Viikonloppu kera Maire, pekoni ja CIA

Se olis viikonlopusta selvitty ja oikein mukavasti siitä selvittiinkin! Maire ja pekoni, ns. tunnettavimmilla nimillä Piia ja Jenna, tulivat mun luokse Helsinkiin viikonlopuksi juhlistamaan Piian syntymäpäiviä. Perjantaina kyseisten pippaloiden vuoro oli ja päivä oli aivan mahtava kaikin puolin! Sääennusteet menivät näyttämään, että olisi sadetta luvassa kyseiselle päivälle joten luonnollisesti ekana masennuttiin ja panikoitiin, että mitä ihmettä me tullaan tekemään synttäripäivänä jos ulkona sataa ja kaikki on niin harmaata ja kaikkea plääh. Tilanne onneksi kääntyi paremmin päin itse perjantaina, jolloin aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta!(lukuun ottamatta yhtä pientä sadepilveä, mikä ahdisteli meitä hetken aikaa)

Aluksi seikkailtiin ilman mitään erikoisempaa määränpäätä keskustassa ja lopulta päädyimme kauppatorille. Älyttiin, että kauppatorilta lähtee lauttoja vähä väliä Suomenlinnaan (ja älyttiin siis myös samalla, että koko Suomenlinna on vielä olemassa!). Sponttaanisti sitten päätettiin ottaa kesäpäivästä ilo irti piknikin merkeissä Suomenlinnassa! En oo vissiin koskaan käynyt Suomenlinnassa ja vierailu kyseisissä hoodeissa oli aivan kokemuksen arvoista. 

 

Jos ei muuta niin olen ainakin sen oppinut täällä Helsingissä, että täällä on hyvin määrätietoisia ja pelottomia lokkeja. Kyseisessä kuvassa komeileva lokki käveli ahdistavan lähelle meitä yrittäen napata oman osuutensa meidän eväistämme. Onneksi Maire osaa puolustaa ruokaansa

On kyllä oikein oikein nätti paikka! Suomenlinnassa on paljon erilaista kesäaktiviteettia ja on hienoo kuinka ihmiset vaan viettävät kiireettöminä kesäpäiväänsä makoillen puistoissa ja kiertäen saarta. Tietenkin myös pienet lapset olivat perheitten mukana ja se ei ollut sitten enään kivaa. Oon saamassa hiljalleen jonkinlaista lapsifobiaa, koska melkein jokainen lapsi (puhutaan siis n.5-8-vuotiaista), joka tulee miun lähelle, alkaa jossain vaiheessa itkemään hirveällä parkumaäänellä. Ja tämä itkuhan johtuu siis siitä kun veli tai sisko pikkaisen tuuppasi tms. ja sitten sattuu ja paljon ja kaikki on niin yhyy byääh antakaa säälii ARRGGH!! Kai jollain toisellaki on tällaiset samanlaiset fiilikset vai oonko mie ainut ihminen, kenen tekis mieli laittaa ilman syytä parkuva lapsi jonnekkin siivouskomeroon ennen kuin se huuto loppuu? Tai sit mun vaa pitää päästä töistä jonnekkin lapsivapaalle lomalle!?

Oli pakko rajata Jennasta vielä oma yksityiskuva, koska sytyin tolle ilmeelle niin paljon<3

Taustalla lautta, josta myöhästyimme noin puolella minuutilla.

Kun vihdoin ja viimein päästiin pois Suomenlinnasta, oli aika jo valmistautua illan kohokohtaa varten, eli tietenkin itse bileitä! Käytiin kaupungilla perus perjantaihin kuuluvat ostokset (kröhöm) tekemässä. Esplanadin kohdalla nähtiin kiinasta kotoisin olevia ihmisiä isossa rivissä pitämässä jonkinlaista rauhoittumis/ rukoilu/ jotakin hetkeä. Jokaisen ihmisen edessä oli jonkin kuoleen henkilön kuva ja kynttilät kuvan ympärillä. Julisteissa oli jonkinlaisia kuvia Kiinan poliiseista ja heidän käyttämästään väkivallasta ihmisiä kohtaan. Jos nyt siis ymmärsin oikein asian. Hetki oli hyvin pysäyttävä kaiken muun kaupungin hälinän keskellä.

Aleksanterinkadulla tehtiin suuria saippuakuplia!

Tarpeellisten ostosten jälkeen mentiin mun kämpälle ja alettiin asennoitumaan Helsingin yöelämää varten! Hassua, että joka ikinen kerta kun oon lähdössä viihteelle, katson kavereiden kanssa hyvin adistuneena netistä mestoja minne mennä ja lopulta tulee todettua, että minnekään ei pääse sisälle! No okei, pääseehän sitä sisälle vaikka minne mutta tuntuu, että kaikki siistit paikat tulee missattua. 

Aloittelujen, lämmittelyjen, panikoimisen ja kaiken muunlaisen sekoilun jälkeen oli aika suunnata stadiin!

No minnes sitä sitten päädyttiin. NO ONNELAANHAN MYÖ! Kadulla joku tyyppi kysäs että missä on meininki ja sanottiin, että ei tiedetä, mutta ollaan itse suuntaamassa Onnelaan. Tyyppi pidätteli naurua ja sanoi "onnea sitten vain illalle". Ja kyllä sitä oltaisiinkin tarvittu! Olihan sitä nimittäin jonkinlaiset ennakkoluulot olemassa Onnelasta kaikkien niiden kommenttien jälkeen, mitä ihmisiltä on kuulut kyseisestä paikasta. Ihminen on kuitenkin tyhmä olento joten pakkohan se oli itse tarkistaa, että voi se paikka oikeasti olla niin "teini" koska itsekin ollaan vielä ns. alaikäisten baari-iässä. No teinihelvetti. Paremmin kyseistä paikkaa ei pysty kuvittelemaan. Ja tässä tapauksessa kun viittaan tuohon myös joskus rumaa sanaa tarkoittavaan sanaan, myös tarkoitan sitä! Ihmiset, puheet, sekoilu, ilmapiiri, kaikki oli niin sitä mitä me emme löytäneet itsestämme. Aloin vain miettimään tuossa baarissa, että oonko mie vanhentunu jo nyt niin paljon vai oonko muuten vaan skipannut kokonaan tuon vaiheen ohitse, jossa ollaan niin IHQ DAA!!?!?!<123#++

