5.6.2012

Tulevaisuus on nyt

Torstaiaamu alkoi heräämällä klo 9.27 katsoen kelloon ja ajatuksella "oh shit". Niin mahtava älypuhelin oli ottanut lopputilin eikä ollut suostunut herättämään minua. Yhdeksäksi oli sovittuna iholääkärin tapaaminen ja kyseinen vastaanoton missaaminen ei ole mitään ilmaista puuhaa. Onneksi tilanne saatiin loppujen lopuksi hoidettua ja pääsin klo 11 vastaanotolle. Mainitsinkin aiemmin palaneista jaloistani, jotka yhä punottavat mikä on hyvin erikoista koska palamisesta on aikaa jo melkein 2 kk. Samanlaista hämmästystä se aiheutti myös lääkärissä, jossa ei myöskään oltu varmoja siitä, että mikä asia voisi pitkittää näin pitkään jalkojen parantumista. Nyt on hankittu muutamat hassut rasvat aivan veikkauksella ja nyt katsotaan, että parantuuko jalat vai irtoavatko. En kyllä olisi uskonut, että Teneriffan loman jälkimainingeista olisi tullut näin työläitä... Lääkäristä oli aika suunnata kohti Imatraa, jonka kautta matka jatkui Outokumpuun valmistujaisjuhliini.

RTV09:n valmistuneet + Liisa, joka ei päässyt paikalle

Nyt se olisi sitten ohi. Kolmen vuoden uurastus palkittiin viime perjantaina kun käteen annettiin päättötodistus ja kaksi stipendiä (yksikköstipendi, sekä opiskelijakunnan myöntämä stipendi)! Oikeastaan ei näitä kolmea vuotta voi kutsua edes uurastukseksi. Ei sillä etteikö olisi tullut rehkittyä valmistumisen eteen, mutta lähes kaikkia työ, mitä on tämän alan parissa tullut tehtyä, on ollut pelkästään nautittavaa. On samalla helpotus, mutta myös sääli, että koulun täytyi loppua. On nimittäin epävarmaa, että milloinka seuraavan kerran voi media-alan työtehtäviin osallistua.

Valmistujaisten jälkeen suunnattiin Viivin perheen kesämökille, joka on sillä tavalla erikoinen, että mökki on alkuperäiseltä idealtaan omakotitalo. Ajan myötä tekolammen ympärille on pystytetty lisärakennuksia ja kaikki on uusittu niin viihdyttäväksi ja mukavaksi. Monet ovat sitä mieltä, että kesämökki ei ole kesämökki jos siellä on liikaa mukavuuksia, mutta Viivin perheen kesämökki oli juuri mukavuustasoa minun makuuni!





Siinä hieman karulaatuisia kuvia mökkeilystä. Ruokaa oli ja PALJON! Nam nam nam nam... Minä ja Jennakin pystyttiin toteuttamaan hyvin meidän yhteiset pekonifantasiamme.. krhm.. siis...

Luokkaa tulee ikävä ja suuresti. Se on jotenkin niin hassua, että tämän kolmen vuoden aikana ei läheskään kaikkien kanssa ole ollut niin paljon tekemisissä. Lähinnä ainoastaan koulun kautta. Silti kun oli hyvästien aika, tuntui kun olisi hyvästellyt perheensä. Jotenkin outoa kuinka huomaa niin kaukaisten ihmisten olleenkin niin läheisiä. Olen saanut luokaltani myös todella hyviä ystäviä ja heidän hyvästelyyn en edes suostunut. Anteeksi osanomaisille, mutta miusta aivan liian traagista halailla ja sanoa hyvät jatkot, koska on pakko tapahtua niin, että näitä ihmisiä tulee näkemään vielä myöhemmin! Inhottavaa kun kaikki vain hajaantuvat eri puolille Suomea, mutta olihan tämä odotettavissa..

Surkuttelun jälkeen kivoihin asioihin! Meikäläiset ja mummi olivat myös raahautuneet valmistujaisjuhliin ja juhlien jälkeen minua odotti oikein oikein kiva valmistujaislahja meikäläisiltä. Nimittäin rannekello!


