Missä mää oon?!

Sanoisinkohan, että voihan vittendaaleni sentään! Kulutin viimeisen tunnin siinä, että ramppasin ullakon ja kodin väliä ees taas. Aina jäi jokin asia ottamatta pahvilaatikoista. Päämääränä oli siis hakea kameran laturi ja tv-liitännät televisioon. En edes tajua miten aina onnistuin jotain unohtamaan varastoon, jonka takii kävin ainakin 1000 kertaa ramppaamassa tätä väliä. Naapuri jo varmaan hieman ihmettelee, että onko miul kaikki ok kun koko ajan ovi aukeaa ja sulkeutuu. Kameran sain lataukseen,  mutta tv-liitäntää en saanut, joka tarkoittaa siis toisin sanoin sitä, että EN NÄE EUROVIISUJA!!:(( Masentavaa.. Kirjoitanpa siis blogitekstini nyt tässä vaiheessa ja arvuuttelen, että miten kisoissa menee. Aika varmaahan se on, että Suomi ei pitkälle pötki.Sitäkään en tajua, että miksi ollaan niin tyhmiä, että tehdään sellainen edustaja kappaleella, jota ei itsekään tykätä äänestää kun muut maat esittää samantyylistä skeidaa. Noh se sitten niistä euroviisuista!

Mie oon kirjaimellisesti seikkailut Helsingissä. Tarkoituksella ja vähemmän tarkoituksella. Ensimmäinen kunnon seikkailu tapahtui eilen kun päätin kävellä työkkäriin. Eihän matkaa ollut kuin vain kaksi kilometriä. Tai niin ainakin oli tarkoituksena. Tarkoitus oli olla työkkärillä klo 9, mutta löysinkin itseni istumassa ankeilla virastotuoleilla vasta klo 10. Nooh tulipa nähtyä hieman Kalliota (tai sitä ainakin luulen sen olevan)!

Työkkärissä käynti onnistui yllättävän helposti ja kivuttomasti. Työkkärin jälkeen ei kestänytkään pitkään kun oli jo aika tehdä sitä, mitä työttömät yleensäkin tekevät keskellä päivää. Mennä terassille kaljoille! No eii! Syynähän oli vain ja ainoastaan se, että täytin maanantaina niinkin paljon kuin 19-vuotta! Outoa ettei yhtään tuntunut edes synttäreiltä. Päivä tunti niin normilta, että huhhuh. Onneksi ei tarvinnut kuitenkaan yksin olla vaan Emmi ja Noora ylläpiti oikein mukavaa päivää kanssani:) Käytiin terassin jälkeen ostamassa pizza, joka syötiin puistossa. Se jos mikä on  k e s ä ä < 3
Ja tulihan sitä käytyä ekaa kertaa erotiikkaliikkeessäkin! Kalliossa suorastaan mahdottomuus välttyä kyseisiltä liikkeiltä, eli nopeastihan asiakaskuntaan näkee itsensäkin ajaneensa. Aika hurrjaa.
Eilinen oli muutenkin niin mahtava päivä sään kannalta. En muista, että milloinka miulla ois ollut sellaset synttärit, että sää olisi ollut huono. Jotkut nauttivat kesästä astetta enemmän:

Anteeksi kultsit, että lisäsin nää, mutta ootte niin herttasia suomalaisia

EDIT: Sain tv:n toimimaan tietokoneelta jihuu!!

Ja joo.. Noh, en voi sanoa, että olisin tuossa auringonotossa yhtään parempi. Oltiin kuukausi sitten tosiaan Annikan kanssa Teneriffalla ja ihan ensimmäisinä päivinä kiiruhdettiin rannalle ottamaan aurinkoa ja auringossa tulikin makoiltua useamman tunnin verran. Aurinkosuoja tuli kyllä levitettyä iholle, mutta aurinko teki selvät merkit miulle siitä, että mitkä kohdat unohtui rasvata. Jalkavarret ja jalkapöydät nimittäin paloi TODELLA pahasti. Niin pahasti, että jalat vieläkin punoittaa kyseisistä kohdista. Eikös olekin sexyt?