Parasta juttu kuitenkin kyseisessä mestassa oli se, että tilasin Piialle synttäridrinkin ja kun baarimikko alkoi tekemään drinkkiä päätti hää lisätä siihen myös jonkinlaista kermaa. Ekana hää haisteli kermaa, sen jälkeen katsoi sitä, sanoi jotain työkaverilleen, työkaveri kohautti olkapäitä ja lopulta pikaisen lasiin kaatamisen jälkeen baarimikko päätti kaataa sitä tässä vaiheessa hyvin epäilyttävää kermaa Piian juomaan. Sehän siitä olisi puuttunut, että raukka saisi synttäreinä ruokamyrkytyksen mestasta, joka ei muutenkaan ole hänen mieleensä. Mitään ei vissiin sitten kuitenkaan tapahtunut. Tai sitten Piia osaa salata hyvin oireilunsa. Tylsää.

Onnelassa tosiaan jaksettiin olla ehkä se 20 min. kunnes päätettiin vaihtaa maisemaa. Uutena kohteena oli mikäs muukaan kuin dtm! Oltiin kuultu, että dtm:ssä on vaahtobileet ja päätettiin pienen epäröinnin jälkeen käydä katsomassa, että mitä vaahtobileet oikeasti tarkoittaa, koska kukaan meistä ei ollut käyny niissä aiemmin. No olihan ne aikamoiset bileet:

Siis... SIELLÄ OLI VAAHTOA! Oon kuullut, että monissa vaahtobileissä vaahdon osuus on se about 20 cm jalkojen tuntumassa, mutta tämä oli aivan omaa luokkaansa. Katossa oli vaahtosuihku, mistä valui jatkuvasti lisää vaahtoa ihmisten päälle. Ja ihmiset oikeasti uivat siellä. Kuten ehkä miunki kuvasta voi nähdä, vaahtoa ollut runsaasti. Ainoana ihmeteltävänä asiana on se, että eikö tollainen vaahtosuihku ole yhtään vaarallista? Ainakin meille tuli hieman tiukkaa kun innostuttiin ensimmäisellä kerralla hypätä vaahtosuihkun sisälle. Yht' äkkiä sitä huomaa että oot peittynyt vaahtoon, et löydä ulospääsyä vaahdon keskeltä, huomaat että et saa henkeä ja hengen haukominenkin on turhaa koska vaahtoa tulee vaan suusta sisälle. Not nice. Muuten oli kuitenkin aivan mahtavat bailut! Sanokoot kuka mitä tahansa dtm:n profiloinnista tai mistä tahansa muusta, siellä sentään on meininkiä! 

Vaatevalinta olisi kuitenkin voinut olla hieman parempi noihin bileisiin. Liivin onneksi älysin heittää pois ennen vaahtoon sukeltamista, mutta kotimatkasta ei kyllä tullut hirveän antoisa kun litimärissä vaatteissa sai kulkea sen abouttirallaa 3 kilometriä kotiin. Aamuyöllä kun ei muutenkaan ole ihan lämpimimmät asteet. Onneksi oli kuitenkin suht lämmin sää. Pahemminkin siis olisi voinut olla. Keskustassa oli hauska kulkea ton näköisenä kun kaikki ohi menevät ihmiset kuiskuttelivat toisilleen: "Mitä vittua, missä oli vaahtobileet?!"

Kotiin päästtyämme oli  i h a n a a  mennä lämpimään suihkuun. Riisuuntuessani huomasin, että siniset farkkuni oli värjännyt mun valkoiset bokserit aivan sinisiksi. Seuraavana päivänä sai huomata, että väriä oli lähteny myös farkuista irti. Ei kauttaaltaan, mutta haarojen kohdalta. Mun pitänee nyt mallailla noita farkkuja silleen, että kehtaako niitä pitää enää päällä. Onneksi kyseessä kuitenkin oli aina niin ihanat H&M:n farkut, niin mikään suurin omaisuus kyseisten bailujen jälkimaininkeihin ei mennyt. Sunnuntaina pesin koko kylppärin kloriitilla, koska kaiken maailman väriä, erityisesti Piian punaisten hiusten hiusväriä, oli tarrautunut kaikkialle. Nyt mun kylppäri haisee iha kylpylälle jee.

Lauantaina oli taas vuoro päättömälle kiertelylle kaupungilla. Ja päätöntä se tosiaan oli tällä kertaa. Meidän tavoitteenamme oli löytää Huvilakatu, joka paremmin tunnetaan Salatut Elämien Pihlajakatuna. Katu löytyi sellaisen reilun tunnin kiertelyn jälkeen vaikka kyseinen katu olisi oikeasti kuulunut löytyä tyyliin vartissa keskustasta. Hups. Cia suunnisti.

