voiko ihminen olla enemmän innoissaan?! Kaikki ihmiset, jotka tuntevat vähääkään minua tietävät, että haikailen jatkuvasti ulkomaille lähtöä. Ongelmana on ollut vain löytää keino, jolla elää ulkomailla. Ulkomaille muutossa minua kiehtoo erilaiseen elinympäristöön siirtyminen vaihteeksi, kulttuureihin ja paikkoihin tutustuminen. Ja ihan pelkästään sekin, että ei ainakaan tule keski-ikäisenä valitettua, että "voi, kun olin tyhmä kun en silloin lähtenyt..." - haluan nyt tähän vielä selventääkseni lisätä, että mua kyllä myös kiinnostaa itse matkaoppaan työkin! Mun yksi hyvä ystävä on todella hyvä esimerkki näyttämään sen, että myös haasteellisemmat tavoitteet on saavutettavissa kun tarpeeksi haluaa. Ja vaikka ulkomaille muuttoon liittyy niin naurua kuin itkuakin, ei sellaisesta kokemuksesta halua luopua.

Haasteelliseksihan tässä mun mahdollisessa muutossa tekee tietenkin parisuhde. Onhan kyseessä kuitenkin työ, jossa asutaan kyseisessä kohdemaassa ja Suomessa vierailut jäävät pelkkiin omiin lomiin. Mutta hei... olen 20-vuotias mies, jolla on elämä edessä. Vastuu vankemmasta elämästä kasvaa mitä vanhemmaksi mennään. Onko varmasti järkevintä luopua haaveilemistaan asioistaan sen takia, että seurustelee? Omasta mielestäni sellainen johtaa pelkkään katkeroitumiseen ja kuitenkin loppujen lopuksi kriisiin. En halua antaa kuvaa, että minulle olisi helppoa jättää Annika Suomeen ja itse muuttaa ties minne, ei suinkaan. Uskon vain vahvasti, että elämän on koeteltava, jotta se voi myöskin antaa.

Niin ja entä koulu? Jos pääsen ammattikorkeakouluun tänä syksynä (mitä epäilen vahvasti), olen valmis lykkäämään aloittamistani. Korkeakoulun jälkeen kuitenkin ollaan jo taas niin paljon vanhempia, että vakituisempi työ ja jopa perheen suunnittelu on pian ajankohtaisempaa. En halua riskeerata tällaisia tilaisuuksia sen takia. Ja sitäpaitsi matkaoppaan työ tukee hyvin myös oman alani työtä. Matkaoppaana kartutan paljon yleistietoa kansainvälisesti ja opin kieliä. Ja hyvin huomioitava seikka on myöskin se, että työssä täytyy viihdyttää ihmismassoja, kuten täytyy radiossakin. Eli en usko olevan matkailusta mitään haittaa!

MUT SIIS OI VITSIT!! Toivon todellakin, että minut hyväksyttäisiin töihin ja pakkaisin elokuussa tavarani ja itseni jonnekkin päin maailmaa. Tutkin kohdemaatani ja kaupunkiani, otan vastaan matkailijoita ja esittelen heille kokemiani asioita. Ja tietty sivussa kuuntelen valituksia puuttuvista pyyhkeistä hotellihuoneissa, etsin kadonnutta matkustajaa yms. En todellakaan malta oottaa. Oon viimeaikoina lukenut ihan hulluna eri matkaoppaiden blogeja ja haaveillut ja lisää haaveillut.

Tällaista tällä kertaa! Nyt lähden lisää haaveilemaan ja suunnittelemaan ja yritän myös jossain vaiheessa saada untakin. Mukavaa uutta viikkoa!

Tein keittoa moneen moneen vuoteen! Meksikolainen jauhelihakeitto ja tietenkin ruisleipä.