Okei, pakko myöntää, että jouduin hieman lisäämään varjostusta, että nuo jäljet kunnolla näkee. Livenä ne kuitenkin näkyvät ikävän selvästi ainakin omasta mielestäni, jonka takia en kehtaa pitää edes shortseja. Ja se jos mikä on inhottavaa koska Helsingissä on jo useamman päivän putkeen ollut hellettä hipovia lukemia, joten pillifarkkujen kanssa liikkuminen alkaa käydä hieman nihkeäksi. En vaan tiedä enään, että mitä pitäisi tehdä näiden jalkojen kanssa. Mika tuli eilen Helsinkiin miun luokse ja hää oli samana päivänä polttanut kätensä. Annoin hänelle heti Bepanthenia ja tänään käsi oli rauhoittunut jo merkittävästi. Teneriffalla miulle ei annettu samanlaista rasvaa apteeksita, vaan jotain hyvin vesiliukoista. Epäilenkin, että se tuhos miu jalat sitten. Toivottavasti väri vaan tasaantuis ees jossain vaiheessa. Jos jollakulla on kokemusta näin pahasta palosta, otan mieluusti kokemuksia vastaan!

Tänään olikin sitten Mikan pääsykokeiden jälkeen luonnollisesti vuoro shoppailulle! Nuo kehä kolmosen ulkopuolelta tulevat kun ovat jonkun takia niin innoissaan tän Helsingin shoppailu antimista... krhm.. : D
(pakko tähän väliin mainita, että pääsykokeiden aikana onnistuin uudestaan hukkaamaan kotini, jonka takia kotimatka kesti keposet 3 tuntia. Alppila ei vissiin oo ihan Munkkivuoressa, minne lopulta päädyin?!)
Meikäläisellä on kuitenkin hieman säästökuuri menossa koska vuokra tosiaan ei täällä Helsingin keskusta-alueella ole mikään aivan pienin ja rahaa on muutenkin mennyt kaikenlaisten tarvikkeiden ja matkakorttien hankinnassa. Onnistuinkin yllättävän hyvin hillitsemään itseni kaupoilla. Ainut tavara, jonka ostin oli Weekdayn kangaskassi, joka maksoi 5 euroa!

Ja tyypillisesti täytyyhän helsinkiläisellä lukea laukussa "Helsinki"

Minuu kyllä pahasti huolettaa se, että mie lankean huomenna keskustaan ostamaan bleiserin H&M:stä, johon ihastuin tänään oikein palavasti! Eihän sitä hintaakaan ole kuin vain 49€. En tajua mistä Mika löytää 30€ bleisereitä kun niin kovasti väittää, että sellasia bleisereitä henkat ja maukat olis ihan täynnä. Miulla on muutenkin sellanen ikävä kohtalo, että mie en koskaan löydä mitään edullisesti vaa päädyn kaikki ostaamaan kalliimmalla kuin mitä muut ostaa.

 Saapi nähdä miten saan hillittyä itseni. Kaupungilla oli niin paljon muutenkin kaikkea upeeta tavaraa, jotka on mun lompakolle suorastaan syntisen houkuttelevia. Täytyy yrittää pysyä lujana! Yhhhh....

Mutta hei! Huomenna suuntaan aamusta Lauttasaareen, jossa on luvassa työhaastattelu. Siitä sitten seuraavalla kerralla lisää;)
Tsau!

Helsinki, olen sinun!

Niinhän tässä on taas käynyt, että tekstiä ei ole tullut pitkään aikaan. Asia vain on rehellisesti se, että minulla ei ole ollut intoa kirjoittaa. Elämä on ollut lopputyön ja töiden tekemistä Outokummussa päivästä toiseen ja suoraan sanottuna kyseisistä asioista ei ole ollut kiinnostusta kirjoittaa. Enkä jaksa uskoa, että hirveän monta edes kiinnostaa kyseiset asiat kummosemmin. Nyt asialle kuitenkin tulee muutos koska miu elämässä on tapahtunut suuri muutos ja sen myötä miulla on syytä kertoa miu kuulumisia ja mie saan myös koko blogille jonkinlaisen suuntauksen.