Päivä oli oikeastaan kaikin puolin pelkkää kiertelyä täynnä, mutta miusta tämä aktiviteetti oli oikein jeba. Lähes koko ajan tulee ravattua töissä niin on mukavaa tutustua omaan kotikaupunkiin tilaisuuden tullessa eteen. Lauantai-iltana oli taas vaihtoehtona vaahtobileisiin lähteminen. Tällä kertaa Vantaalle (mielenkiintoista eikös?). Ihmiset oli kuitenkin vissiin saanut tarpeekseen vaahdosta ja meininki oli myös muutenkin osittain uupunutta, joten lopulta päädyttiin Kallioon. Meininkihän ei voi olla millään tavalla tylsää ja uupunutta Kalliossa jos sinne menee ilta-aikaan (tai no eipä kyllä myöskään päivällä). Kapakassa sitten istuskeltiin tunti jos toinenkin katsoen kuinka ihmiset kaatuvat toistensa päälle kaatane koko pöydän bisset maahan. Love u Kallio<3

Sunnuntaina, tyttöjen lähtöpäivänä, kävin ekaa kertaa elämässäni brunssilla! Ja oi nam, että muuten on hyvää! Just kiva istahtaa kavereiden kanssa useammaksi tunniksi hyvän ruoan äärelle, syödä hiljalleen ja vain chillata. Meidän kohdalla brunssi oli kylläkin enemmän keskittynyttä syömistä ilman kummoisempaa kommenttia toiselle. Mutta voisin kuvitella, että sellainen sosiaalinenkin brunssi olisi oikein kiva! Pitää kyllä ehdottomasti käydä uudestaan etenkin kun tietää että tässä melkein naapurissa on tämä Pacifico, josta saa hyvää brunssia edullisesti.

Olen hyvin innoissani tästä viikosta. Miulle on luvassa paljon kivoja asioita, kuten erään tv-sarjan kuvauksiin osallistuminen. Tästä ja kaikesta muusta kivasta kuitenkin enemmän sitten kun asia on ajankohtaista;) Tiistaina taas tämän päivän tapaan aamuvuoroon duuniin, mutta sitten keskiviikkona alkaa tapahtumaan!

Matkatoimisto Seppänen palveluksessanne

Viime viikon torstaina aloitin päivän energisesti lenkkeilyllä heti herättyäni. Ja laitoin  herätyksenkin jopa yhdeksäksi. Ja nukuin pommiin vain puoli tuntia. Se on vähän. Yleensä kestää tunti, että herään.

Mutta ah sitä fiilistä ja energiaa ja intoa tehdä kaikkee ku päivä alkaa liikunnalla! Tätä pitäisi tehdä useemminkin tai oikeestaan ottaa ihan jokapäiväiseksi tavaksi, mutta se on vaan niin pirun vaikeeta nostaa ittensä pois sängystä. Ei vaan onnistu! Talvi on kaikista kamalinta aikaa, kun ei ole mitään päivävaloakaan herättämässä. Tartteisin niiin kovasti sitä herätyslamppua vai mikä nyt onkaan.

Sokeiden oma kirjasto! Tulipa tällainenkin löydettyä lenkkimatkalla.

Maisema, johon en millään kyllästy<3

Jossain puistossa (en tiedä mitää tarkkaa nimee tai sijaintii) oli pystytetty muistomerkki, johon oli listattu kaikki ydinvoimalaitosten perustamista kannattavien politiikkojen nimet. En sitten tiedä, että onko tämä samanlainen kunnianosoitus kuin esim. sodassa kaatuneiden muistomerkit.

Rakas ystäväni Mika saapui torstaina stadiin hankkimaan vähän enemmän muuttokaipuuta. Hänelläkin on aikomuksena muuttaa Helsinkiin mahdollisimman pian, mutta epävarma tilanne koulusta ja työstä on hidastanut hänen muuttoa. Aiemmin oli jopa aikomuksena muuttaa kimppakämppään hänen kanssaan, mutta nämä suunnitelmat kariutuivat siinä vaiheessa kun minä malttamaton päätin muuttaa heti valmistuttuani Helsinkiin. Tai oikeastaan miehän muutin jo ennen valmistumista. Hätä oli siis suuri todellakin.

Perjantaina oli sitten oikeus/velvollisuus/tehtävä/ilo (tms.) ottaa Mika miulle punkkaamaan. Oli kyllä oikeesti kiva nähdä häntäkin pitkästä aikaa. Saa vaan toivoa, että hää sais muutettua piakkoin Helsinkiin. Kuten muidenkin vieraiden kohdalla, myös Mikan, ja erityisesti Mikan, kohdalla oli vuorossa shoppailua ja kaupungilla pyörimistä. Perjantaina kierreltiin kauppoja ja käytiin leffassa kattomassa Diktattorin. Tää oli jo kolmas elokuva miulla viikon sisällä! Kävin kyseisen viikon aikana katsomassa Ice Age 4:sen, uusimman Spider-Manin ja tämän edellä mainitun Diktaattorin.

Sunnuntaina päätettiin suunnata Itikseen. Aloitettiin matka Suomen suurimman kirpputorin Valtterin kautta. Kyseinen puljuhan on vain tiettyinä päivinä viikossa auki ja se avautuu klo 9 ja menee kiinni vissiin joskus klo 15 aikaan. Me päästiin paikan päälle klo 12 aikaan ja herranjestas sitä ihmismäärää! Se oli jotain aivan hullua. En ole mikään kirpputori ihminen muutenkaan. En löydä koskaan mitään ostettavaa mistään paikasta, jossa vaatteet ei ole selvästi lajiteltu omiin ryhmiinsä ja että yhtä samaa vaatetta ei ole vähintään viittä kappaletta. Tämä siis voinee selittää sen, että minkä takia kirpputorilta ei ole koskaan lähtenyt mitään vaatetta mukaani. Miun silmissä kaikki vaatteet näyttävät aivan samanlaisilta lumpuilta kyseisessä mestassa.
Mika taasen löytää aivan älyttömän hyvin kaikenlaista aina kirppareilta. Tyyppi vetäsee tyyliin arvokkaita merrkivaatteita muutaman euron hinnalla kirpputoreilta mukaansa ja kas kummaa, vielä oikeaa kokoakin. Lähdin Valtteriin siinä toivossa, että Mika auttaa minuu näkemään kirpputoreilla paremmin ja että löytäisin tyylikkäitä vaatteita paljonkin kyseisestä paikasta.
Suureksi yllätykseksemme Valtteri ei kuitenkaan tarjonnut meille yhtäkään vaatetta ostettavaksi. Syynä voi olla ensinnäkin se, että meidän motivaatio ostamiseen hävisi siinä vaiheessa kun älyttiin, että kirpputoreilla ei voi käyttää pankkikortteja ja eihän tietenkään käteistä enään 2010-luvulla huvikseen vaan kanneta mukana. Tuntui muutenkin, että kaikki tarjolla olevat vaatteet oli niitä samoja lumppuja kuin missä tahansa muussakin kirpputorissa. Valtterissa niitä vaatteita oli vain x10000 kertaa enemmän. Myös Mika yllättyi huonosta saldosta lähdettyämme kirppikseltä. Syynä voi kyllä olla se, että parhaimmat löydöt viedään jo heti aamusta kirpputorin avauduttua. Enkä ylläty yhtään jos asia on näin koska sitä porukkaa oli ihan jonkun verran!

