Ulkonäkö jo kuin Conanilla, enää puuttuu jutut!

Pakko jatkaa tätä intoilua kuntoilemisesta taas tässäkin päivityksessä. En oo vaan kahteen viikkoon tehnyt järin mitään liikunnallista ja nyt viikonloppuna ku on käynyt ulkoilemas, fiilis on ollu mitä mainioin. Sen huomaa heti ku ei käy liikkumassa, että myös ihan yleinen vire ja energisyys kuolee arkena. Tänään innostuin käymään juoksulenkillä, mitä en ole tehnyt ikuisuuksiin! Tai no en tiedä, että kenen mielestä se mun vauhti on juoksua ja kenen mielestä vaan paikallaan liikkumista. Itseäni kuitenkin ilahdutti aivan juoksulenkin loppupuolella ohitse ajaneen pyöräilijän kommentti: "Sulla on hyvä vauhti, 12km/h!". Jos tässä nyt jaksaisi käydä enemmänkin juoksemassa ja saisi sitä kuntoa kohennettua niin ehkä sitä joku päivä voisi juosta sen 12 kilometriä tuntiin;)

Ensimmäiset kaksi viikkoa on nyt kulunut Radio Cityllä. Oon kyl ollut hyvin tyytyväinen ratkaisuuni tulla kyseiseen työpaikkaan hommiin. Varmuus siitä vaa kasvaa koko ajan ku alkaa hiljalleen olemaan enemmän yksi osa työtiimiä. Radio City on kyllä mediana niin erilainen kuin mitä nämä aikaisemmat työpaikat on ollut. Oonkin jo aikaisemmissa päivityksissä vähän maininnut, miten Radio City poikkeaa muihin työpaikkoihin, mutta yksi merkittävä eroavaisuus, missä mullaki on vielä opittavaa on se, että täällä tehdään viihdejournalismia! Kylhän kyseinen asia oli mulle siis tiedossa kun tulin kyseiseen lafkaan hommiin, mutta vasta nyt alan sisäistämään sen, että miten viihteellisiä juttuja ja uutisia saa tehtyä samasta haastateltavasta, josta ehkä ennen on tehnyt pelkästään vakavamman oloisia ajankohtaisjuttuja. Haastattelutekniikkaa voi verrata enemmän sellaiseen rentoon talk show-tyyliin, kuten Conan. Nyt oonkin ottanut tavoitteekseni katsoa mahdollisimman paljon Conan O'Brienin tekemiä haastatteluja!

Työnkuvaani kuuluu haastattelujen tekeminen valtakunnalliseen, kuin myös paikalliseen lähetysvirtaan. Lisäksi toimitan aina perjantaisin paikallisuutisia Radio Citylle, sekä Helsingin ja Uudenmaan Iskelmälle. Näille Iskelmän taajuuksille tulee myös mun tekemiä paikallisjuttuja. Eli ei se Radio City pelkästään riittänyt, piti levittäytyy viel lisää!
Ja kyllähän noita julkkiksiiki on tullu haastateltua. Tähän mennessä oon tunkenu mikrofonia jo mm, Tommi Korpelan, Amanda Pilkkeen, Peter Franzenin, Antti Jokisen, Eero Ritalan, Aku Hirviniemen, Kari Hietalahden, Leena Pöystin ja Leo-Pekka Tähden suun eteen.

Kute tossa kirjoitinkin jo päivityksen alussa, en oo jaksanu oikee käydä ulkoilemassa pariin viikkoon. Etenkin eka viikko uudessa duunissa veti pään niin tyhjäksi aina työpäivän jälkeen, että en jaksanut tehdä yhtikäs mitään. Ihan erakkona en kuitenkaan ole koko aikaa ollu vaan oon nähnyt ihania ystäviäni näiden parin viikon aikana ihanan monta kertaa! Annikaki teki oikein mukavan yllätysvisiitin Helsinkiin viikon alussa. Muutaman tunnin kerettiin nähdä, mutta parempi sekin kuin ei mitään! Ensi viikonloppuna oiski sitten 4-vuotis vuosipäivä.. huhhuh..

Aniko päätti lentää Unkarista ihannoimaansa Suomeen pariksi päiväksi. Kierreltiin hänen kanssaan Helsinkiä yhtenä päivänä ja mun oli ikäänkuin tarkoitus olla turistiopas hänelle. Asia kääntyi kuitenkin toiste päin. Lopulta Aniko esitteli mulle Helsinkiä hänen fiksullaan turistioppaallaan. Yllä kuva siitä temppeliaukion kirkosta ja alhaalla kuva kebabrullasta.. eiku siis Kampin kappelista!

Kokomo baari ja sen eksoottiset juomat! Kuvassa tilaamani mojito (etummainen) ja Cian tilaama kiivi-juoma. On kyl siistii että jostain paikoista saa tollasii juomii, mitkä tehdään okeesti hedelmistä ihan paikan päällä. Mutta oli kyllä hintakin sen luokkaista..

Alla kuva viinavesiputouksesta, mikä piti tietenkin sytyttää vielä tuleen, jotta se olisi tarpeeksi cool.

Uusi suosikki-pizzeriani löytyi annankadulta! Jättipizza ja litran olut yhteensä 12 euroa! Ja pizza oli oikeasti tosi hyvä! Vaikka pizza olikin aivan älyttömän suuri, ei se jättänyt ähkyoloa sen jälkeen. Pohja oli mitä mainioin!