OLEN MUUTTANUT HELSINKIIN

Siinä se. Aivan mahtavaa! Hermot kyseisessä hommassa meinasi mennä. Ensiksi sen takia, että en meinannut saada millään asuntoa. Sen jälkeen meinasi mennä hermot muuttokuorman kanssa.
Mie olin huhtikuun puolessavälissä käymässä Helsingissä, jolloin miulla oli käynnissä hyvin armoton asuntojen etsintä. Etsiminen ja hakemusten lähettäminen ei tuottanut tuolloin tulosta koska yksikään vuokranantaja ei ottanut minuun yhteyttä hakemisen jälkeen. Sitten kesti pari viikkoa ja tapahtui jotain aivan uskomatonta. Minuu ihan naurattaa vieläkin ajatella, että miten tää voi olla ees mahdollista!
Nimittäin minun rakas (välillä liian ylihuolehtiva) mummini jutteli ystävänsä kanssa puhelimessa ja sattumoisin tuli puheeksi tuolloin heillä, että mie oon etsimässä asuntoa Helsingistä. Noh, tällä meidän mummin ystävällähän toki oli sitten sukulainen, joka oli juuri muuttamassa pois Helsingistä ja oli aikeissa vuokrata omistamansa asuntonsa eteenpäin. Kuinka sitten kävikään: Minä sain tämän kyseisen asunnon ennen kuin asunnosta ehdittiin tehdä vuokrailmoitusta! Ja mikä vielä mahtavinta on se, että tää on ylivoimaisesti paras asunto kaikista niistä asunnoista mitä kävin katsomassa.

Seuraavaksi kuvia rakkaasta asunnostani, johon muutin lauantaina. Kaikkia tavaroita en ole vielä saanut järjesteltyä paikalleen ja muutenkin täytyy vielä ostaa vähän kaikenlaista, joten anteeksi mahdollinen sekava maisema.

Näkymä olohuoneeseen/makuuhuoneeseen (tai miksi tällaista yksiöhuonetta nyt voikaan kutsua) ulko-ovelta.

Keittiön suunnasta näkymä samaan huoneeseen (yllätys yllätys) kuvassa myös vielä purkamaton muuttokuorma.

Näkymä ikkunasta: Minnes muuallekaan kun toiseen taloon!

Minun rakas keittiönurkkaus (tykkään todella paljon!)

Ja hyvin epätoivoinen kuva vessasta. Oikealla puolella suihku ja pönttö ja vasemmalla lavuaari ja pesukone. En oikeen saanut parempaa kuvaa koska tunnetusti yksiön vessat eivät ole mitään suuria :D

Mie vaa oon niin onnellinen. Tavoite, johon oon tähdännyt monia vuosia, on vihdoinkin toteutunut. Viime yö oli ensimmäinen yö uudessa kodissa. Kun menin makaamaan sängylle, en voinu tehdä muuta ku vaa tuijottaa kattoon ja ainut ajatus oli: "Mitä vittua?!".
On jotenkin outoo, että miusta tuntuu kuin mie oisin vaa käymässä täällä Helsingissä. Jollain kaverilla tyyliin. Saa nähdä miten menee aikaa ennen kuin saa kotiuduttua. Voi olla, että tää kotiutuminen tapahtuu paremmin sen jälkeen kun oon valmistunut lopullisesti. Vielä täytyisi käydä Outokummussa valmistujaisjuhlissa ja sitä edellisenä päivänä täytyy luopua Outokummun asunnosta. Sekin voi tietenkin vaikuttaa, että miulla on yhä asunto Outokummussa. Mutta virallisesti miusta tuli helsinkiläinen eilen, kun maistraattiin meni ilmoitus. "Stadilainen" miusta luultavasti tulee sen jälkeen, kun opin kulkemaan julkisilla, tajuan mitä ihmiset tarkoittaa omilla slangisanoillaan ja lopetan muutenkin murteen puhumisen, jolle oon saanut jo nyt naurut täällä :D