Valtterista lähdettiin sitten suuntaamaan Itikseen. Itikseen, eli vanhalla nimellä Itäkeskukseen, kuljetaan yleensä metrolla ja senpä takia nyttenkin lähdettiin talssimaan Sörnäisiin päin, jossa oli lähin metroasema. Ja tietenkin juuri silloin kun me avuttomat olimme jalkaisin liikkeellä, taivas päätti kaataa vedet niskaamme. Vettä alkoi satamaan aivan hulluna joten chilli kävely muuttui nopeasti juoksuksi. Vasta metroaseman oven kohdalla muistin, että metrothan eivät kulje tällä hetkellä stadissa raidetöiden takia. Siinä sitten vartti taivasteltiin tätä ongelmaa (katoksessa kuitenkin älyttiin olla, ei pidä ottaa taivasteltiin-sanaa liian kirjaimmellisesti) ja mietittiin, että miten nyt päästään Itikseen. Oikeastihan meillä oli tieto siitä, että bussitkin kulkevat, mutta ei vaan haluttu myöntää sitä karua faktaa, että meidän pitäisi lähteä kävelemään bussipysäkille. Bussipysäkki itsessään ei ollut kuin vain 500 metrin päässä, mutta meidän kummankin suunnistusvaistolla stadissa nuo metrit voi aika nopeasti muuttua suurempiin lukemiin. Ja niinhän siinä myöskin sitten kävi loppujen lopuksi.

Ei tarvinnut paljoa kävellä, kun mun kengät oli jo puoliksi litimärät. Siniset kengät siis minun, ja viereiset kengät on Mikan. Voisiko joku kertoa, että miksi miulla kastuu kengät aina näin pahasti ihan pienenkin kävelyn jälkeen märillä kaduilla?!

Kun sade alkoi hieman hellittämään, lähdettiin etsimään bussipysäkkiä. Hommahan olisi ollut aivan liia helppo jos bussipysäkki olisi löytynyt heti ja aurinko olisi paistanut ja kaikki olisi ollut niin jee jee jee. Totuudessa taivaalta satoi kaatamalla, ripsien, sumuisasti, kaatamalla, ripsien ja kaatamalla-tahdilla vettä jatkuvasti, joten jouduttiin vähä väliä pysähtymään johonkin katokseen suojaan. Ja bussipysäkkikään ei ollut todellakaan niin helpon matkan päässä kuin olisimme toivoneet. Kävelymatkaa tulilähemmäs kolme kilometriä (jollei enemmänkin). Ensiksi ei löydetty bussipysäkkiä ja sitten kun se löydettiin, pysähtyi meidän merkistä aivan väärät bussit pysäkille ja oikeat bussit jatkoivat aivan kylmästi matkaansa. Tässä vaiheessa olin hyvin turhautunut Helsingin julkiseen liikenteeseen. Tovin moottoritien varrella kävelyn jälkeen päädyttiin vihdoin ja viimein bussiin. Itiksessä ei sitten ollutkaan mitään kummoista. Reissu olisi ollut aivan turha, ellei oltaisin käyty kahvilassa, jossa tarjoilija sanoi meille, että "Ihanaa ku täällä Itiksessä käy välillä tyylikkäitäki ihmisiä!". Yht' äkkiä en tuntenut enää olevani Helsinkiläisessä ostoskeskuksessa vaan jossakin pienen kylän maalaismarkkinoilla :D Mutta mikäs siinä! Aina on kiva kuulla kehuja (vaikka kylhä sen tietää jo valmiiksiki daa).

 Vapiano oli käymisen arvoinen paikka! Kyseisessä pastaravintolassa tilaat ruoan ja katsot vierestä kun kokki valmistaa sitä sinulle. 

Helsingin kauppahallista löytyi mini-alko.

Mika ja torin myyjä yritti saada miut tykkäämään herneistä. Mikan ostaessa litran verran herneitä, laittoi myyjä vielä puolet lisää kokeiluversioiksi, jotta voisin löytää herneiden salat. Opin kyllä avaamaan ne (persoonallisemmalla tavalla kylläkin), mutta en vieläkään saanut mitään suurta makuelämystä noista vihreistä pienistä palloista.

Alkuviikko on mennyt miulla töitä tehdessä. Aamuvuorot on petollisia koska kunhan on saanut itsensä ylös sängystä ja päässyt liikenteeseen, tulee sellainen hyvin energinen fiilis ja tunne, että tästä päivästä tulee jotain suurta. Kuitenkin puolivälissä työpäivää iskee se väsymys ja odotus, että eikö tämä päivä voisi jo olla ohitse? Haluan sammaloitua sänkyyn ikuisiksi ajoiksi! Mika oli täällä mun luona tiistaihin saakka ja oli kyllä silleen sääli, että olin niin dead niin ei tullut hänen kanssaan kummoisemmin mitään tehtyä näinä arkipäivinä. 

