Viimeinen työpäiväkin lentoasemalla on jo tiistaina. Saan muutaman päivän pelkästään levätä ennen Kreetalle lähtöä ja se jos mikä on ihanaa. Kolme päivää pelkkää oleskelua kuulostaa rankan ja pitkän työrupeaman jälkeen niin ihanalta, että melkeinpä itkettää. Voin luvata että tämän työn jälkeen en tule enää koskaan valittamaan että maailma on epäreilu, kun pitää mennä töihin kahdeksaksi. Kahdeksaan meneminen kuulostaa nykyään iltavuorolta mun korvissa haha.
Kuvat Agia Marinasta osoitteesta www.tjareborg.fi
Mutta jeee viikon päästä seuraavaa näkymää:
Hauskaa kuinka vielä tälläkin viikolla olen saanut yllätettyä jotkut ihmiset kertomalla tulevaisuudestani ulkomailla. Siitäkin huolimatta, että olen fiilistellyt tätä juttua aika kovaan ääneen niin siltikään uutiset eivät ole vieläkään kaikkien korviin kantautuneet! Toisinaan uutiset ovat myöskin kantautuneet sellaisille henkilöille, joille en niitten olisi edes uskonut kantautuvan. On jännää!
Viimepäivien uutiset Egyptin mellakoista ovat kieltämättä antaneet oman jännityksen aiheensa tulevaisuudesta. Nythän suomalaiset matkatoimistot ovat siirtäneet/siirtämässä asiakkaitaan pois Egyptistä. Odotus on, että levottomuudet loppuisi niin, että matkojen järjestämistä voitaisiin jatkaa lokakuun alusta lähtien. Toivottavasti asiat tulisivat kuntoon maassa mahdollisimman nopeasti. Mutta toisaalta... Vaikka tilanne rauhoittuisi niin tarkottaisiko se välttämättä sitä, että asiat on korjattu ja kansalaiset ovat tyytyväisiä? Vai onko kyseessä kenties vain ulkokuoren puhdistaminen, jotta ihmiset saisivat ruokaa pöytään turistien tuomalla rahalla? Voi vain kuvitella kuinka paha tilanne Egyptissä oikeasti on, kun kansalaiset päätyvät mellakoimaan jopa Hurghadassa, vaikka varmasti tietävät karkottavansa mellakoillansa heidän tulonlähteensä, turismin. Maailma on mielenkiintoinen paikka. Sen paikkoja voi nähdä hyvin erilaisesti kun vain vaihtaa näkökulmaa.
Jos minulle tulisi työtarjous Egyptiin, ottaisin varmasti työn vastaan. Vaikka tiedän, että näiden tapahtumien valossa pikkaisen muutto saattaisikin saada vapisemaan aluksi. Ja matkaoppaaksi lähtemisessä yksi tärkeimmistä tavoitteistani onkin päästä kokemaan elämää toisenlaisessa maailmassa. Onneksi meidän suomalaisten turvallisesta liikkumisesta pidetään sen verran hyvin huolta, että ihan kuoleman partaalle meitä ei kuitenkaan laiteittaisi. Pitää vaan toivoa, että kaikki kääntyy hyvin päin nopeasti ja kaikki voisivat olla happy happy.
Mutta herranjumala, kello on jo yli viisi pävällä! Tässähän pitää alkaa hiljalleen nukkua, jotta taas huomenna jaksaa! Seuraavaa päivitystä sitten juuri ennen lähtöä taikka mahdollisesti vasta opaskoulun jälkeen!