Onneksi kuitenkin olen saanut naurut kavereilta. Tai en tiedä voiko niitä niksi vielä kutsua, koska periaatteessa olin tekemisissä kyseisten henkilöiden kanssa vasta tänään ensimmäistä kertaa. Ollaan Emmin kanssa nähty kerran aiemmin ihan randomisti ja miusta on aivan upeeta, että oon saanut jonkinlaisen sosiaalisen kontaktin täältä jo nyt, vaikka ei tunnetakaan kummoisemmin! Helppoa kun ei tämä verkostoituminen Helsingissä ole. Toivottavasti vaan saisi kerättyä omat porukat mahdollisimman pian täällä ettei tarvitse yksin tuijottaa ikkunasta kadulle, jossa ihmiset onnellisesti kulkevat tiehensä (kuulostipa erakkomaiselta, mutta sitähän se olisi!). Suht helpostihan ympyrät sai kehitettyä Outokummussakin, mutta Helsingissä luonnollisesti kyseinen homma on astetta haasteellisempaa.

Ratikka päätti sitten töräyttää punaisissa seisoviin autoihin. Sanoisinko, että aika "hyvä" tuuri heti ensimmäisellä reissulla. Matka sitten jatkuikin jalan keskukstaan Siltasaaresta.

Näin Emmiä ja hänen kavereitaan tänään ensimmäistä kertaa. Suuntana oli tietenkin mikäs muukaan kuin keskusta ja Kamppi. Otin ratikan tuosta asunnon vierestä ja lähdin tekemään helsinkiläisenä ensimmäistä matkaa julkisella. Matka sujui hyvin jonkin verran ennen kuin sattui vähemmän hyvää.

Monet ovat kysyneet, että miksi muutin Helsinkiin. Vastaus on yksinkertaisesti se, että haluan elää. Miulle ei oo luvassa koulupaikka ammattikorkeasta ja töitäkään ei ole vielä tiedossa. Töitä oon kuitenkin tietty hakenut, koska en kestäisi tätä joutilaana oloa hirmuisen pitkään! Ja ihmettelenkin jos en töitä saa. Kaupan alalta kuitenkin kuulema suht helppoa saada kenen tahansa töitä plus, että meikäläisellä kokemusta kyseisestä puuhasta jonkinmoisesti! Keskiviikkona luvassa ensimmäinen työhaastattelu. Kyseessä työ, joka on vain pätkätyötä, mutta alku on sekin!

Huomenna on kuitenkin aloitettava jonkinlaisen pohjan tekeminen täällä Helsingissä. Mikä olisikaan parempi pohjan luominen kuin mennä työkkäriin hakemaan työttömyystukea ja sen jälkeen suunnata Kelaan kerjäämään asumistukea! Ainiin, onhan miulla myös huomenna synttäritkin, eli pidän bileet sitten virastojonossa. Tervetuloa mukaan, ALL IN.

It's freaking Friday!

Ei ole kivaa kävellä kotia päin kun aurinko hohtaa suoraan silmään ja aurinkolaseja ei ole mukana. Sekään ei ole kivaa, että toisessa kädessä on tuhat kiloa painava kauppakassi ja toisessa kädessä talouspaperipakkaus. Plus, että kuulokkeista kuuluu kakkaa musiikkia, etkä voi vaihtaa sitä kun kädet on varattuina. Noh, eipä se mitään, koska:

Tämä on yleinen meininki minulla viikonloppuisin. Oon niin viikonlopun ihmisiä (no kuka ei sitten olisi?!) ja etenkin perjantai on aivan mahtava viikonpäivä, koska se on alku jollekkin paremmalle elämälle! Vitsit nyt ku etsiskelin päivään sopivia kuvia alkoi niin tulla PARTY PARTY PARTY -fiilis!! Mutta asiahan on niin, että minun viikonloppu koostuu seuraavasta:

Vähän niinku luettavaa.. plus näiden lisäksi pitäisi tehdä pikkasen rästitehtäviä ja lopputyötä työstää. 

Mutta olen nyt saanut kunnon motivaation kaiken tämän tekemiselle! Menin nimittäi toissapäivänä lähettämään hakupaperit ja ennakkotehtävät korkeakouluun ja nyt vain odottelen niitä jännittäviä päätöksiä. Jos pääsen pääsykokeisiin niin sittenpä vasta se jännitys alkaakin! Mutta nyt kun olen tehnyt konkreettisesti jotain miun elämän etenemisen eteen, voin yrittää pusertaa nää ei niin toivotut jutut pois, jotta pääsen pois täältä Outokummusta! Voevoevoe ootan niiiiin paljon, että saisin jo asunnon Helsingistä. Hakupaperit asunnosta on laitettu ja nyt täytyisi vain odottaa, että oikeanlainen asunto löytyisi. 