Nyt mulla on jopa yksi päivä yksin oloa ennen kuin tulee uudet kamut tänne. Pakko kyllä myöntää, että meikäläisellä on hieman vapautunut fiilis kun ei ole ketään höösättävänä yhteen päivään ja voi olla ja mennä oman tahdon mukaan. On siis aivan mahtavaa että mulla käy kaverit täällä ja kaikkee. En missään nimessä haluisi, että he eivät tulisi! On vaan tää toinenkin kääntöpuoli oikein rentouttavaa etenkin sen jälkeen kun täällä on vieraita ravannut kaksi viikkoa ja vierassänky on melkein koko ajan ollut käytössä. Mutta viikonloppuna sitten juhlimme Mairen (Piian) synttäreitä stadissa! Täytyisi vielä keksiä jotain hyvin tähdellistä tekemistä ja hyvät menomestat viikonlopulle. Vinkkejä voi antaa, etenkin ne stadilaiset, jotka ovat sattuneet jo aiemminkin päteä minulle Helsingistä! : D 

Mutta huomenna jälleen ihanaan aamuvuoroon<3 eli suihkun kautta nukkumaan!

Tiistain kohokohta: Löysin vihdoin ja viimein nimeni käytävän nimitaulusta! Nyt tämä asunto voi olla virallisesti kotini:)

Tuplatripla(tai jotain?)päivitys

No huhhuh.. Ei ole tullut kirjoiteltua melkein kuukauteen tähänkään osoitteeseen mitään! Ekaksi syynä oli se, että en saanut siirrettyä enemmän ja vähemmän tärkeitä kuviani kännykästä bloggeriin ja sen jälkeen ei ole vain yksinkertaisesti ollut enää energiaa töiden jälkeen kirjoittaa. Teen nyt toista viikkoa töitä uudessa vakiopaikassani ja työvuorot ovat olleet pelkkää iltavuoroa siten, että sunnuntain olen jopa voinut pitää vapaata. Mutta heii money money money! Tiliä odotellessa..
Eilen kuitenkin älysin, että ellen kohta kirjoita tänne blogiin niin se jää kirjoittamatta kokonaan koska etääntyy liikaa tästä jutusta. Eli nyt on luvassa jopa kolmen päivityksen edestä Teemun mullistavaa elämää! Olen tälleen kijoitellut tekstejä valmiiksi, mutta en ole missään vaiheessa kerennyt viimeistelemään niitä. Eli nyt hieman pidempää matskua luvassa. Rispektit (joo tiedän ettei sitä kirjoiteta noin) sille, joka jaksaa lukea;)

Köyhällä on varaa törsätä

Joskus kolme viikkoa sitten sunnuntaina oli Emmin kanssa tarkoitus lähteä käymään Ikeassa. Mikä olisikaan parempi paikka olemattoman rahan törsäämiselle! Sunnuntaihin herättiin sateisissa merkeissä, jota jatkuikin kokon päivän. Olin jo huolissani, että älyääkö HSL vaihtaa ratikkansa ja bussinsa soutuveneisiin julkisessa liikenteessä, koska Helsinki oli hukkumassa pahaa vauhtia kyseisenä päivänä. Noh, asiasta poiketen takaisin siihen Ikea-asiaan. Aamupäivä meni soitellessa Emmille, että missäköhän mahdetaan nähdä ja milloin, mutta kas kummaa: ERÄÄN NEIDIN KÄNNYKKÄ OLI POIS PÄÄLTÄ! Siis voi luoja! Voiko olla turhauttavampaa asiaa kun se, että olet sopinut jo tapaamisesta, mutta et ole sopinut sen tarkemmin aikaa ja paikkaa ja sitten et saa koko tyyppiä kiinni. Onko tämä kyseinen henkilö siis mahdollisesti odottamassa minua ja missä? Lopulta en voinut päätyä muuhun ratkaisuun kuin unohtaa koko Ikea-reissu ja suunnata keskustaan päin yksinäni. Shoppailufiiliksiin oltiin kuitenkin jo asennoiduttu, joten tämä tarve oli pakko tyrehdyttää pienellä kauppareissulla. 

Kaikenlaiset kiertelemiset johtivat lopulta tuttuun ja turvalliseen H&M:ään. Ja siellähän ne minun lompakkoani kiduttaneet asiat odottivatkin.

Koko shoppailuhärdelli lähti näistä kengistä, jotka hyppäsivät silmilleni melkein heti kauppaan astuttuani. Niiden hankintaa ei tarvinnut kauan miettiä kun katsoin omia jaloissa olevia sinisiä kenkiäni, jotka olivat jo hieman irtaantuneet pohjasta. Näiden kenkien jälkeen homma sitten riistäytyikin kädestä.

Alimmassa paidassa on sellaiset värit, joihin olen aivan täysin addiktoitunut vaatevalinnoissani. Vaatekasahan oli paljon paljon suurempi kun menin sovittamaan vaatteita. Päätin kuitenkin hieman rajoittaa, jotta minulla olisi jopa varaa maksaa eläminen jollain tavalla. Laskeskelin minun mahtavalla matikkapäälläni, että kyseiset vaatteet tekisivät yhteensä jotain about 30 euroa, mutta kassalla tulikin ihan muun näköiset hinnat vastaan: lähemmäs 60 euroa. Siinä sitten lähdin kaupasta vaatteiden kera ja kotiin tultuani laitoin vaatteet vaatekaappiin hintalappuineen. En vaan uskaltanut irroittaa hintalappuja vaatteista. Viikonloppuna sain vasta rohkeuden kyseiseen hommaan. En tiedä vaikuttiko siihenkin radikaaliin tekoon lasillinen viiniä ja nopeatempoinen lähtö kotoa vaatekriisin kera.

