1. Parga
2. Kalymnos
3. Kreeta
Eli jos hyvin käy niin ensi kesänä välimeri kutsuu! Parga ja Kalymnos ovat pienempi kreikkalaisia kyliä ihanalla paikallisella tunnelmallaan ja Kreetalla asettuisin Agia Marinaan, joka on sitten vilkkaampi matkailukohde. Mutta vieressä olisi sitten upe Chanian kaupunki (kuvassa), missä varmasti tulisi vietettyä paljon aikaa. Kaikissa näissä kohteissa minua houkuttaa ilmapiiri, ruoka (tietenkin) ja historia!
Tän miun blogin ylläpito ei oo toteutunut oikein toivotulla tavalla, mutta tässä nyt taas kerron kuulumisia parin kuukauden ajalta kuvien kera.
Kävin vaeltelemassa Mascassa viime viikolla. Voin suositella ton kolmen tunnin vaellureitin suorittamista kaikille Teneriffalla käyville, jos siis tietty keho taipuu tarpeeksi. UPEAT MAISEMAT!
Aamu alkoi aamiaisella Masca-kylässä, ihan jees ympäristössä
Tässä kohtaa hieman kuumotti mennä ton kivilohkareen alta
Tämä kissa nähtiin keskellä laaksoa. Söpö mirri, mutta ite en menisi silittämään villikissaa, joka saattaa puraista tosta vain silittäjän kättä.
Mikä fiilis kun nähtiin rankan vaeltamisen jälkeen vihdoin ja viimein merta!
Elämä on muuttunut hyvin arkiseksi täällä, ei oo sellaista turisti-oloa enää. Oikeastaan tuntuu jopa hieman pelottavalta ajatella että täältä on aika lähteä pois jo kolmen kuukauden jälkeen. Mutta sitten taas samaan aikaan en enää malta oottaa muuttamista, koska seikkailuviettini huutaa kovaan ääneen ja haluaa tutkia lisää maailmaa. Työ on kivaa ja on mukavaa että siihen kuuluu matkaaminen, mutta joinakin päivinä tuntuu, että jymähdän yhteen tiettyyn paikkaan liian pitkäksi aikaa. Toisena päivänä taas mietin, että onko pakko lähteä pois. Sekavaa!
Joskus tulee jopa mieleen Suomeen muutto. Jollain hyvin kierolla tavalla kaipaan Suomen säätä ja arkista rutiinia siellä. Sitä kun on se oma pysyvä asunto, mistä tietää ettei tartvitse muuttaa pois. Mutta toisinaan kun mietin enemmän, tiedän että kyllästyisin siihen hyvin nopeasti ja alkaisin hinkumaan takaisin maailmalle, koska en vielä halua jämähtää paikoilleen liikaa. Korkeakoulusta tulee jossain vaiheessa kirje, että aionko tulla opiskelemaan syksyllä. Tällä hetkellä olen miettinyt, että lykkään koulun aloitusta vielä vuodella, eli olisin poissaolevana sallitun määrän, 2 vuotta. Tiettyinä päivinä tulee ahdistus, että pitäisi olla jo koulussa ja luomassa sitä jotain suurta pysyvää asemaa kotimaassa, mutta sitten yritän muistuttaa itseäni, että olen vasta 20-vuotias (tänä vuonna 21) ja miulla on vielä hyvin aikaa ja oikeutta olla tutkimassa itseäni ja maailmaa muualla.
