Viimeiset hetket Suomessa

Takana oikein mukava ja sekava viikko Imatralla. On ollut mukavaa nähdä sukulaisia ja ystäviä, mutta on ollut todella inhottavaa hyvästellä heidät. Asuessani Helsingissä en varmaan muutenkaan ole nähnyt näitä ihmisiä yhtään useammin, kuin mitä tulen nytbEspanjaan muuttaessa näkemään. Kuitenkin jotenkin se, että muuttaa toiseen maahan tuo aivan uuden merkityksen sanoille "nähdään joskus", kuin mitä se on ennen tarkoittanut. Ja vihaan hyvästejä koska olen niissä huono. 

Oltiin vanhan Imatran ystäväni kanssa kaupungilla. Nyt kun molemmat asutaan muualla niin oltiin oikeutettuja turistikuvaan.

Tulevasta viikosta tuskin tulee yhtää helpompaa kuin tästä kuluneesta. Lähden huomenna perjantaina Turkuun. Turusta suuntaan Helsinkiin ja sieltä viimeiseksi Suomi-viikonlopuksi Tampereelle (jossa tulen olemaan täysi turisti). 

Paljon hyvästejä yhä luvassa ja Helsingissä myös odottaa käden vääntäminen kaikenlaisten virastojen kanssa. Ja sitten tiistaina 1. lokakuuta lennän klo 6.40 Berliinin kautta uuteen kotiin, Teneriffalle.

Tääl eletään vaan kerran ja aattelin elää nyt sen verran, kun haluun enkä herran pelossa koittaa vaan sinnitellä elossa. Nousuu ja laskuu, mieluummin ylilyöntei ku tasapaksuu.

Destination No. 1

NONIIIIIN.

Tänään iltapäivällä tuli puhelu pomolta. Puhelu jota odotin aivan liian pitkään. Mutta lopulta se kohde tuli tietoon ja että milloin täytyy sanoa heipat Suomelle. Naiset ja herrat, saanko esitellä: PUERTO DE LA CRUZ!

Kuvat tjareborg.fi

On tässä pakosti jokin kohtalo pelissä. Puerto de la Cruz on nimittäin kohde, jossa olen itse käynyt matkalla kolmesti ja samalla se on ainut kohde, missä olen käynyt etelässä (lukuunottamatta uusinta paikkaa Kreetaa).

En kuitenkaan valita ollenkaan, että lähden tähän kohteeseen. Kyseessä on oikeasti kaunis ja aito espanjalainen kaupunki. Ja eipä tule introviikosta painajaismaisen vaikeaa kun tietää kohteesta jo jonkin verran etukäteen :D vaikka paljon vielä onkin kohteesta ja saaresta opittavaa. Lähtöni kohteeseen on 1.10.

Oon ihan täpinöissäni nyt. Pitäisikö tässä pystyä olemaan rauhallisena koko syyskuun verran?! Ei pysty!

Opaskoulu

Hehheeii!!! Nyt on tultu takaisin Suomeen kahden viikon mittaisesta opaskoulusta Kreetalta. Mitä tähän nyt voi oikein sanoa muuta kuin, että VOI VITSIT!!! Oli kyllä ehdottomasti tämän vuoden parhaimmat kaksi viikkoa so far!

Opaskoulussa tuli opittua todella paljon ja yllättävän kattavasti, vaikka koulutus tosiaan kesti vain kaksi viikkoa. Paljon on vielä opittavaa käytännön töissä, mutta nyt on hyvä pohja lähteä uusiin haasteisiin maailmalle! 

Mutta siis ahhhhh Kreeta, ruoka, kulttuuri, paikalliset ihmiset, aurinko ja uudet ystävät!

Meidän hotellin näkymä. En valittanut!

Hanian vanha satama

Kreetalaiset ovat ultmaattisen ystävällistä porukkaa, aidosti. Tässä vähän krutonkeja, oliiveja ja rakia, jota paikallisen kahvilan omistaja tarjosi meille kun kuljettiin ohitse.

Souvlaki

Kleftiko. Tämä kreetalainen lammasruoka ei näytä houkuttelevimmalta ruoalta, mutta maistuu taivaallisen hyvältä!

Kreetalainen salaatti. Tiesittekös, että kreikkalaisessa/ kreetalaisessa salaatissa ei oikeasti käytetä salaatinlehtiä?!

Alkuroka, jota söin varmaan joka päivä. Leipää, oliiviöljyä ja tzatsikia!

After school.

Meidän hotellin ravintolassa tanssittiin vähä väliä zorbasta! Hyvin mukaansa tempaavaa tanssia.

Eräänä koulupäivänä meidän oli tehtävä tutustia Tjäreborgin hotellioppaan töihin. Työhön kuuluu olennaisesti lasten viihdyttäminen. Koulupäivä oli tiivistettynä vesijumppaamista, minidiskoa ja kakkujen heittelyä toisiamme päin.

Tjäreborgin opaskoulu 2013!

Nyt onkin sitten jännät paikat nimittäin tällä viikolla, ehkäpä jo tiistaina, tulee tieto kohteestani! Ihan hullua ajatella, että yksi puhelu ratkaisee sen, missä maassa asun seuraavat puoli vuotta! Vähän on enää aikaa h-hetkeen ja paljon kaikkea upeaa on luvassa! En malta odottaa, että pääsen tutusumaan paikalliseen kulttuuriin ja kokemaan maailmaa erilaisella näkökumalla.

Seuraavasta postauksesta tulee jännä, sen lupaan!