Ihmeen hyvin sitä saa shoppailtua vaikka periaatteessa rahaa ei ole. Ja sitähän mie tässä hommassa en ymmärräkkään koska olen kuitenkin töissä melkein koko ajan ja silti tuntuu, että rahat ei riitä minnekään. Tällä hetkellä mulla on tähtäimessä ostaa sohvapöytä, taulutelevisio, verhot, pelikonsoli, tietokone ja mitäs kaikkee?! Jos vaan olisi rahaa.... oon varmasti ainut joka sitä toivoo.



Juhannus




Siisti otsikko eikös? En vaan nyt keksinyt mitään upeeta tässä vaiheessa ja in fact juhannus on hyvin keskeisessä roolissa tässä päivityksessä. Juhannus oli nimittäin päivä, jolloin sain houkuteltua oman murmelin anna-leenani (eli Annikan) Helsinkiin! Ollaan edellisinä juhannuksina vietelty sitä meikäläisten luona, koska hyö asuu vähän enemmän maalaisseudulla, joten kaikki järvet, luonnon raikkaus, lehmän lanta ja mitä nyt kaikkee juhannukseen kuuluukin, on mahdollista kokea siellä! Nyt kuitenkin viteltiin jussit suurkaupungissa. Juhannusaaton aamuna jo näki, että kaupunki oli autioitunut merkittävästi.

Olin kahdeksan aikaan aamulla liikenteessä, kun olin menossa töihin. Mentyäni metrotunneliin aattelin oikeesti, että liikkuuko koko juna tänään koska mun lisäksi tunnelissa oli ehkä jotain about kymmenen ihmistä. Yleensä siihen aikaan tunnelin on aivan täynnä. Oli jollain tavalla ihan pelottavaa nähdä, että kaupunki oli kaduiltaankin niin hiljainen. Aivan kuin olisi aamuyöllä liikkunut kaupungilla paitsi, että nyt ei ollut juopot riehumassa Kallion kaduilla.

Jotkut ovatkin ehkä jo huomannut, että mä oon aikamoinen ruokakulinaristi. Tykkään syödä, tehdä ruokaa ja  syödä. Juhannuksen osalta oli tietenkin odotukset ruoankin suhteen suuret. Annikalta kun kysyin, että mitä syötäisiin juhannuksena, tuli hänen puolelta ehdostukseksi salaattia ja varhaisperunoita. Eli todellinen miettiminen ruoasta jäi mun vastuulle. Ongelmana oli vielä se, että parvekettomassa yksiössä ei voi oikein grilliä käyttää ja uunikin puuttuu mun asunnosta (kyllä, mulla ei oo uunia!). Täytyi siis ihan hetken pohtia, että mikä ruoka on mahdollista tehdä jussiksi. Lopulta päätin lihan osalta turvautua tuttuun ja turvalliseen porsaan ulkofileeseen grillimarinaadilla. Paitsinpannulla tuli oikein buenot biffeet. 

Lisäksi ostin lohta, josta tein lohimedaljongit, päälle laitoin vielä ruohosipulia. Medaljongit paistoin reilussa rasvaliemessä, eli maku ei voinut olla paha. Paistinpannulle eksyi lisäksi halloumijuustot ja erilaisia vihanneksia (paprikaa, kesäkurpitsaa, herkkusieniä), jotka myös paistoin rasvan kera. Tavoitteena oli saada kasviksista hyvin ruskistuneet ja kiiltävät ja sitähän ne olikin vajaan kymmenen minuutin paiston jälkeen (ja sitä rasvaa tietenkin reilusti!)

Annikalle annoin hoidettavaksi hänen oman osastonsa, eli salaatin ja varhaisperunoita. Perunoista tehtiin perunasalaatti, johon sisältyi ihan perussalaatti, pekonia, tomaattia, sipulia.. ja mitäköhän kaikkee se eukko laittoikaan sinne.. En tiedä, mutta maistui kuitenkin!

Tältä näytti sitten lopputulos. Tämän kahden tunnin urakan jälkeen oli aikaa pelkästään rentoutua ja oleskella. VIHDOIN!

Juhannusaaton ilta kului siinä kun käveltiin kaupungilla, tissuteltiin juomia ja muutenkin vain chillailtiin. Ei ollut mitään suurempia tavoitteita tehdä mitään. Olla vaan. Jollain tavalla se tuntui hyvin oudolta koska kesäkuu on ollut mulle tosi hektistä aikaa sen takia kun on muuttanut uuteen kaupunkiin ja niin monet asiat vilissyt itsensä ympärillä.

Kävelymatkalla päädyttiin tuomiokirkon portaille turistien sekaan. Turistit oli paljon helpompi erottaa nyt kun kaikki normaalit suomalaiset oli karannut mökeillensä ryyppäämään. Annika bongasi portailla istuessa HYTTYSIÄ! Siis niitä ärsyttäviä pörriäisiä, jotka aiheuttaa hirmuista kutiamista iholle.. En ole nähnyt yhtäkään hyttystä Helsingissä asuessani ja heti kun Annika tulee tänne, hyökkää varmaan kaupungin ainoat hyttyset hänen jalkojensa kimppuun.

Seuraavana päivänä lähdettiin Linnanmäelle seikkailemaan. Annikan oli ihan fiiliksissä kyseisestä mestasta ja elokuussa pitäis lähtee hänen kanssa ihan laitteisiin saakka. En vaan oo mikään hirmu hyvä huvipuistoihminen, koska en kestä yhtään sellaisia laitteita, joissa pää menee alaspäin. Ja noh.. Linnanmäki on tyyliin täynnä pelkästään sellaisia laitteita. Mulle se on jo tarpeeksi villiä meininkiä kun katson muiden ihmisten kärsimystä noissa laitteissa. 

Kauan ei sitä riemua puistossa kestänytkään kun Suomen kesä päätti palauttaa ihmiset todellisuuteen mahtavan juhannussään jälkeen: oli vuorossa koko päivän mittainen vesisade.