Voihan herranlettas... Nyt tämä haaveilija lähtee haaveilemaan tiedon saannista päähänsä. Ooikein mukavaa ja juhlatäytteistä viikonloppua!

Ai nyt jo?

Ai nyt jo? Kyseinen kysymys on aika moneen tilanteeseen sopinut miun elämässä tällä hetkellä. Useammasta asiasta olen saattanut olla tietoinen, mutta kamalalla järkytyksellä sen kuitenkin ottaa vastaan kun joku toinen siitä muistuttelee. Ai nyt jo pitää tehdä ennakkotehtävät? Ai nyt jo pitää hakea kouluun? Ai nyt jo pitää tehdä lopputyö? Ai nyt jo pitäis kokeet valmistella? AI NYT JO PITÄISI OLLA ASUNTO HAKUSESSA STADISTA?!?!?!

On ehkä aistittavissa, että viimeisin kysymys on kaikista kriittisin ollut tällä hetkellä. Kaverini, joka itse muutti Helsinkiin viime talvena laitteli tänään viestiä, että kai miulla on jo paperit sisällä mahdollisimman moneen vuokra-palveluun. Noh... tuota... APUA!!!
Eihän se vaikeeta olisi laittaa niitä asuntopapereita menemään, mutta tässä on ongelmana eräs asia, nimittäin asumismuoto. Rakas ystäväni on suunnitellut jo jonkin aikaa Helsinkiin muuttoa lukion jälkeen, eli ihan kohta puoliin. Nyt kuitenkin on tullut vähän epävarmaksi se, että olisiko muuttaminen hänen kohdallaas kuitenkaan niin ajankohtaista kun miun kohdalla. Joten eihän tässä nyt tiedä, että pitäisikö etsiä kolmiota, yksiötä vai tyytytä ihan pahvilaatikkoon. Kolmiossa asuminen olisi kuitenkin sillä tavalla luxusta, että puoliksi sellaisen maksettua, maksaisi se yhtä paljon kuin pikkuruisen pienen yksiön vuokran maksaminen yksinään. Vaikka ystäväni onkin todella tärkeä ja rakas ihminen minulle, niin on hän silti hieman hankala välillä. Toivon, että kyseinen henkilö lukee tätä miun avunhuutoa:)

Ei sattuis tällaista asuntoa näköaloineen olemaan Helsingissä?

Alan huolestua, että mitä miulle on tapahtumassa. Oon huomannut, että nyt kun oon päässyt töistä radiolta niin en välttämättä jaksa normaaliin tapaani kuunnella musiikkia bussimatkalla! Musiikin kuuntelu on mahtavinta ajan tappoa ja muutenkin nautintoa, mutta en tiedä mikä nyt on kun musiikki ei pure välttämättä töitten jälkeen. Tuleeko työskenneltyä liian musikaalisessa ympäristössä? Olenkin alkanut hyödyntämään radiota myös kielten opin kannalta. Kuuntelin eilen kotimatkalla ja tänään aamulla työmatkalla ruotsinkielisiä radiokanavia! Mitäänhän en heidän puheestaan ymmärrä mutta jostain se on aloitettava! Oikeastaan ainoat asiat, mitä ymmärtää on että mikä on seuraava/soitettu biisi. Ja tänään jopa hitusen kehityin. Tunnistin, että juontajat puhuivat Euroviisuista (miksiköhän?)!

Tänään kotimatkalla päätin kuunnella omaa radiolähetystäni, kuinka omahyväiseltä se kuullostaakin. Tykkään kuitenkin kuunnella juontojani, koska sitä kautta yritän keskittyä entistä paremmin mahdollisiin maneereihini ja muutenkin juonnollisiin ongelmiin. Ja tietenkin ne hyvät asiatkin on välillä hyvä huomata. Huomenna saakin kuunnella sitten itseään ihan kunnolla, kun edessä on tuplatyövuoro! Noh, eipä se mitään. Money is honey, turha kenenkään kieltää.

