Hello Finland!

Saavuin Suomeen maanantain ja tiistain välisenä yönä klo 2. Helsingistä ajettiin vielä Turkuun ja nukkumaan pääsin klo 5. Kerkesin nukkua ruhtinaalliset 1,5 tuntia kunnes täytyikin jo herätä kouluun. Yleensä oon yksi kävelevä zombi jos en saa sitä tarvittavaa 8 tunnin yöunta, mutta tällä kertaa homma oli aivan toistepäin. Eka päivä ammattikorkeakoulussa oli tietenkin hyvin jännittävä ja mielenkiintoinen, jonka takia miulla oli energiaa kuin pienellä kylällä koko päivän. Vielä illallakin täytyi lähteä lenkille, jotta sais itsensä väsyneeksi.

Oon niin iloinen kun olen taas Suomessa. Kun kaksi vuotta sitten lähdin pois Suomesta matkaoppaaksi en voinut edes kuvitella, että paluu tähän maahan joskus voisi olla näin ihanaa. Ei niin, että maailmalla vietetty aika olisi ollut kauheaa. Kun on poissa niin alkaa vaan kaipaamaan niitä asioita, joita pakeni silloin aikanaan.

Miun ensimmäinen viikko on ollut hyvin aktiivinen ja oon saanut tehtyä monia asioita:

- Ensimmäisellä ostosreissulla kävin ostamassa pitkään haaveilemani ajastetun kahvinkeittimen

- Päätin alkaa nauttimaan myös nukutuista tunneista, joten tuli ostettua vaatimaton parin tunnin sänky (eiks tällaisia asioita opiskelijat just hanki?)

- Kävin työhaastattelussa ja sain vielä samana päivänä työpaikan

- "Läpäisin" ensimmäisen viikon aikana AMK:n ykkösluokan ja ensi viikolla aloitankin opiskeluni kakkosten kanssa

Viikonlopun vietin kotisedulla Imatralla ja kävin tekemässä perinteisen sukulaiskierroksen. Juuri nyt olen junassa matkalla takaisin Turkuun.

Turusta puheenollen oon positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin oon viihtynyt Turussa (okei... tiedän, että oon vasta vajaan viikon kyseisessä kaupungissa asunut, mutta miulla on silti hyvä fiilis siitä!). Muistan kun kolme vuotta sitten asuin Helsingissä ja reissasin paljon Turkuun tapaamaan sen aikaista tyttöystävääni. Silloin miulla oli vahva asennevamma kyseistä kaupunkia kohtaan. "Siis mitä?! Kulkeeko täällä bussit vaan 20 minuutin välein?!".
Nykyään Turussa miuta kuitenkin viehättää paljon sen aktiivinen kaupunkielämä, monikulttuurisuus ja historia, mihin törmää missä tahansa sitten liikkuu. Ehkä mie ainakin nää opiskeluvuodet täällä hyvin vietän..

Zagoria

Viime vuonna kesäkauden lopulla löysin Epriuksen maakunnasta Zagorian vuoristoalueen. Ihastuin tuohon uskomattomaan alueeseen heti ensisilmäyksellä, ja tänä vuonna olenkin useampaan otteeseen käynyt siellä uudestaan.

Zagoriaan on hyvä mennä, kun haluaa oikeasti päästä luonnon rauhaan. Lisäksi tuolla alueella ihailee ja ihmettelee kuinka upea maailma ja sen luonto oikeasti on. Ehdoton päänähtävyys Zagoriassa on Vikos-rotko, mikä on listattu maailman syvimmäksi rotkoksi leveyteen suhteutettuna. Pudotusta on vaatimattomat 900m.

Kun veljeni oli tyttöystävänsä kanssa lomailemassa Pargassa, päätettiin me tehdä päiväreissu Zagoriaan. Vikos-rotkolle tultaessa ohitimme huoletta kaikki varoitusmerkit hengenvaarallisista pudotuksista. Patikoimme sellaisiin paikkoihin tuolla vuoren kielekkeillä, että vieläkin laittaa tärisemään kun ajattelee!

Viimeiset hetket oranssissa

Täällä Pargassa vedän retkeä Meteoran upeille luostarivuorille joka viikko. Noin kuukausi sitten matkan aikana yksi asiakkaista tokaisi ohimennen, että "et ole päivittänyt blogiasi muuten hetkeen..". Hauskaa tavata kasvotusten ihmisiä, jotka eksyvät tämän miun blogin (jokseenkin hyvin harvaan päivitetyn sellaisen) pariin! Tästä motivoituneena myös ajattelin nyt usean usean usean kuukauden hiljaiselon jälkeen vihdoin ja viimein kertoa kuulumisistani.

Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Lähdin Vietnamista pois maaliskuun puolivälissä. Vietin kolme viikkoa Suomessa, jonka aikana kävin mm. sisustamassa uutta asuntoani Turussa. Kyllä, kuulitte oikein, TURUSSA. Vietän tällä hetkellä ihanaa kesäkautta täällä rakkaassa kreikkalaisessa kylässä Pargassa ja parin viikon päästä lopetan ainakin toistaiseksi opasurani ja muutan takaisin Suomeen. Tuntuu hyvin oudolta ja ehkä jopa pelottavalta ajatella, että parin viikon päästä ei tule pukeuduttua enää oranssiin uniformuun ja toivoteltua hyvää lomaa ihmisille. Olen viihtynyt tässä työssä niin hyvin! Nyt kuitenkin aiemmin mainitsemani Journalismin opinnot Turun AMK:ssa odottavat ja sen takia on aika lähteä taas tunnustelemaan miltä pakkanen tuntuu eksoottisessa Turun rannikossa.

Vaikka Suomeen paluu alkaa jo kummittelemaan nurkan takana, olen nauttinut joka ikisestä hetkestä täällä Pargassa ja tässä työssä vielä kun voin! Saavuin oikeastaan Pargaan tänä vuona kuukauden etuajassa ennen kautemme alkamista, jotta miulla oli ihan kunnolla aikaa olla ystävien kanssa ja vaan nauttia ajasta ilman mitään työkiirettä. Eli tiivistettynä: innoissaan lähden kohti uusia seikkailuja Suomeen, mutta haikealla fiiliksellä lähden pois Pargasta.

Tällaisen tiimin kanssa olen saanut tämä kesän viettää! 

Matkaoppaan työn parhaimpia puolia on se, että tutustuu ja ystävystyy niin monien ihmisten kanssa.

Tämä lyhkäinen päivitys oli tällainen elonmerkki siitä, että olen vielä olemassa! Yritän ottaa niskasta kiinni ja tässä lähiaikoina avata vähän enemmän teille kaikkea mitä oon nähnyt ja kokenut tämän kesän aikana!