Päivät täällä Helsingissä alkavat tuntua päivä päivältä kotoisimmilta. Kaupungissa on hyvin paljon asioita joihin tutustua yhäkin, mutta on asioita, jotka on muuttunut aivan arjeksi. Älysin tämän asian tänään työmatkalla Espooseen. Hyppäsin normaaliin tapaan ratikkaan asunnon viereisestä pysäkistä, matkustin keskustaa, menin Kampin linja-autoasemalle, otin sanomalehtien jakajalta päivän Metro-lehden, menin bussiin, luin bussimatkalla paikalliset uutiset ja perille tultua menin töihin. Elämä on kuitenkin so far juuri sellaista kuin mitä halusinkin ja odotin tältä paikalta. Toivon ettei moni asia tulisi muuttumaan ainakaan hirveän konkreettisesti. Jos muuttuu, niin toivottavasti edes positiivisella tavalla. On vaan niin hienoa, että asia mitä on odottanut monen vuoden ajan vastaa niin hyvin odotuksia kun se vihdoin ja viimein toteutuu.
Töihin mentyä ei kuitenkaan meininki enään ollut niin arkista ja normia. Tänään oli nimittäin kassakoulutuspäivä, joka tarkoitti mun kohdalla ensimmäistä päivää kassan toisella puolella nököttämistä! Ainakin nyt jäi hyvät fiilikset kyseisestä duunista ja innolla odotan seuraavaa kassavuoroa. Voihan se olla, että kyseinen työtehtävä muuttuu aivan samanlaiseksi peruskauraksi, kuten kaikki muutkin osastot kaupassa. Huomenna vielä kouluttautumaan S-ketjuun ja sitten olen taas astetta professionaalempi (lol mikä taivutus) kaupassa!
Helsingissä avattiin eilen ensimmäiset itsepalvelukassat, jotka sijaitsevat oikeastaan melkein mun vieressä sijaitsevassa S-marketissa. Oon yrittänyt keksiä syytä niiden tarpeellisuudelle, mutta en vain tajua, että mihin niitä tarvitaan? Työntekijämäärääkään se ei kummoisemmin vähennä koska kyseisten itsepalvelukassojen äärellä on kuitenkin myyjät, jotka valvovat asikkaiden asiointia kassalla. Vai onko tämä meininki menossa oikeasti siihen suuntaan, että kaikki tehdään robottimaiseksi ja ihmiset heitetään kadulle pyörittelemään peukaloitaan? En ymmärrää... Yhden positiivisen asian ystäväni keksi näistä kassoista: " Asiakaspalvelu oli vertaansa vailla, hoidinhan kaiken itse ".
Kauppaduunin jälkeen matkustin jokaisen mediatyöläisen Mekkaan: Yleisradion toimitiloihin. Visiitti Pasilassa oli enemmän kuin vaan siistiä! Oli hienoa nähdä kyseiset tilat ja välineistöt, joilla tuotetaan ohjelmistoa Suomen kansalaisille päivästä toiseen. Vielä upeampaa oli tietenkin tavata itse tekijöitä ja yrittää itse vähän änkeytyä mukaan porukkaan. Helppoahan se ei tällä alalla ole, mutta taistelu jatkuu voittoon saakka!
Studio, jossa tehdään mm. a-studiota. Illan ohjelmaa valmisteltiin vierailuni aikana. Pakko kyllä tänään katsoa kyseinen ohjelma ja katsoa, että kuinka hyvin toteutuu ne suunnitelmat, joista ohjaaja ja kuvaajat keskustelivat sillä hetkellä.
Pitihän sitä käydä lämmittämässä penkki valmiiksi illan vierasta, ulkoministeri Erkki Tuomiojaa varten.
Kaikki vaan näyttää niin paljon suuremmalta television kautta katsottuna.. Taustalla aamuohjelman studio.
Voevoevoe.. toivon niin paljon, että joku kaunis päivä matkustaisin sellaiseen työhön, jota oikeasti rakastan ja johon minulla on suuri intohimo. Tuntuu vaan, että se pelkkä intohimo ei meinaa riittää aina, vaan asian ratkaisee se aina niin paljon kiusaava raha! Tekisi melkein mieli sanoa, että mä voin tehdä ilmaiseksi töitä, mutta se ehkä ei antaisi hirveän ammattimaista kuvaa itsestäni : D Tiedän vaan, että olisin hyvä työssä ja tekisin sen kunnolla!
Tähän loppuun hieman osanottoa ystävälleni, jolla kusi tilanne aika ilkeästi. Rakas ystäväisenä oli lähtemässä ensi kuussa Italiaan vuodeksi au pair-tehtäviin. Hän oli myynyt suuren osan omaisuudestaan, ostanut lennot ja tehnyt kaiken mahdollisen, mitä voisi tehdä kun ollaan aloittamassa elämää uudessa paikassa eikä olla varmoja paluusta Suomeen.
Nyt tämä au pair-perhe ilmoitti ettei voikaan ottaa häntä Italiaan... kiva.. Aloin miettimään, että kuinka tyhjä ja muutenkin ontto olo tollaisesta voi tulla kun yht' äkkiä kaikki, mihin on valmistautunut onkin epäonnistunut. Toivon, että hän saa selvitettyä asiat jollain ihme tavalla, jotta hän saisi lähdettyä matkaan ja elämään!
Itsellänikin on aikamoinen hinku muuttaa ulkomaille aina välillä, mutta nyt se on laantunut ainakin hetkellisesti. Ehkä sen takia, että en välttämättä haluaisi luopua asunnosta ja aloittaa sitä samaa asunnon metsästyshelvettiä enään uudestaan. Ja asumisympäristö on muutenkin niin erilainen kuin mitä se oli silloin, kun oli palava tarve muuttaa pois tästä maasta. Katsotaan sitten, että minkälaiset on fiilikset talvella...
Nyt unettaa jotenkin ihmeen paljon, joten taidanpa olla aika hurja ja mennä nukkumaan hyvin ajoissa tänään. Hyvvee yöt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti