Ei ole kivaa kävellä kotia päin kun aurinko hohtaa suoraan silmään ja aurinkolaseja ei ole mukana. Sekään ei ole kivaa, että toisessa kädessä on tuhat kiloa painava kauppakassi ja toisessa kädessä talouspaperipakkaus. Plus, että kuulokkeista kuuluu kakkaa musiikkia, etkä voi vaihtaa sitä kun kädet on varattuina. Noh, eipä se mitään, koska:
Tämä on yleinen meininki minulla viikonloppuisin. Oon niin viikonlopun ihmisiä (no kuka ei sitten olisi?!) ja etenkin perjantai on aivan mahtava viikonpäivä, koska se on alku jollekkin paremmalle elämälle! Vitsit nyt ku etsiskelin päivään sopivia kuvia alkoi niin tulla PARTY PARTY PARTY -fiilis!! Mutta asiahan on niin, että minun viikonloppu koostuu seuraavasta:
Vähän niinku luettavaa.. plus näiden lisäksi pitäisi tehdä pikkasen rästitehtäviä ja lopputyötä työstää.
Mutta olen nyt saanut kunnon motivaation kaiken tämän tekemiselle! Menin nimittäi toissapäivänä lähettämään hakupaperit ja ennakkotehtävät korkeakouluun ja nyt vain odottelen niitä jännittäviä päätöksiä. Jos pääsen pääsykokeisiin niin sittenpä vasta se jännitys alkaakin! Mutta nyt kun olen tehnyt konkreettisesti jotain miun elämän etenemisen eteen, voin yrittää pusertaa nää ei niin toivotut jutut pois, jotta pääsen pois täältä Outokummusta! Voevoevoe ootan niiiiin paljon, että saisin jo asunnon Helsingistä. Hakupaperit asunnosta on laitettu ja nyt täytyisi vain odottaa, että oikeanlainen asunto löytyisi.
Voihan herranlettas... Nyt tämä haaveilija lähtee haaveilemaan tiedon saannista päähänsä. Ooikein mukavaa ja juhlatäytteistä viikonloppua!
Ai nyt jo? Kyseinen kysymys on aika moneen tilanteeseen sopinut miun elämässä tällä hetkellä. Useammasta asiasta olen saattanut olla tietoinen, mutta kamalalla järkytyksellä sen kuitenkin ottaa vastaan kun joku toinen siitä muistuttelee. Ai nyt jo pitää tehdä ennakkotehtävät? Ai nyt jo pitää hakea kouluun? Ai nyt jo pitää tehdä lopputyö? Ai nyt jo pitäis kokeet valmistella? AI NYT JO PITÄISI OLLA ASUNTO HAKUSESSA STADISTA?!?!?!
On ehkä aistittavissa, että viimeisin kysymys on kaikista kriittisin ollut tällä hetkellä. Kaverini, joka itse muutti Helsinkiin viime talvena laitteli tänään viestiä, että kai miulla on jo paperit sisällä mahdollisimman moneen vuokra-palveluun. Noh... tuota... APUA!!!
Eihän se vaikeeta olisi laittaa niitä asuntopapereita menemään, mutta tässä on ongelmana eräs asia, nimittäin asumismuoto. Rakas ystäväni on suunnitellut jo jonkin aikaa Helsinkiin muuttoa lukion jälkeen, eli ihan kohta puoliin. Nyt kuitenkin on tullut vähän epävarmaksi se, että olisiko muuttaminen hänen kohdallaas kuitenkaan niin ajankohtaista kun miun kohdalla. Joten eihän tässä nyt tiedä, että pitäisikö etsiä kolmiota, yksiötä vai tyytytä ihan pahvilaatikkoon. Kolmiossa asuminen olisi kuitenkin sillä tavalla luxusta, että puoliksi sellaisen maksettua, maksaisi se yhtä paljon kuin pikkuruisen pienen yksiön vuokran maksaminen yksinään. Vaikka ystäväni onkin todella tärkeä ja rakas ihminen minulle, niin on hän silti hieman hankala välillä. Toivon, että kyseinen henkilö lukee tätä miun avunhuutoa:)
Ei sattuis tällaista asuntoa näköaloineen olemaan Helsingissä?
Alan huolestua, että mitä miulle on tapahtumassa. Oon huomannut, että nyt kun oon päässyt töistä radiolta niin en välttämättä jaksa normaaliin tapaani kuunnella musiikkia bussimatkalla! Musiikin kuuntelu on mahtavinta ajan tappoa ja muutenkin nautintoa, mutta en tiedä mikä nyt on kun musiikki ei pure välttämättä töitten jälkeen. Tuleeko työskenneltyä liian musikaalisessa ympäristössä? Olenkin alkanut hyödyntämään radiota myös kielten opin kannalta. Kuuntelin eilen kotimatkalla ja tänään aamulla työmatkalla ruotsinkielisiä radiokanavia! Mitäänhän en heidän puheestaan ymmärrä mutta jostain se on aloitettava! Oikeastaan ainoat asiat, mitä ymmärtää on että mikä on seuraava/soitettu biisi. Ja tänään jopa hitusen kehityin. Tunnistin, että juontajat puhuivat Euroviisuista (miksiköhän?)!
Tänään kotimatkalla päätin kuunnella omaa radiolähetystäni, kuinka omahyväiseltä se kuullostaakin. Tykkään kuitenkin kuunnella juontojani, koska sitä kautta yritän keskittyä entistä paremmin mahdollisiin maneereihini ja muutenkin juonnollisiin ongelmiin. Ja tietenkin ne hyvät asiatkin on välillä hyvä huomata. Huomenna saakin kuunnella sitten itseään ihan kunnolla, kun edessä on tuplatyövuoro! Noh, eipä se mitään. Money is honey, turha kenenkään kieltää.
Tähän loppuun hehkutettava artistia, johon olen hyvin suuresti ihastunut viime kuun aikana. Nyt katsomaan Frendejä (nekin tullut nähtyä sen 7 kertaa?)!
On taas tää päivittely vähän ollut harvaan puoleista. Ideana ei ole kuitenkaan ollut lopettaa päivittelyä tai muutenkaan kirjoittaa näin harvaseltaan, mutta nyt voin oikeasti ja rehellisesti sanoa, että aikaa tai inspiraatiota ei ole ollut tarpeeksi kirjoittamiselle. Ja minuu ärsyttää tää blogin ulkonäkö.. miks en voi olla taiteellinen tai ees jollain tavalla luova? Arrghh..
Luovuudesta puheen ollen mietin tossa hetki sitten, kun laitoin pyykkiä koneeseen, että mikä erityispiirre miulla oikeasti on? Mistä miut muistetaa tai tunnetaa? Mikä on miun persoonan oma leima? Usein ihmiset tunnetaan persoonallisuudestaan, luovuudestaan, johonkin tiettyyn genreen uskollisena asennoituneina tai jotain muuta. Mie oon vaa.... mie. Taas hyvin syvällisiä maailman mietteitä.
Yhteishaku on alkanut ammattikorkeakouluihin ja se jos mikä stressaa. Kaikista ikävintä on se, että kun on töissä päivittäin radiolla, tulee kuultua mainoksia siitä kuinka JUURI NYT täytyy täyttää hakemuslomake ja etsiä tulevaisuus. No onhan miulla tulevaisuus selvänä, mutta koulu minne haen, vaatii ennakkotehtäviä ja niiden teko pitäisi aloittaa. Tehtävät on ihan oman alan hommia eli jos koulussa kyseisiä hommia pitäisi tehdä, tulisi ne tehtyä muutamassa tunnissa. Nyt kuitenkin on kyseessä oma tulevaisuus ja tehtävät ratkaisevat itse pääsykokeisiin pääsykelpoisuuden. Ja sitten kun vielä tehtävänannoissa painotetaan luovuutta, tulee hirveät paineet siitä, että osaankohan mie sittenkään tehdä näitä tehtäviä? On niinn epävarma olo ja tuntuu, että jokainen idea on liian käytetty. Uskon kuitenkin, että olen nyt valinnut miun työn ennakkotehtäviä varten ja teen sen vaikka kuinka kuulostaisi jonkun korvaan tyhmältä idealta. Johan tässä sekoaa jos ei kohta ala päättämään!
Toinen asia mikä on askarruttanut tässä yhteishaun yhteydessä on ollut se, että onko koulu välttämättä paras päätös? Entä jos menisikin työharjoitteluun oman alan paikkoihin? Saisiko sitä kautta paremmin töitä? Ja sitten sinänsä myös ulkomaille lähteminen on tosi suurena haaveena miulla ja mie tuskailen joka ikinen päivä sitä, että minkälainen elämä saattaisi olla jossain keski-Euroopassa tällä hetkellä. Myös Tukholmaan muuttaminen houkuttelisi, koska sitä kautta opisi ruotsinkielen. LIIKAA VAIHTOEHTOJA! Kaikista järkyttävintä oli se, kun miun oma ystävä laukoi sen saman kysymyksen, mitä mie oon omassa päässä miettinyt useita kertoja: "Olisiko se välttämättä niin kamalaa jos et pääsis korkeakouluun? Entä jos ois jotain parempaa?". Se, kun joku toinen sanoo ton kysymyksen laittaa miettimään oikeasti, että mikä tässä on järkevintä. Kieltämättä elän elämäni hankalimpien päätöksien aikaa. Ja kaikki kuitenkin tuntuu tapahtuvan juuri nyt. Koulu amiksessa loppuu kolmen viikon päästä, eli nyt täytyisi jo vihdoin määrittää tulevaisuus. On vaan niin hassua, että miten miulla, MIULLA, jolla oli koko kolme vuotta niin selvänä mitä tulee tekemään seuraavaksi onkin yht' äkkiä epävarma kaikesta.
Haluan konkretisoida nää miun ajatukset eli tämä mm. on miun haaveena jatkuvasti:
_large.jpg)