 En ole kummoisemmin rannekelloihmisiä, mutta tämän yksilön näkeminen oli rakastumista ensi silmäyksellä. Vaikka siitä ei tulisikaan katsottua aikaa, on se silti oikein käytännöllinen ainakin ulkomuotonsa puolesta!;)

Kellon lisäksi sain lahjaksi rahaa ja se tulee todellakin hyötykäyttöön! Alkaa tämä työttömyys jo tässä vaiheessa tuntumaan. Sinänsä on aika hassua kutsua itseänsä työttömäksi, koska työpaikkani kautta olen vähä väliä töissä jossakin kaupassa. Olisi vaan niin hyvä saada vakinaistettua paikkaansa jossai sillä tavalla, että arki olisi arkea ja maksujen maksamista eikä jatkuvaa jännittämistä siitä, että minkälainen palkka tällä kertaa tulee. Saatan ehkä olla hieman malttamaton koska hei haloo, muutin vasta muutama viikko sitten Helsinkiin ja nyt jos panikoin sitä, että mulla ei oo tarpeeksi hyvää duunia! Sentään jotain hommaa edes on! Pitäisi ehkä vähän rauhoittua, mutta olen niiiiin huono odottamaan!

Maanantaina kävin virallistamassa oman työttömyyteni työkkärissä ja tänään onkin ollut sitten paperien pyörittelyn vuoro Kelassa. Kelassa hurahti sellaiset 2 tuntia, josta 1,5 tuntia meni jonottamiseen. Tänään tuli tyyliin ensimmäistä kertaa ikävä pienen kaupungin elämää, koska siellä sentään viraston palvelutiskit veti sujuvasti! Kun lopulta oli minun vuoroni päästä palveltavaksi, selvisi että minulla ei ole kaikkia tarvittavia liitteitä tuen saamiseen. Eli taistelu rahan puolesta jatkuu yhäkin! Ihmettelen vain sitä, että kuka kehtaa väittää etteikö valtion tuella elävät tekisi mitään? Tästä jonottamisesta ja tuhansien paperien kantelusta pitäisi jo melkein pelkästään saada palkkaa!


 Kun olin vihdoin ja viimein selvinnyt toimistolta pois, oli pakko tuulettua pihalla ulkoillen. Löysin oikein kivan lenkkipolun. En tiedä, mikä on polun nimi mutta se kiertää Helsingin keskustan viereisen lammen. Maisemat olivat upeita ja lenkkipolkukin todella hyvä! Ja aivan sairaan paljon hölkkäilijöitä! Onko jotkut maratoonit tulossa pian vai mitä?! Tunsin niin läskiksi itseni kun itse olin lenkkeilylinjalla, eli reippasta kävelytahtia. Joskus tullut itsekkin hölkkäiltyä, mutta siitä on jo pari vuotta aikaa. Kuitenkin se, että juoksevia ihmisiä juoksee koko ajan ohitse laittaa itsensäkin juoksufiiliksiin. Tuntui koko ajan, että joku olisi tuuppinut selästä, että "juokse, juokse!". Loppumatkasta ryhdistäydyin ja hölkkäsin loppumatkan kotia. Ja oikeassahan minä olin pelkojeni kanssa. Huonossa kunnossa ollaan! Täytyisi ehkä ängetä noiden hölkkääjien sekaan useamminkin? Pitäisi vaan hankkia kunnon lenkkivaatteet ja lenkkarit niin sitten olisi oikein bueno!


Huomenna olisi aika suunnata jälleen Espooseen töihin. Tällä kertaa kassakoulutukseen! Hieman jännittää, että mitä siitäkin tulee, mutta se selviääpi sitten huomenna. Tai viimeistään siinä vaiheessa kun kassan saldoa tarkastetaan. Töiden jälkeen käyn vielä piipahtamassa Pasilassa, mutta siitä ensi kerralla lisää;)

4 kommenttia:

  1. Haikeat oli hyvästit! Ikävä jää. (: <3

    VastaaPoista
  2. Se on meri, eikä lampi, ja aikalailla Helsingin kantakaupungin suosituimpia lenkkimaastoja, eli Töölönlahti :) Töölönlahti, keskuspuisto ja Lauttasaaren rannat on aina täynnä lenkkeilijöitä, vaikkei olisikaan maratooneja tulossa!
    T

    VastaaPoista
  3. haha :D kyllä tää stadi joskus tulee tutuksi!

    VastaaPoista