Mua masensi vesisade ja lintsin kahvi, joka oli pahaa ja maksoi 2,60.

 

Seuraavana päivänä oli laskujeni mukaan sunnuntai? Kai? Noh silloin kuitenkin oli Annikalla vuoro palata takaisin landelle (kai?). Seikkailtiin taas kerran kaupungilla ja nähtiin myös noita Turun hyypiöitä Soilea ja Collinsia. Oli aika rajua hyvästellä tyttönen koska ei ollut yhtään tiedossa, että milloinka nähdään seuraavan kerran. Harvinaista herkkua tämä näkeminen on tällä hetkellä ja tällasta tilannetta pitäisi kestää vielä kolme vuotta kun toinen asuu Turussa ja toinen Helsingissä..



Elämää on myös töiden ulkopuolella?!


Tällaiseen karuun faktaan havahduin viime viikolla. Yleisurheilun EM-kisat olivat rantautuneet Helsinkiin ja kaupungissa oli vilinää! Vähän kerkesin meininkiä nähdä kun ravasin koko ajan töissä, mutta hyvältä tuo meininki vaikutti. Ratikkaan kun tyyliin meni, saatoin olla ainut suomalainen kun kaikki muut oli jotain turisteja karttoinensa kanssa pälyilemässä rakennuksia. Mut ei siin mitää!

Sanna (serkku)  pummasi nukkumapaikan mun luonta kisojen ajaksi ja oli kyllä aivan mahtavaa nähdä häntäkin pitkästä aikaa. Vaikka pääasiassa tavattiin illalla, kun mie tulin töistä ja hää kisoista. Ja sitten se olikin jo nukkumaanmenon aika. Lauantaina miulla oli näytön paikka, koska oltiin sovittu siirtyä Helsingin yöelämään viihteelle Sannan kanssa. Sannalla on tamperelaisena on jonkinlainen asennevamma Helsinkiä kohtaan ja nyt oli mulla näytön paikka näyttää hänelle Helsingin upeat yöelämä. Meidän upea seikkailu villiin yöhön loppui kuitenkin siinä vaiheessa kun portsarit näyttivät toista suuntaa miulle jokaisen baarin kohdalla. Kyllähän sitä tietää, että näitä k-24 paikkojakin kaupungissa on, mutta se, että jokainen baari on lauantaisin niitä on aivan kohtuutonta! En jaksa uskoa, että olisin niin kamala pentu muihin baarissa oleviin verrattuna, että minuu ei vois päästää sisälle. Mutta kuitekin tilanne oli hyvin epätoivoinen. Ja Sanna tietenkin kirosi vieressä kun ei päästy mihinkään baariin sisälle. Tässä vaiheessa tunsin itseni vaippaikäiseksi jälleen.. Tilannetta pahensi vielä se, että mulla oli AIVAN KAUHEA KUSIHÄTÄ! Siis koskaan elämässä ei ole ollut yhtä kriittinen tarve päästä vessaan kuin silloin. Pelkäsin koko ajan, että milloinka rakko pettää ja kusen housuihin. Lopulta päätettiin mennä Sports Bar:iin, jossa täytyi maksaa narikkamaksu, mutta jopa minä pikkuinen pääsin sisälle. Ja ahhhh sitä helpotusta kun pääsi vessaan (josta pystyi katsomaan btw tennistä samaan aikaan kun teki tarpeensa).


Sportissa sitten otettiin yhet (tai kahdet), jonka jälkeen ajateltiin, että nyt täytyy taipua Kallion mestoihin, jossa pääsee minne tahansa sisälle ja juomat on halpoja. Pitkän kävelyn jälkeen päädyttiin Kallion ns. baarikadulle, mutta kas kummaa... kaikki paikat oli kiinni ja koko katu oli autiotakin autiompi. Olihan kello jopa huimat 3 yöllä. Helsinkin petti minut ja pahasti.. Tämän kaiken kärsimyksen jälkeen päätettiin lähteä kotiin päin Mäkkärin kautta. Mäkkärin drive in:issä odoteltiin se about puoli tuntia, että saatiin safkat, mutta tilanne ei ollut todellakaan huono, koska tuli kyseisellä reissulla tutustuttua ehkä maailman kamalimpaan duuniin. Siis Drive In:in myyjä ottaa samaan aikaan vastaan tilauksia, pakkaa aterioita, ja laskuttaa asiakkaita. Eli tyyliin kolme eri asiakasta samaan aikaan!! Voin niin kuvitella, että tällainen duunari majoittuu jonnekin pimeään nurkkaan duunin jälkeen eikä halua nähdä ihmisiä ollenkaan seuraavaan viikkoon. Hullua puuhaa sanon minä...


Sunnuntaina Sanna lähti takaisin sinne niin ihanaan ja täydelliseen Tampereeseen. Miulla ei ollu kuitenkaan aikaa tyhjentää ilmapatjaa, jossa vieraat nukkuu, koska seuraava kulkuri oli jo ovella koputtelemassa. Tein kriisimajoituksen Inkalle, joka oli joutunut huijatuksi matkailuautoon, joka oli romahtamassa kahtia hetkenä minä hyvänsä. 

Sunnuntai piti sisällään myös Soilen ja Collinsin tapaamisen! Oltiin päätetty, että lähdetään SeaParkiin, joka oli loppujen lopuksi hieman pettymys miun mielestä. Tai sit lähdin väärällä fiiliksellä sinne tai jotain. Kuitenkin odotin enemmän kaiken habituksen jälkeen. Hauskaa oli kuitenkin. SeaParkin jälkeen haluttiin nähdä lisää elukoita, joten päätettiin tehdä puolentoistatunnin pituinen retki Korkeasaareen. Ja Collins oli aivan innoissaan koska näki ekaa kertaa karhun! Niin siis Collins on Afrikasta jos se jäi kummastuttamaan.. Tässä seuraavaksi hienoja kuvia minun hienolla älypuhelimen kameralla, joka ottaa todella hyvänlaatuisia kuvia pimeässä.