Kävin viime viikonloppuna teatterikorkeakoulussa, jossa pidettiin jokin hyvin creepy keikkailta. Kuvassa oleva dj soitti jotain kauhumusiikkia tunnin verran samalla kun taustalla näkyi joku vanha ranskalainen kauhuleffa, missä mm. leikattiin naisen silmä. Yhh..

Eilen lenkillä pysähdyin Töölön puiston kohdalla hyvin kirjaimellisesti WTF-ilmeeseen. Keskellä nurmea oli pieni lumikinos ja pulkka... Siis häh?!

Olin ehtinyt jo asennoitumaan siihen, että sunnuntaista tulee hyvin tylsä nyhjöttämispäivä. Asiaan tuli kuitenkin oikein positiivinen käänne jo heti aamusta, kun työkaveri lähetti mulle viestin ja kysyi, että haluanko lähteä katsomaan Nickelbackia. Noh, mikäs siinä! Oon nyt kuunnellu tän kirjoittamisen aikana Nickelbacia ja yrittäny muistella, että mitäs kaikkii biisei niiltä oikee on. Niin ja onhan sielä Hartwall Areenalla esiintymässä myös Daughtry.

Hyvä sunnuntai, toivottavasti teillä muillakin!

Yksi tunti kattaa koko päivän

Viime blogitekstissä vuodatin tätä ihmissuhteiden ongelmallisuutta uudessa isossa kaupungissa. Tästä ruikutuksesta motivoituneena suuntasin eilen illalla Etelä-Haagaan viettämään tupareita Emmin uuden asunnon vuoksi! Aihetta juhlaan oli muutenkin koska eilen oli viimeinen työpäiväni aktiivisena työntekijänä kaupassa! Sana "aktiivinen" on lisättävä tuohon titteliin, koska virallisesti en ole irtisanoutunut, mutta työharjoittelun takia olen luonnollisesti estynyt tekemään kahta työtä päällekkäin. Kyllähän tuo kaupan työ menee, mutta oli se kuitenkin suuri helpotus lopettaa eilen työvuoro, kun oli tiedossa, että seuraava viikko alkaisi oman alan hommissa. 

Mutta kuitenkin takaisin siihen juhla-aikaan ja siihen valmistautumiseen. Lähteminen viihteelle oli hyvin ristiriitaista koska samaa aikaa halusin lähteä ja nähdä ihmisiä ja pitää hauskaa, mutta samalla sängyssä makoilu ja television katsominenkin kuulosti mukavalta. Loppujen lopuksi päätin, että jos nyt jään sänkyyn makaamaan ja katsomaan televisiota, tuun tekemään sitä aina! Vielä täytyy mennä ja elää! 

Jos ei muu, niin luonto oli ainakin elossa tuona iltana. Vettä satoi kaatamalla Helsingissä. Miulla ja HSL:llä ei ole tunnetusti hirveän hyvin synkannut ja niin kävi tälläkin kertaa. Mun matkan täytyi kestää himasta Etelä-Haagaan 20 minuuttia, mutta mun kohdalla se kesti yli tunnin. Tähän tuntiin sisältyi pysäkkien vaihtelu, olemattoman ratikan odottamasti ja sen jälkeistä lisää odottamista.. Ja tietenkin sitä kävelemistä sateessa. Olin ihan sopivasti märkä kaiken kävelemisen jälkeen, mutta en kuitenkaan näemmä tarpeeksi märkä, koska loppumatkasta erehdyin astumaan pimeässä vesilammikkoon, mikä ylsi mun nilkkoihin saakka. Joo, sillo mä oli märkä. 

Vaikka ilta nyt ei matkaamisen suhteen alkanutkaan hyvin niin ilta kyllä parani mitä pidemmälle iltaa mentiin. Tapasin monia mielenkiintosii tyyppejä ja kaikkee kivaa. Hyvä näin:)

Tänään päivä on ollut aika paljon pelkkää koomaamista ja miettimistä, että pitäisi tehdä vaikka mitään, mutta ei jaksa kuitenkaan. Ehdin kerätä monen tunnin ajan voimia nostaa itseni sohvalta ja lopulta sitten teinkin sen ja raahauduin lenkille. Vaikka lenkille lähtö oli hyvin työlästä, oli se kyllä sen arvoista! 

 

Vaikka sisältä verhojen takaa sitä en uskonutkaan niin ulos mentyäni huomasin, että ulkona on aivan mahtava ilma. Oikeastaan mitä parhain ulkoiluilma! Se on jotenkin hassua, että kuinka työlästä se ulos lähteminen on, mutta kuinka sitä kuitenkin piristyy merkittävästi kun laittaa itsensä liikkeelle. Ja vaikka sitä tietää, että kuinka hyvä olo siitä ulkoilusta tulee, ei sen eteen jaksa nähdä aina vaivaa kun on sulanut täydellisesti sohvan uumeniin. Tuntui kuin koko kaupunki olisi ollut ulkoilemassa tänään. Itsekkin villiinnyin jopa juoksemaan hiukan! Ja tuli taas löydettyä uusii mestoi lenkkeillessä.

  

On se jännää miten sellainen tunnin ulkona käyminen voi tehdä koko päivälle uuden merkityksen!

Mutta joo, nyt on velvollisuus hoidettu täällä bloggerissa. Nyt alan toteuttamaan työvelvollisuuksiani valmistellen minun ensimmäistä haastatteluani Radio Cityllä. Huomenna haastatellaanpi sitten Puhdistus-elokuvan poppoota!:)