Kyllä. Kyllä on sana ja se on suomenkieltä. Eli kyllä uudestaan, blogini kieli muuttuu aika paljon tuntemattomammaksi maailmanlaajuisella näkökulmalla.
Oon tässä usein miettinyt, että pitäisi kirjoittaa blogiin, koska vähintään tuhat kertaa olen sanonut, että "nyt alan pitämään tätä blogia aktiivisesti!", mutta joka kerta se on tyssääntynyt parin postauksen jälkeen. Mikä on sääli, koska miulla on paljon asioita, mitä tapahtuu miu elämässä ja mietteitä mitä haluan jakaa muillekkin. Vaikka ne sitten ei kiinnostaisikaan ketään ja kirjoittaisin tätä pelkästään itselleni niin voinpa edes kuvitella, että oisin tosi feimi wnb Carrie Bradshaw tai ihan mitä vaan. Ja lisäksi toivon, että miun kirjoitusaktiivisuus lisääntyisi muutenkin tämän blogin myötä. Jos joku kuitenkin jää ikävöimään miun hauskaa englanninkieltä omina kielioppeineen, niin minuu voi kuitenkin seurata Twitterissä. Mutta tämä blogi pysyy nyt suomenkielisenä, vaikka alkuperäisenä ideana oli pitää koulun takia tämä englanninkielisenä. Näin kuitenkin pystyn kirjoittamaan paljon avoimemmin asioista. Oon niin kielirajoitteinen.
Tässä "long time no see" -päivityksessä ei voi alkaa ainakaan selittämään sillä kliseisellä tavalla, kuin miten monet ihmiset aloittavat, että ei olisi tapahtunut mitään, KOSKA ON! Saatan silti tässä kirjoittamisen temmellyksessä unohtaa kirjoittaa kaikista merkittävistä asioista, mitä on tapahtunut, joten seuraavat päivitykset voivat hyvinkin sisältää lauseen: "unohdin viime päivityksessä kertoa, mutta siis..". Viimeisin päivitys kun on näemmä tullut elokuussa... krhm...
Kesäloman 2011 loputtua miun oleminen Imatralla venyi, koska sain työtarjouksen YLE Etelä-Karjalasta, jossa siis olin ollut aikaisempana talvena työssäopissa. Kyseinen työtarjous oli kyllä aika iso (hyvä sellainen) yllätys, koska en ois millään voinut uskoa, että miulle soitettaisiin sieltä vielä ja kysyttäisiin töihin. Ottaen huomioon, että kyseisessä toimituksessakin käy harjoittelijoita vähä väliä suorittamassa harjoittelujaksoaan. Mutta eipä siinä mitään. Siinä sitten vietin kuukauden tuuraten toista toimittajaa. Koulun kanssahan kyseisestä asiasta sai tapella 1000 ja 1 kertaa. Aluksi melkein näytti siltä, että miu valmistuminen ois lykkääntynyt ensi syksyyn, mutta lopulta sain tapeltua itteni suorittamaan menetetyt kurssista seuraavassa jaksossa.
Ylen jälkeen suuntasin takaisin kouluun lusmuamaan, mutta eipä sielläkään kauaa kerennyt olla kun tuli jo ilmoitus, että Iskelmä Rex olisi ottamassa miut töihin heidän radiolle Joensuuhun. Ei varmaan edes tarvitse arvata, että kuinka iloinen asia tämä oli miulle. Sitten alkoikin piakkoin tutustuminen työnkuvaan ja nyt toissapäivänä olinkin ensimmäistä kertaa jo varsinaista työtä tekemässä. Työ on todella mukavaa, vaikka homma onkin paljon yksinäisempää, kuin mitä Ylellä tottui tekemään. Mutta ei mitään valittamista, koska nyt oon päässyt jopa studioon saakka juontamaan. Vaikka juontoa ei olekkaan kummoisesti koko päivän tarjonnasta, niin oon silti iloinen, että oon taas astetta lähempänä sitä miu asemapaikkaa! Ja onhan se aika siistii sanoa, että on opiskelijan homman lisäksi toimittaja tällä hetkellä. Vaikka työsopimus onkin freelance-pohjainen.Koulun osalta miulla on täysrumba menossa. Itse koulussa ei oo fyysisesti tullu oltua kummoisemmin, mutta silti joka aamu kun herää, ensimmäisiä ajatuksia ovat, että "täytyy miettiä lopputyötä, pitää kirjoittaa IB-kokeita, pitää mennä kuvaamaan, pitää lukea lukion kokeisii."
Rakkaiden IB-kuvausten parissa<3 olin paras ohjaaja. Muita mielipiteitä ei kuunnella
Eli paljon on mietittävää. Kunhan vielä saisi tehtyäkkin niin olisin iloinen. IB on tällä hetkellä suht hyvällä mallilla, mutta minuu niin hävettää tää miu lukiotilanne. Normaalit lukiolaiset lukevat hulluna koko ajan kirjoja ja tekevät tuhansien sivujen esseitä. Mie oon kurssiopiskelijana tehnyt tasan yhden yhteiskuntaopin kokeen ja senkin viime keväälllä. Nyt pitäisi mennä tekemään historian koe, mutta pelottaa mennä tekemään noita kokeita. Lukio kun ei ole ihan tuttu paikka niin ne kamalat esseekokeet pelottaa iha hulluna! Tuntuu etten ois koskaa valmis kokeisii. Ja tää on sentään historiaa, niin oottakaapas vaan ku pitää mennä tekemään jotai finanssipolitiikan ja lakitiedon kokeita! Jotekin ajatuskin vaikuttaa niin epätodelliselta.
Ainiin, ja onhan tässä radiomeiningeissä mukana lisäksi rakas opiskelijaradio Radio Kupari, jota tuotan myös tänä vuonna. Jollain tavalla harmittaa, että mukana on paljon upeita tyyppejä, jotka on innoissaan odottamassa, että aloitettaisiin lähetykset. Lähetyksiä siis ei ole vielä aloitettu. Tuntuu kuitenkin, että näiden lopputöiden ja töiden takia miu keskittyminen kyseiseen radioon ei ole ollu niin suurta, kuin mitä haluaisin. Vaikka sinänsä en tiiä, että mitä oisin voinukkaan tehdä enempää. Ja onhan tässä mukana toinenkin tuottaja tällä kertaa, Anni. Ja se on mahtavaa! Viime vuosi oli aika rankkaa, kun yksin joutui pitämään koko radiota pystyssä. Mutta en kyllä voi kieltää etteikö tässä nykyisessä elämäntilanteessa olisi aika paljon radiota..
Radio Kuparin logo 2011. Ulkonäkö tulee paljon muuttumaan, mutta uutta ulkonäköä ei ole vielä julkaistu
Ja ainiin onhan tässä jatko-opinnotkin edessä ja tällaista shaissee, mutta miusta tuntuu, että tää jatkuva jorinointi saa päättyy tältä kertaa. Jos sitä vaikka ensi kerralla pääsisi ihan nykyelämään käsiksi. Kiitos sinulle lukijalle, joka olet lukenut tämän vuodatuksen. Seuraavalla kerralla ei vuodateta niin paljon.. tai mistäs sen tietää..