Eläintarhan jälkeen olin saanu tartutettua "Helsinki on ihana paikka!"-fiiliksen Soilelle ja Collinsille (Sanna oli vaikeampi tapaus selvästi). Hyö järkkäs nopeesti yöpaikat itsellensä ja sen jälkeen oli aika siirtyä yöelämään uudestaan. Ekana oli tarkoitus käydä Kallion pubeissa, mutta ilta huipentuikin The Tigeriin!

En ees tiiä, että miksi lisään näitä kuvia kun on niin kauheen laatuisia.. No jotain todistusaineistoa kai..

Ilta oli mukava kaikinpuolin aina valomerkkiin saakka. Sen jälkeen sainkin kohdata Inkan kanssa Tigerin huonomman puolen: Tukehtumisen hissijonossa. On tällaisella isolla yökerholla vielä hieman jotain parantamisen tarvetta koska yökerhosta vie yhteensä 4 hissiä alakertaan ja sitä kautta ulos. Voitte kuvitella minkälainen kaaos siitä syntyy kun sadat ihmiset änkevät samaan aikaan hissikäytävään odottamaan hissejä. Siinä oli kyllä elämäni yhdet hikisimmistä ja ahtaimmista puoli tuntisista ikinä.. Ihmiset oli aivan liimautuneita toisiinsa ja hiki vain virtasi jokaisen otsalla. Tilannetta paransi vielä se, että Inka sanoo keskellä jonotusryysistä, että hänellä on ahtaanpaikankammo. Päästiin kuitenkin lopulta hengissä ulos paikasta ja edessä oli kävelymatka kotia. Seuraavana päivänä töihin juu-u... 

Mutta viikonloppu oli kaikin puolin oikein onnistunut! On ihanaa nähdä kavereita näinkin tiuhasti vaikka ei asutakkaan enään samalla paikkakunnalla. Täytyy vain toivoa, että meininki jatkuisi samanlaisena.

Tämä on turha otsikko

Joo en edes yrittänyt keksiä mitään järkevää. Tämän päivityksen tarkoitus on oikeastaan viedä vaan tää meikäläisen elämä nykyhetkeen myös tämän blogin kautta. Nyt on 12. heinäkuuta ja tuntuu, että koko kesä olisi jo kohta ohi.. Pelottavaa ajatella niin, mutta syksy tulee niin älyttömän nopeasti! Minuu inhottaa kun en oo voinut ottaa kunnolla iloa irti kesästä, mutta sinänsä mulla ei oo ollut aikaa eikä myöskään niin suurta tarvetta kuin yleensä. Tää koko Helsinkiin muuttaminen ja tänne asettautuminen on ollut niin suurta seikkailua, että kesä jää aivan toisenlaiseksi elämykseksi tässä sivussa.

Mulla on käynyt pienen ajan sisällä paljon vieraita täällä, enkä kyl oikeastaan ees muista, että milloinka olisin kunnolla ollut yksin tässä kämpässä viimeeksi. Mutta se ei haittaa koska kuten sanoin jo aiemmin, on mahtavaa että ihmisiin saa pidettyä vieläkin kontaktia. Myös sellaisiin, joiden kanssa ei olisikaan kauan ollut tekemisissä!

   

Taas kerran viihteellä! On tää elämä vain niin viihteellistä. Cia ja Päivi tuli käymään stadissa ja suunnattiin heidän kanssaan johonkin Loose-baariin, josta kuultiin joiltakin ohikulkijoilta kun Cia meni randomisti kyselemään hyviä baareja ihmisiltä. Loose oli ihan mielenkiintoinen paikka ja jopa minä pikkuinen sain hommattua itseni sisälle vaikka paikka olikin k-22 olevinaan. Pyh. Kallio antoi meille oman osuutensa yöstä, kun löydettiin kadulta levinnyt lava lonkeroita. Suurin osa tölkeistä oli vielä avaamattomia joten mikä ettei!

Veljeni Julius tuli viime sunnuntaina vierailemaan ja oli täällä torstaihin saakka. Oli kyllä aikamoinen homma kun täytyi käydä aamuvuorolaisena duunissa ja päivät kierrellä hänen kanssaan ympäri Helsinkiä ja kauppoja. Mut ei siin mitään! Nyt voi nukkua hiljalleen univelkoja pois (nii vissiin, nyttekin kirjoitan blogia keskiyöllä).

Juliuksen käynnin aikana käytiin kahdesti leffassa ja innostuin taas kerran tuosta elokuvissa käynnistä! Täällä Helsingissä on niin helppoa mennä leffaan kun voi tyyliin mennä teatteriin ja katsoa vain, että mikä leffa alkaa seuraavaksi. Tekis mieli enemmänkin käydä leffassa, mutta aika kallista lystiä tuokin kun leffaliput maksaa parhaimmillaan 14 euroa.. Ja tulihan sitä nyt tällä viikolla myös shoppailtua.. taas kerran... hups..

Odotan kauhulla sitä, että miten innostun käyttämään rahaa kun Mika tulee viikonlopuksi mun luokse. Tunnetusti ollaan aikamoisia rahan käyttäjiä Mikan kanssa, mutta toivon, että hän saa hieman tasoitettua shoppailuintoaan perjantaina päivällä, kun en oo ite mukana niin ehkä miunki lompakko säästyisi pahimmalta rääkkäykseltä.

No oli kyllä nyt aikamoista päivitysten pommitusta.. Jos vaikka tästä taas päästäisiin oikeaan päiväjärjestykseen ja mie pystyisin kirjoittamaan jopa jotain järkevää (tai niinhä mie aina lupailen). 

Kiitos ja anteeksi.