Tähän loppuun hehkutettava artistia, johon olen hyvin suuresti ihastunut viime kuun aikana. Nyt katsomaan Frendejä (nekin tullut nähtyä sen 7 kertaa?)!

Minne suunta?

On taas tää päivittely vähän ollut harvaan puoleista. Ideana ei ole kuitenkaan ollut lopettaa päivittelyä tai muutenkaan kirjoittaa näin harvaseltaan, mutta nyt voin oikeasti ja rehellisesti sanoa, että aikaa tai inspiraatiota ei ole ollut tarpeeksi kirjoittamiselle. Ja minuu ärsyttää tää blogin ulkonäkö.. miks en voi olla taiteellinen tai ees jollain tavalla luova? Arrghh..
Luovuudesta puheen ollen mietin tossa hetki sitten, kun laitoin pyykkiä koneeseen, että mikä erityispiirre miulla oikeasti on? Mistä miut muistetaa tai tunnetaa? Mikä on miun persoonan oma leima? Usein ihmiset tunnetaan persoonallisuudestaan, luovuudestaan, johonkin tiettyyn genreen uskollisena asennoituneina tai jotain muuta. Mie oon vaa.... mie. Taas hyvin syvällisiä maailman mietteitä.

Yhteishaku on alkanut ammattikorkeakouluihin ja se jos mikä stressaa. Kaikista ikävintä on se, että kun on töissä päivittäin radiolla, tulee kuultua mainoksia siitä kuinka JUURI NYT täytyy täyttää hakemuslomake ja etsiä tulevaisuus. No onhan miulla tulevaisuus selvänä, mutta koulu minne haen, vaatii ennakkotehtäviä ja niiden teko pitäisi aloittaa. Tehtävät on ihan oman alan hommia eli jos koulussa kyseisiä hommia pitäisi tehdä, tulisi ne tehtyä muutamassa tunnissa. Nyt kuitenkin on kyseessä oma tulevaisuus ja tehtävät ratkaisevat itse pääsykokeisiin pääsykelpoisuuden. Ja sitten kun vielä tehtävänannoissa painotetaan luovuutta, tulee hirveät paineet siitä, että osaankohan mie sittenkään tehdä näitä tehtäviä? On niinn epävarma olo ja tuntuu, että jokainen idea on liian käytetty. Uskon kuitenkin, että olen nyt valinnut miun työn ennakkotehtäviä varten ja teen sen vaikka kuinka kuulostaisi jonkun korvaan tyhmältä idealta. Johan tässä sekoaa jos ei kohta ala päättämään!

Toinen asia mikä on askarruttanut tässä yhteishaun yhteydessä on ollut se, että onko koulu välttämättä paras päätös? Entä jos menisikin työharjoitteluun oman alan paikkoihin? Saisiko sitä kautta paremmin töitä? Ja sitten sinänsä myös ulkomaille lähteminen on tosi suurena haaveena miulla ja mie tuskailen joka ikinen päivä sitä, että minkälainen elämä saattaisi olla jossain keski-Euroopassa tällä hetkellä. Myös Tukholmaan muuttaminen houkuttelisi, koska sitä kautta opisi ruotsinkielen. LIIKAA VAIHTOEHTOJA! Kaikista järkyttävintä oli se, kun miun oma ystävä laukoi sen saman kysymyksen, mitä mie oon omassa päässä miettinyt useita kertoja: "Olisiko se välttämättä niin kamalaa jos et pääsis korkeakouluun? Entä jos ois jotain parempaa?". Se, kun joku toinen sanoo ton kysymyksen laittaa miettimään oikeasti, että mikä tässä on järkevintä. Kieltämättä elän elämäni hankalimpien päätöksien aikaa. Ja kaikki kuitenkin tuntuu tapahtuvan juuri nyt. Koulu amiksessa loppuu kolmen viikon päästä, eli nyt täytyisi jo vihdoin määrittää tulevaisuus. On vaan niin hassua, että miten miulla, MIULLA, jolla oli koko kolme vuotta niin selvänä mitä tulee tekemään seuraavaksi onkin yht' äkkiä epävarma kaikesta.

Haluan konkretisoida nää miun ajatukset eli tämä mm. on miun haaveena jatkuvasti: